Muistovärssy lemmikille – koskettavat muistosanat koiralle ja kissalle

Me lähdemme elämästä emmekä kuitenkaan lähde. Me elämme edelleen kaikessa, mitä olemme tehneet. Me kuolemme, emmekä kuitenkaan kuole, vaan elämme niiden sydämissä, jotka ovat rakastaneet meitä.

Suurilla koirilla on oma taivaanpelto, hyvin lähellä entistä maailmaa, yhden henkäyksen päässä, yksi sydämenlyönti täältä sinnepäin.

Jos niin käy, että minusta tulee hauras ja heikko ja kivut häiritsevät untani, niin sinun on tehtävä mitä on tehtävä sillä viimeistä matkaa ei kukaan ole estävä.

Sinä tulet surulliseksi – minä ymmärrän. Älä anna surusi estää sinua, sillä tänä päivänä, enemmän kuin koskaan ennen, rakkautesi ja ystävyytesi punnitaan.

Meillä on ollut niin monta hyvää vuotta. Tulevaa ei kannata surra. Et haluaisi minun kärsivän, kun aika koittaa, anna minun mennä.

Vie minut sinne missä he auttavat minua, mutta pysy luonani loppuun. Ja pidä minua lujasti ja puhu minulle, kunnes silmäni ovat sulkeutuneet.

Tiedän, että aikanaan, sinäkin huomaat, se on ystävyyttä, jota minulle osoitat. Vaikka häntäni on viimeisen kerran heilahtanut, niin kivulta ja kärsimykseltä olen säästynyt.

Älä sure sitä, että sen täytyy olla sinä, jonka täytyy tehdä päätös. Olemme olleet niin läheisiä – me kaksi näinä vuosina, älä anna turhaan sydämesi itkeä.

Enhän surua toivo, en kyyneleitä, nyt vain on aika kulkea näitä teitä. Ja kun olen käynyt tämän murheen lävitse ihan, jää kaunis ja lempeä muisto keskelle elämän pihan.

Rakkautta on luopua kun on sen aika. Se on vaikea, tuhansien kyynelien taistelu. Mielettömän ikävän täyttämä hetki päästää toinen ikiuneen. Se on se hetki, kun ystävä siirtyy edestäsi sydämeesi.

Näin kuljen kanssasi ihminen, sen pienen haihtuvan hetkisen, kun iltani koittaa ja matkani jää kuule silloin pyyntöni pienoinen tää.

Ilot, surut on kohdattu ne jakaen, metsät ja polut näin yhdessä kulkien, siis kuuntele mun pyyntöni pienoinen, vierelläin kuljethan matkani viimeisen.

Hiljaisuus valtaa hämärän huoneen, tuskaa sen tiedän minulle tuoneen. Valo kirkas häikäisee ikkunasta, tuudittaa pientä koiralasta.

Rakas koira valolta silmänsä sulkee, tietämättään kohti taivasta kulkee. Hautakummun alla nukkuu syvää unta, ympärillä avautuu sateenkaaren valtakunta.

Sydän pieni sammui kesken leikin, minne lienee enkelin siipi veikin. Siellä ei varmaan kylmyys ja pelko paina, elämä oli vain lyhyt, lyhyt laina.

Niin yllättäen, äkkiä lähdit sä pois emme sua vielä antaneet ois. On suru, kaipaus suunnaton mutt’ tiedämme sun hyvä olla nyt on.

Sulle *** lainata voin, sanoi Jumala minulle kerran. Sille kaksitoista vuotta elämää soin tai vain muutaman tuokion verran. Sinun tehtäväsi on sitä rakastaa, kunnes se ylittää elämän rajan; saat nähdä vaivaa ja uurastaa, sen pienen elämän ajan. Se tuottaa sinulle monet huolet ja usein vie vaivasi hukkaan, mutta surustasi se kantaa myös puolet ja sen muistot ei unohdukaan. Se on maasta ja maaksi sen tultava on, en muuta voi luvatakaan. Eihän surusi ole pohjaton, jos et sitä iäksi omaksi saakaan?" Ja vastasin Herralle näin; ''Olkoon niin, antaa surunkin tulla, koiranpennulle, jonka sinulta sain, on silti kylliksi hellyyttä mulla. Olen onnellinen, että omistin sen, joka hetkestä kiittäen. Ja surun tullessa tuskallisen, sen kestän ymmärtäen. Ja kun ystäväni on lähtenyt koirien taivaan maahan, tämän kiistojen maailman jättänyt, sen muistoksi kuulkaahan, otan toisen ***, heiluvahäntäisen haukahtajan. Sitä rakastan ja hoidan sen pienen elämän ajan.

Hetki jolloin kanssasi olla sain oli unta jo tänään vain. Rakastan sua edelleen, ei mikään tule väliimme. Vaikka kaukana olet tästä lähtien, sydämessäni paikkasi ikuinen. Aina kuljet mukanain, ajatuksissain ja teoissain.

Taas valo viiltää taivaanrantaa, se päivän yöstä erottaa. On tullut aika pois se antaa, jota niin paljon rakastaa. Sen järjellä me ymmärrämme, kun toinen lähtee, toinen jää. Vain pieni lapsi sisällämme, ei sitä tahdo käsittää. Hyvää matkaa, hyvää matkaa kulje kanssa enkelin. Hyvää matkaa, hyvää matkaa sinua paljon rakastin.

Niin monet kerrat, tähän rantaan, olemme tulleet ennenkin. Jättäneet kahdet jäljet santaan, nyt yhdet vain vie takaisin. Siis hyvää matkaa, ystäväni, en enää puhu enempää. Tärkeimmän tiedät, ja se riittää, muu on nyt yhdentekevää. Hyvää matkaa, hyvää matkaa kulje kanssa enkelin. Hyvää matkaa, hyvää matkaa sinua paljon rakastin.

Nousin selkään pyrstötähden, valon maahan kulkemaan. Älä sure, että lähdin, sydämees jään asumaan. Täältä takaa tähtitaivaan häntääni mä heilutan. Elämän mä elin parhaan, sua aina rakastan.

Ruskeat silmät sä tänään suljit, yli sateenkaarisillan pois luotani kuljit, kyyneleet silmiäni kirveltää, sydän täynnä on ikävää, paljon oli ikää ja vaivaa, alkoi kipu tassujani painaa, sohvan nurkka on tyhjä nyt, kun olet luotamme lähtenyt, hyvää matkaa persoona suuri, uskon kuitenkin kävi mulla tuuri, sinut luonani pitää kauan mä sain, vaik vuodet tuo tuntuu hetkeltä vain.

Koskaan ei tiedä onko aikaa paljon vai vähän, yht´äkkiä huomaa se päättyikin tähän. On paikkasi tyhjä ja korvaamaton, ja kaipuu suuri sanaton.

Vaikka erkanee tiet päällä maan jää jäljelle muistojen silta. Sinut muistojen sillalla kohdata saan, joka ikinen päivä ja ilta.

Ei kipua, ei vaivaa enää, olet saapunut rannalle Rauhan maan. Muistoissa – vaikka nyt poissa, tulet kanssamme kulkemaan.

Olen elämänpolkuni kulkenut ja parhaani tehnyt. Saanko siis astua toiselle puolen ja päästä vapaaksi? Aluksi en tahtonut lähteä, taistelin kaikin voimin. Mutta nyt jokin tuntuu kutsuvan minua kohti lämmintä ja elävää valoa Tahdon lähteä. Tahdon todella. On vaikeaa jäädä. Parhaani yritän ja koitan hetken tässä olla, Niin sinä saat minusta vielä kerran huolehtia ja minä kokea suuren suurta rakkautta. Tiedän, olet surullinen ja sinua pelottaa, sillä tunnen kyyneleesi, jotka turkkini kostuttaa. En ole kaukana. Kiitos, kiitos, että olet minua rakastanut. Tiedäthän, että minäkin rakastan sinua. Siksi on niin vaikea sanoa hyvästi ja päättää tämä elämä luonasi. Joten, pidä minua lähelläsi vielä kerran, ja sano sanat, jotka toiveeni koska välität minusta tuhannen verran, annat minun nukkua pois.

Kun kaipaus ja ikävä polttaa niin, että satuttaa, kuuntele silloin sydäntäsi, joka kertoo sinulle, että se oli onnea ja iloa parhaimmillaan, ja nyt muistot ovat kauneinta mitä sinulla on.

Tyhjä kaulapanta naulassa työtön talutusremmi ovenpielessä, vaan tuhat iloista muistoa niiden täysiltä ahkerilta päiviltä muistuttaa: Oli se elämää täysin rinnoin!

Kerran on kuoltava parhaidenkin, ystävän syliin tai kesken lenkin. Yhdessä touhuttiin niitä ja näitä, pelättiin teltassa ukkossäitä. Ikävuosia jo kertyi molemmille, me ei piitattu siitä vaan naurettiin sille. Vuodet yhteiset taakse nyt jäädä saa kun kutsuu mua luokseen toinen maa. Tuttuun pihaan sä päätit elonretken. Toivon - olisit vielä viipynyt hetken.

Nurmen peittoon pehmeään, peitelkää mut lepäämään. Uinun siellä unta syvää, kesää ikuista ja hyvää. Siellä kukkii kissankellot, siniset on niityt, pellot. Ei untani voi estää, vain ystävyys se yhä kestää.

Älä itke, vaikket näe syksyn kirjavia lehtiä. Älä itke, vaikket tunne lumihiutaleita kuonollasi. Älä itke, vaikket saa joululahjoja ja vietä joulua. Älä itke, vaikket voi juosta keväisellä pellolla. Älä itke, vaikket nää kesän auringon paistetta. Älä itke - sillä minä itken.

Alla taivaankaaren tumman uinuu maa, pitkän päivän touhut nyt jo nukuttaa. Nyt hiljaa silmäs sulje ja pääsi pieni paina unenkeijun kainaloon.

Sain syliini palan taivasta, nyt tiedän mitä kaivata.. Oli aika raskaiden päätösten, saattaa sut huomaan enkelten. Nyt saat juosta seuraten heitä, ei kipu enää elämääsi peitä. Suru on suuri ja lohduton, mut tiedän - sun hyvä olla nyt on.

Se, mitä olimme, olemme nyt. Se, mitä meillä oli, on edelleen. Yhteinen menneisyys, lähtemättömästi läsnä. Kun siis kuljet metsässä, jossa kuljimme yhdessä ja etsit aurinkoiselta pientareelta varjoani, kun pysähdyt kukkulalle katselemaan kaukaisuuteen ja kädelläsi etsit tapasi mukaan minua, etkä enää löydä ja tunnet surun hiipivän sydämeesi. Ole hiljaa. Sulje silmät. Hengitä. Kuuntele askelteni ääntä sydämessäsi. En ole poissa, kuljen mukanasi, aina sinussa.

Sinä tulit suoraan sydämeen, sinä toit lohdun murheeseen. Sinä olit pieni, mutta silti suuri niin, jäät luokseni ainiaaks ajatuksiin.

Nuku rauhassa pieni koiraenkeli, joka siipiään maailmassa kokeili. Lennä takaisin koirien maailmaan, sinne mistä tulitkin aikoinaan. On ikävä suuri ja loputon, mut sinun onnesi yksin tärkeintä on. Tule uniin, tule tuulenhenkäyksiin, tule elämäin illan ja aamun ruskotuksiin.

Muistot kauniit voimaa antaa, surun raskaan hiljaa kantaa. Ei jaksanut sydän kultainen, vaan lähdit luokse pilvien valkeiden.

Jäi jäljelle vain irtokarvat, sydämeen suuret avohaavat. Ja ne repaleiset takinvuoret, kaikki ne revityt lelut, puunkuoret... Vain jokainen muisto, hetki täynnä elämää, kun näitä muistelen - en koskaan yksin jää.

Kauniina nauhana vuosien päivät, helminä jokainen muistoiksi jäivät. Elämän päivien ketju on kallis, helmist` en yhdenkään kadota sallis.

Kyyneleet eivät tuo sinua takaisin, vaikka hetkellisesti sitä toivoinkin. Katseesi kopin pienessä ikkunassa, on vieläkin muistoissani olemassa.

Monet reissut ja retket sinun kanssasi tein, olit koira, parhain ystäväni, joka selkäänsä ikinä minulle kääntänyt ei. Katosi vanhuuden kivut ja vaivat, sua odotti se koirientaivas. Kiitos kun luonamme olit pitkän hetken, tein sun kanssas ikimuistoisen retken. Vaikka pahalta tuntuu ja surettaa, sinä minulle annoit paljon muisteltavaa.

Et ole ikiunessa, et ole poissa, olet tuhat tuulta puistikossa, olet valon välke aallokossa, olet timantti hankien loistossa. Et jättänyt meitä, et ole vaiti, olet lintujen laulu taivaalla, olet kuiskaus viljapellolla, olet henkäys rakkaasi poskella

Aika on se, joka parantaa haavat niin kauan kyyneleet vuotaa saavat. Ne kuivuvat myöhemmin itsestään ja vaihtuvat hiljaiseen ikävään.

Aivan lähellä, ihmiseni, niin lähellä, että joskus minä käyn luonasi, pelmahduksena hiekkakuopan reunalla, kosteana kosketuksena poskellasi, lämpimänä välähdyksenä vieraissa koiransilmissä, hännän heilahduksena näkökentän laitamilla, juoksevan koiran vapautuneessa riemussa.

Enkä minä sure kuten sinä, ihmiseni, sillä kaipuun tuska ei voi koskea minuun täällä, ei mikään maallinen kipu tavoita minua enää, vaan minä odotan sinua sellaisena, kuin minut muistat parhaina vuosinani.

Minä odotan sinua, joten älä huoli, ihmiseni, me tapaamme vielä, maailman häviävissä hetkissä, suurten koirien taivaanpellolla.

Tummuessa illan, luona sateenkaarisillan, kun auringon viimesäteet taipuu, niin moni koira uneen vaipuu. On päivän leikit jäänet taa, ne onnellisna nukahtaa. Nähden unta ystävistä, perheistä ja hetkistä yhteisistä. Odottaen sitä aamua valkenevaa, kun jälleen yhdessä leikkien kirmata saa.

Kun polkua mennyttä katselen sidon muistojen kukista seppeleen siihen kukat ilon, kuin murheenkin varrelta polun, jota kuljettiin.

Nyt olet vapaa ja mukana tuulen, saat kulkea rajalla ajattomuuden. Olet kimallus tähtien, pilven lento, kasteisen aamun pisara hento.

Niin vaikeni ääni tassujen, sammui liekki suuren sydämen. Jätti surun suuren, aivan valtavan, sisintä hiljaa kuin riipien kalvavan. Ei enää virkaa talutushihnalla, lämmittäjää kylmillä varpailla. Poissa katse tummien silmien, ja se haukku - sitä enää kuule en.

HAKUSANAT: Koskettava muistovärssy koiralle, koiran kuolema runo, lyhyt muistovärssy koiralle, muistoruno koiralle, otan osaa koiran kuolema runo, kaunis muistoruno lemmikille, kauneimmat muistorunot koiralle, Pyrstötähti-runo koiralle, tassunjälkiä sydämessä runo, lepää rauhassa runo koiralle, sateenkaarisilta runo, lohtua koiran menettäneelle, runoja koiran kuolemasta, runoja kuolleelle koiralle, koiran viimeinen matka, suruvalittelut koiran kuolema, surunvalittelut lemmikin kuoleman johdosta

Poissa varjo nyt toinen on!

Vaikeni hiljaa ääni tassujen ei juokse Roope vastaasi enää haukkuen

Nyt on aika kauniiden muistojen vaali niitä ja säilytä rakastaen

Suru kun kalvaa ja ikävä on sä muista sun ystäväsi nyt hyvä olla on.

Jos ajan saisin takaisin sen meidän yhteisen retken. Mitä siitä muuttaisin? Vain sen viimeisen hetken.

Olisin tahtonut olla vierelläsi, hellästi sylissä pitää. Kulkea tukien kanssasi, antaa voimia lisää.

Lähdithän rauhassa unessa, luokse muiden rakkaiden, lähdithän kivutta tuskatta, luo jo meitä ennen menneiden.

Tule uniini, päivieni ajatuksiin jää sydämeeni asumaan. Kaipaan sinua kaipaan niin, tule meitä tänne katsomaan.

Aurinko laskee, jo pitenee varjot. Aika on eron ja jäähyväisten. Poissa on ystävä kallehin.

Ole hiljaa. Sulje silmät. Hengitä. Kuuntele askelteni ääntä sydämessäsi. En ole poissa, kuljen mukanasi, aina sinussa.

Kuljemme kuin kuunnellen, on poissa jotain hyvää. Sitä emme tavoita katsellen ja tunnemme surua syvää.

KATSO hauskat Linkkejä runosivuille :