Viestiketju
Puhelimessani on vielä viestiketjumme. Viimeinen kuva, jonka lähetit, on kahvikuppi aurinkoisella pöydällä. Selaan sitä, kun ikävä tulee, ja vastaan sinulle mielessäni.
Ystävä ei kuulu omaisiin, mutta suru hänen jälkeensä voi olla yhtä raskas. Tähän on koottu muistovärssyjä ystävälle korttiin, adressiin ja muistotilaisuuteen: liian aikaisin lähteneelle, pitkän sairauden jälkeen, lapsuudenystävälle ja ystäväporukan nimissä. Mukana on myös hengellisiä säkeitä ja vanhoja runoja. Lyhyet lauseet ja omistusrivit kukkalaitteen nauhaan ovat värssyjen jälkeen.
Päivitetty
Säkeitä, joissa puhuu ystävä: yhteisistä tavoista, paikoista ja hetkistä, jotka jäivät vain teille kahdelle. Sopivat korttiin, adressiin ja muistotilaisuuteen.
Puhelimessani on vielä viestiketjumme. Viimeinen kuva, jonka lähetit, on kahvikuppi aurinkoisella pöydällä. Selaan sitä, kun ikävä tulee, ja vastaan sinulle mielessäni.
Naurusi kuuli jo rappukäytävään. Talossa on nyt hiljaisempaa, mutta kuulen sen, kun joku nauraa elokuvateatterissa väärässä kohdassa.
Lenkkipolulla on mutka, jossa aina pysähdyimme puhumaan. Pysähdyn siihen nytkin ja kerron sinulle kuulumiset, vaikka vastaus jää tulematta.
Sinä tiesit, milloin soittaa ja milloin olla vain hiljaa. Sinun jälkeesi hiljaisuus on toisenlaista, mutta tiedän yhä, mitä sanoisit.
Emme olleet sukua, mutta jouluaattona soitit ensimmäisenä ja syntymäpäivänä toit kakun ovelle. Olit perhe, jonka itse valitsin.
Kiitos jokaisesta vuodesta, ystävä. Niitä oli liian vähän, ja jokainen niistä oli hyvä.
Säkeet nuoren tai äkillisen kuoleman jälkeen. Niissä ei ole uskonnollisia sanoja eikä puhetta pitkästä elämästä.
Sinulla oli suunnitelmia ensi kesälle ja sitä seuraavalle. Pidämme ne mielessä ja teemme osan niistä sinun puolestasi.
Konserttiliput odottavat laatikossa, kaksi vierekkäistä paikkaa. Menen sinne ja laulan kertosäkeen kahteen kertaan.
Niin lyhyt aika ja niin paljon valoa. Et ehtinyt vanhaksi, mutta ehdit olla meille rakas.
Hyvästit jäivät sanomatta. Viimeinen kerta oli tavallinen ilta, halaus ovella ja ”nähdään taas”. Pidän kiinni siitä illasta.
Lähdit kesken lauseen, kesken matkan, kesken kaiken. Lause jäi meille, ja me sanomme sen loppuun niin kuin sinä sen sanoisit.
Liian aikaisin, liian äkkiä. Ikävä on yhtä suuri kuin ystävyytemme.
Ystävälle, jonka rinnalla kuljit sairauden aikana. Näissä säkeissä sairaus jää taustalle ja ystävä itse on etualalla.
Jaksoit pidempään kuin kukaan uskoi, ja sairaalan käytävälläkin kysyit ensin, mitä minulle kuuluu. Nyt saat levätä, ystävä.
Istuin vierelläsi iltapäivät ja luin ääneen, kun kirja kävi käsissäsi liian raskaaksi. Kiitos, että annoit minun olla siinä. Sekin oli ystävyyttä.
Kipu on poissa, väsymys on jäänyt taakse. Muistamme sinut sellaisena kuin olit ennen sairautta ja sen keskellä: itsenäsi.
Halusit nähdä vielä yhden kevään. Lumi suli ikkunasi takana, ja ehdit katsoa sitä hetken. Tänä keväänä katson sulamista kahden edestä.
Ystävälle, jonka kanssa kasvoit tai vanhenit. Pitkä ystävyys näkyy pienissä asioissa, ja niistä nämä säkeet kertovat.
Opimme yhdessä uimaan, ajamaan pyörällä ilman käsiä ja pitämään salaisuuksia. Sinun kanssasi kasvoin aikuiseksi, ja salaisuutesi ovat tallessa.
Tutustuimme koulun pihalla, kun kumpikaan ei vielä tiennyt mitään. Puoli vuosisataa myöhemmin tiesimme toisistamme melkein kaiken.
Vanhoissa kuvissa seisot vieressäni: leirillä, ylioppilasjuhlissa, häissäni. Niissä kuvissa olet aina, ja minä katson niitä usein.
Olimme nuoria yhdessä ja vanhoja yhdessä. Siinä välissä oli koko elämä, ja kuljit sen kanssani.
Kun kortti tai kukkalaite tulee monelta yhdessä. Säkeet puhuvat me-muodossa, ja allekirjoitukseksi sopii porukan, joukkueen tai työyhteisön nimi.
Porukasta puuttuu yksi. Sen huomaa joka kerta, kun joku aloittaa: ”Muistatteko, kun…” Tarinoiden parhaat kohdat olivat sinun.
Pukukopissa roikkuu paitasi. Pelaamme tämän kauden sinulle, ja jokainen maali on vähän sinunkin.
Ikkunapaikalla nauroit opettajan vitseille, myös niille huonoille. Me luokkalaisesi muistamme, miten aamut olivat kanssasi helpompia.
Kahvihuoneen hyllyllä odottaa mukisi, ja kalenterissa näkyy nimesi. Kiitos yhteisistä vuosista ja siitä, että työ tuntui sinun kanssasi kevyemmältä.
Kokosit meidät yhteen. Me pidämme toisistamme kiinni niin kuin sinä pidit meistä huolta.
Ystävälle, jolle usko oli tärkeä. Sopivat myös siunaustilaisuuteen ja kukkalaitteen korttiin.
Siunattu olkoon matkasi, ystävä. Jätämme sinut Jumalan huomaan ja kiitämme siitä, että saimme kulkea kanssasi.
Pääsit kotiin ennen meitä. Kerran kohtaamme taas, ja silloin on aikaa kaikelle, mitä emme ehtineet sanoa.
Lepää rauhassa, ystävä, Herran kädessä turvassa. Me kiitämme sinusta joka ilta rukouksessa.
Valo, joka sinussa paloi, ei sammunut. Se palaa nyt Jumalan luona ja meissä, jotka jäimme.
Kortti ja adressi päätyvät usein perheelle, joten nämä säkeet puhuvat ystävästä eivätkä kuolintavasta. Jos oma suru tuntuu liian raskaalta kantaa, MIELI ry:n Kriisipuhelin vastaa numerossa 09 2525 0111 joka päivä ympäri vuorokauden. Surunauha ry tukee läheisensä itsemurhan kautta menettäneitä, ja sen puhelimeen 044 977 9428 voi soittaa arkisin klo 9–15.
Sytytämme kynttilän ja sanomme nimesi ääneen. Sinä kuulut meihin nyt ja aina.
Moneen kysymykseen ei tule vastausta. Yhteen vastaus on varma: sinua rakastettiin ja rakastetaan yhä.
Kiitos ajasta kanssasi: kesäilloista, pitkistä puheluista ja siitä, miten näit muissa hyvää. Ne jäävät meille.
Olit paljon enemmän kuin viimeinen päiväsi. Me muistamme kaikki muut.
Kaarlo Kramsun runo katsoo ystävää vuosien takaa, joten se sopii muistotilaisuuteen tai vuosipäivään. Otto Mannisen ja Kasperi Tantun runot sopivat myös hautajaisiin. Runot kopioituvat tekijän nimen kanssa.
Yks ystävä on mullakin Jo ollut aikaa sitten, Vaikk’ ei hän enää vaella Joukossa elävitten.
Hän kuoli, – siit’ on kauan jo! Ja paljon itkin silloin; Mut usein vielä luonani Hän käy, kuin ennen, illoin.
Käy hämärissä luokseni Ja viereen’ istahtaapi. Hän vaiti on, mut kysyen Hän minuun katsahtaapi.
Ja elämäni taistelut Mä kaikki kerron hälle, Ja tarkkaan kuollut kuuntelee Ja hymyy elämälle.
– Kaarlo Kramsu
Sa kasvoit kainona kevään lehtoon. Mun ikkunallani tuoksuit ehtoon, sa tuoksuit, ystävä, tumman yön, sa teit hyvän, turhan työn.
Teit toisin, toisin kuin sulle tehtiin. Sun koski kuolema lempes lehtiin. Sun hiljaa nuokahti nuori pääs. Voi yöllistä ystävääs.
– Otto Manninen
Hän häipyi elämästä hiljalleen kuin katoo läikkylaine illan veen, min peilipintaan piirtää lokin siipi;
ja kuolokin, niin kolkko vieras muille, ol’ hälle hellä kuin vain valituille: hän taloon yöllä huomaamatta hiipi.
– Kasperi Tanttu
Lyhyet tekstit korttiin silloin, kun värssy tuntuu liian pitkältä.
Kiitos ystävyydestä. Sinua on ikävä.
Olit se, jolle kerroin kaiken ensimmäisenä.
Rakas ystävä, olit mukana kaikissa tärkeissä hetkissäni.
Meidän joukossamme on yhä sinun paikkasi.
Naurusi jää meihin.
Omistus kertoo, kenelle kukat ovat ja keneltä. Jos laitteessa on kaksi nauhaa, toiseen voi kirjoittaa omistuksen ja nimet ja toiseen lyhyen lauseen.
Rakkaalle ystävälle kiittäen ja kaivaten
Ystävämme muistolle, lämmöllä
Lapsuudenystävää kaivaten
Lämmöllä muistaen, entiset luokkakaverit
Työtoverillemme kiitollisina
Ystävän muistoteksti kirjoitetaan yleensä kukkien mukana kulkevaan korttiin, kukkalaitteen nauhaan tai adressiin. Korttiin mahtuu koko värssy ja vielä oma lause sen perään. Nauha on kapea: siihen sopii vain omistus ja lähettäjien nimet tai yksi lyhyt lause, ja kukkakaupasta kuulee, montako merkkiä nauhaan mahtuu. Lyhyitä lauseita kukkavihkoon on lisää sivulla kauneimpia muistolauseita.
Adressi luetaan siunaustilaisuudessa tai toimitetaan omaisille kotiin. Ystävä voi kirjoittaa siihen värssyn lisäksi lyhyen muiston, sillä omaisille voi olla arvokasta kuulla, millainen heidän läheisensä oli ystävien kesken. Adressin kirjoittamisesta on oma ohjeensa.
Kuolinilmoituksen jättävät omaiset. Ystäviä ei siinä yleensä nimetä, vaan omaisten luettelo päättyy sanoihin ”sukulaiset ja ystävät”. Työnantaja tai yhdistys voi jättää oman ilmoituksensa. Kuolinilmoituksen sisällöstä kerrotaan tarkemmin omalla sivullaan.
Valmis värssy ei ole pakollinen. Ystävän nimi ja muutama oma sana riittävät, ja oma äänesi kuuluu tekstissä parhaiten, kun se lähtee tarkasta muistosta. Valitse hetki, jonka vain te tai teidän porukkanne tunnette: kesätyöpaikan tauko, pitkä automatka tai tapa vastata puhelimeen. ”Kiitos jokaisesta automatkasta, jolla sinä valitsit musiikin” kertoo ystävyydestä enemmän kuin yleinen kiitos.
Valmista värssyä voi myös muokata. Lisää ystävän nimi, vaihda sana, joka ei kuulosta sinulta, tai jätä pois rivi, joka ei sovi teidän tarinaanne. Vanhoja runoja ei muokata, mutta niistä voi valita otteen ja kirjoittaa tekijän nimen loppuun.
Tieto ystävän kuolemasta voi kulkea viestiketjuissa nopeammin kuin omaiset ehtivät kertoa sen itse. Odota oman julkaisusi kanssa, kunnes lähiomaiset ovat kertoneet kuolemasta. Silloin kukaan läheinen ei kuule uutista ensimmäisen kerran somesta.
Kuolinsyytä ei kerrota muistotekstissä, ellei perhe ole itse kertonut sitä julkisesti. Kirjoita omista muistoistasi ja siitä, mitä ystävä sinulle merkitsi, ja kuvaa ystävyyttä sellaisena kuin se oli. Pidempi muistopuhe sopii paremmin muistotilaisuuteen.
Sopivin on säe, jossa tunnistat oman ystäväsi: yhteinen tapa, paikka tai luonteenpiirre. Korttiin ja adressiin sopii 2–5 rivin värssy, nauhaan lyhyt lause tai pelkkä omistus. Jos ystävä ei ollut uskonnollinen, valitse säe ilman Jumalaa ja taivasta.
Nuorelle sopii säe, joka puhuu ystävästä ja yhteisestä ajasta eikä pitkästä elämästä tai vanhuudesta. Osion ”Kun ystävä lähti liian aikaisin” tekstit on kirjoitettu nuoren tai äkillisen kuoleman jälkeen, eikä niissä ole uskonnollisia sanoja.
Omistukseksi sopii esimerkiksi ”Rakkaalle ystävälle kiittäen ja kaivaten” ja allekirjoitukseksi porukan yhteinen nimi, kuten ”Lukion porukka” tai ”Työtoverit kirjastolta”. Pidempi värssy kulkee kukkien mukana kortissa.
Yleensä ei, sillä kuolinilmoituksen jättävät omaiset. Ystävä voi sen sijaan kirjoittaa vainajasta muistokirjoituksen lehteen tai lyhyen muiston adressiin.
Kirjoita ystävästä ja hänen elämästään, älä kuolintavasta. Lempeä kiitos tai yksi muisto riittää. Perhe lukee kortin ja adressin, joten jätä pois kysymykset ja kaikki, mikä voi kuulostaa syyllistävältä. Tukea saa MIELI ry:n Kriisipuhelimesta ja Surunauha ry:stä.
Voi, kun siitä sovitaan omaisten kanssa etukäteen. Ääneen luettavaksi sopii lyhyt värssy tai muutaman lauseen muisto, jonka jaksaa lukea rauhassa loppuun. Paperi kannattaa ottaa käteen, vaikka tekstin osaisi ulkoa.