Lucian päivä 13.12. – valon juhla, Lucia-neito ja perinteet

Lucian päivä on Pyhän Lucian muistopäivä, alun perin katolisen kirkon juhla. Nykyään se elää vahvimpana ruotsinkielisessä kulttuurissa Ruotsissa, Suomessa ja Norjassa. Nimi Lucia liitetään latinan sanaan lux, valo, ja suomeksi Luciaa on kutsuttu myös Valottareksi.

Kalenteri vaihtui ja pisin yö siirtyi, mutta Lucia jäi paikalleen.

Päivämäärä ei ole sattumaa. Keskiajalla käytetyssä juliaanisessa kalenterissa talvipäivänseisaus osui juuri Lucian päivän kohdalle. Vuoden pisimmän yön vanhat tavat ja pyhimyksen nimi kietoutuivat vähitellen yhteen, ja niistä syntyi valon juhla. Nykyisessä kalenterissa pisin yö osuu talvipäivänseisaukseen reilua viikkoa myöhemmin, mutta Lucia jäi paikalleen.

Virallista asemaa päivällä ei Suomessa ole. Lucian päivä ei ole vapaapäivä eikä liputuspäivä, ja suomenkielisessä almanakassa 13.12. on Seijan nimipäivä. Vuonna 2026 se osuu sunnuntaille, joka on samalla kolmas adventtisunnuntai. Harva joulukuun päivä kokoaa silti yhtä paljon laulua ja kynttilänvaloa kouluihin, päiväkoteihin ja kirkkoihin.

Lucian tarina alkaa Syrakusasta, Sisilian saarelta. Perimätiedon mukaan hän kuoli marttyyrina noin vuonna 304, kristittyjen vainojen aikaan. Kaikkea emme hänestä tiedä: varhaisimmat kirjoitetut lähteet syntyivät yli sata vuotta hänen kuolemansa jälkeen, ja moni yksityiskohta on legendaa.

Syrakusassa Lucia on pysynyt elävänä vuosisatoja. Kertomuksen mukaan kaupunkia koetteli nälänhätä vuonna 1646, kun taivaalle ilmestyi viiriäisparvi ja pian satamaan saapui viljalaiva. Kaupunkilaiset näkivät avussa Lucian käden.

Pohjoiseen Lucia tuli jo varhain. Hänen muistopäivänsä tunnettiin keskiajan Suomessa, ja Mikael Agricola mainitsee Lutsi-neitsyen rukouskirjassaan vuonna 1544. Uudella ajalla ensimmäinen tieto Lucian päivän vietosta Pohjoismaissa on Ruotsin Länsi-Götanmaalta vuodelta 1746. Nykyinen Lucia-perinne kulki aikanaan Ruotsista myös Suomeen.

Vanhin tieto suomalaisesta Lucia-neidosta on vuodelta 1898, jolloin Lucia kulki turkulaisessa ruotsinkielisessä tyttökoulussa. Helsingissä kulkue nähtiin ensimmäisen kerran vuonna 1930. Perinnettä vaalitaan yhä erityisesti suomenruotsalaisissa yhteisöissä, mutta nykyään Lucia-kulkueita näkee myös monissa suomenkielisissä päiväkodeissa ja kouluissa.

Turussa Lucia kulki jo vuonna 1898, yli kolmekymmentä vuotta ennen ensimmäistä helsinkiläistä kulkuetta.

Suomen Lucia on myös hyväntekeväisyyden kasvot. Folkhälsan aloitti Lucia-keräyksen vuonna 1949, ja varoilla tuetaan lapsiperheitä, joiden arki on vaikeaa.

Vuonna 2026 valinnassa tapahtui iso muutos. Ennen Suomen Lucia ratkesi yleisöäänestyksessä, nyt hänet valitsee Folkhälsanin 11-jäseninen Lucia-komitea. Folkhälsan luopui äänestyksestä, koska se asetti ehdokkaat eriarvoiseen asemaan ja ehdokkaisiin kohdistui asiatonta kohtelua.

Itse juhla pysyy tuttuna. Suomen Lucia kruunataan 13.12. kello 17 Helsingin tuomiokirkossa. Sen jälkeen hän astuu tuomiokirkon portaille tonttujen kanssa, ja Lucia-kulkue kiertää Helsingin keskustassa. Monella paikkakunnalla ja monessa koulussa valitaan lisäksi oma Lucia, osassa yhä äänestämällä.

Lucia-neidon tunnistaa kaukaa. Hänellä on pitkä valkoinen asu ja punainen vyö, päässä kynttiläkruunu ja kädessä kynttilä. Perässä kulkee valkoisiin pukeutuneita neitoja ja usein myös tonttuja. Koulujen ja päiväkotien kulkueisiin mahtuu jokainen lapsi.

Santa Lucia -laulu kertoi alun perin Napolin rannasta, ei pyhimyksestä.

Kulkueen laulu on monelle tutumpi kuin itse pyhimyksen tarina, ja sillä on yllättävä historia. Santa Lucia on alun perin italialainen laulu, jonka Teodoro Cottrau teki 1800-luvulla napolilaisen kansanlaulun pohjalta. Alkuperäiset sanat kuvaavat Napolin Santa Lucian kaupunginosan merimaisemaa eivätkä liity pyhimykseen lainkaan.

Pohjoismaissa laululle kirjoitettiin uudet sanat, jotka kertovat valoa tuovasta Luciasta. Suomeksi sävelmä tunnetaan V. Artin sanoittamana nimellä Soi iltakellot, ja Lucia-perinteeseen sopivat suomenkieliset sanat on kääntänyt Anna-Mari Kaskinen.

Lucia-kulkueen järjestäminen on helpompaa kuin moni luulee. Luciaa ei tarvitse äänestää, sillä kulkueessa voi olla useampi Lucia, neitoja, tonttuja ja tähtipoikia. Valot sammutetaan, kulkue tulee sisään laulaen, ja yksi tai kaksi laulua riittää ohjelmaksi. Lopuksi tarjotaan luciapullat tai piparit.

Asuun ei tarvitse ostaa mitään. Pitkä valkoinen yöpaita tai aikuisen valkoinen t-paita käy mekoksi ja punainen nauha vyöksi. Kruunuksi riittää kimalleköynnös tai lasten kanssa askarreltu paperikruunu, jonka ohje on alempana. Tontuille riittää punainen pipo tai tonttulakki.

Kaikki lapset eivät halua esiintyä, ja se on tavallista. Anna lapsen valita, kulkeeko hän keskellä, lopussa vai laulaako hän muiden joukossa. Pienempi rooli on yhtä arvokas, ja juhlaa voi seurata myös yleisöstä.