Muistovärssy lapselle – koskettavat muistosäkeet lapsen muistolle

Ei ollut lapsemme tänne luotu maailman virtojen vietäviin, vain taivaan lainaksi meille suotu ja siksi muuttikin taivaisiin.

Enkeli pieni ja valkoinen tuli mukanaan lämpö taivainen. Tarttui käteen lasten pienten lapset mukanaan taivaaseen vieden.

Et ole unessa, et ole poissa, olet tuhat tuulta puistikoissa, olet valon välke aallokossa, olet timantti hankien loistossa. Et jättänyt meitä, et ole vaiti, olet lintujen laulu taivaalla, olet kuiskaus viljapellossa, olet henkäys rakkaasi poskella.

Siellä kulkusi jatkuu vaan, täällä me sinua kaivataan. Tuulessa kuulemme äänesi, taivaalla näemme tähtesi. Kuivaamme kyyneleet, kohta nähdään lapseni, enkeli kultainen.

Hiljaisuuden äärelle sä miksi käyt näin varhain. Ain sydämissäin sinusta säilyy muisto parhain. Hyvä Paimen rakastaa pientä, pientä karitsaa. Kantaa kunnes laskee sen, helmaan Isän taivaisen.

Hipaisi hiljaa enkelin siipi, kauneinta maailmassa näytti. Salaa sitten ovesta hiipi, enkelin oikeutta käytti. Nukkui pieni enkelin siipien suojaan ja lähti, nyt pikkuisemme on taivaan kirkkain tähti.

Käyt enkeli vierelläs taivaanrantaa, on kulkusi kevyttä, jalkasi kantaa. Et kipua tunne taivaantiellä, on monet rakkaat vastassa siellä. Muistoissa elät keskellämme, säilyt aina sydämissämme.

Lapsen, jonka Herra antoi, Herra otti luoksensa. Herralla on kädessänsä syntymä ja kuolema. Jeesus, seiso vierellämme kun niin vähän ymmärrämme teitä pyhän Jumalan alla murheen vaikean.

Lapsonen pieni, kuin tuomenkukka sulki jo silmänsä, kultatukka. Ei ole montaa niin onnekasta, saada hetkisen rakastaa enkelilasta.

Lensi enkeli taivaasta päälle maan suurta suruviestiä kertomaan, oli tullut käsky viisaamman pienen lapsemme lähteä kulkemaan kohti taivaankotia matkaamaan.

Kätkee vanhemmat sydämeen kaiken sen, mitä kokivat kera tyttären. Ei muistoja koskaan pois ottaa voi -ne uudelleen lapsosen viereen toi, -ne tulevat yksi kerrallaan ja koskettaa jokainen vuorollaan.

Niin paljon liikkuu mielessä kysyttävää? Jota ihmismieli ei voi ymmärtää. Kun rakastaa, rakastaa ja rakastaa, ohjaa, neuvoo ja kasvattaa.

Turhaa kaikki - huomata sen saan, ja pysähtyä sitten ajattelemaan. Tulee itku viha ja helpotus - ei, ei tämä ole mikään rangaistus - vaan taivaan isän käden kosketus. Ei sitä silti todeksi uskoa voi, kun lähtee viereltä rakkain pois.

Hyvä olla on taivaankodissa enkelikuorossa laulella. Siellä lapsenne teitä odottaa teitä odottaessaan katsastaa. Siis nyt mielin lujin pysykää ja yhdessä eteenpäin pyrkikää.

Eilenhän vasta katselin lasta, haurasta, kasvavaa, näin siivet hennot, näin ensilennot, odotti kaunis maa. Perhonen pieni, valaisit tieni, aina jäät sydämeen. Päivämme kiitää, aika pois liitää, kohtaamme uudelleen.

Maan korvessa kulkevi lapsosen tie, hänt’ ihana enkeli kotihin vie. Niin pitkä on matka, ei kotia näy, vaan ihana enkeli vierellä käy.

Maan korvessa kulkevi lapsosen tie. Hänt' ihana enkeli kotihin vie. Oi, laps' ethän milloinkaan ottaakaan vois sä kättäsi enkelin kädestä pois.

Siellä on polut tasaiset astua. Siellä ei silmät voi kyyneliin kastua. Siellä on vihreät kunnaat ja lehdot. Siellä on pehmeät nukkua kehdot.

Syysmetsään hiljaa keiju kulkee, sammaleiseen syliinsä hänet sulkee, usvaan utuiseen kietoo maan, rauhaan ja puiden havinaan. Askel on keveä, ei jälkiä jää, niittyvillain taipuu hiljaa pää. Sieni hattunsa laskee maahan.

Ystävä sä lapsien, katso minuun pienehen. Minne käynkin maailmassa sinä olet hoitamassa. Onni täällä vaihtelee, Taivaan Isä suojelee.

Ota, Jeesus rakkahin, suojaas koti kallehin. Siunaa äitiä ja isää, heille elinpäivää lisää. Ystävä sä lapsien, pientäs auta holhoten.

Pidä meitä turvissas, Jeesus, armohelmassas. Suojaas sulje isänmaamme, sulta kaiken lahjaks saamme. Johda, Jeesus rakkahin, meidät taivaan kotihin.

Älä seiso haudallain itkien; en ole siellä, nuku en. Jatkan elämääni tuhannessa tuulessa, olen timantinhohde lumessa. Olen aurinko, joka kultaa viljaa, syyssade, joka putoaa hiljaa. Kun heräät aamun hiljaisuuteen, olen ylitsesi maahan uuteen matkaavien muuttolintujen lento. Olen öisten tähtien loiste hento. Älä seiso haudallain itkien; en ole siellä - kuollut en.

Hän oli kukka hieno maailman tarhan tään; niin silmä oli vieno, niin hohden poskipään. Kun vait ja hiljaa hiipi hän piiriin siskojen, niin olkapäiltä siipi vain puuttui pienoisen.

Kuin päivän säde hellä käy yli kukkamaan, niin hän vain hymyellä tääll' osas aikoinaan. Vain rauhaa katsein kainoin hän ympärilleen loi, ol' armas hymy ainoin tuon lyhyt elo, oi!

Näät taimen otti varhain pois Herra taltehen. Hän mailla taivaantarhain on lilja valkoinen. Ei siellä myrskyt pauhaa, ei tuskaa siellä näy, ei siellä puutu rauhaa, ei silmä itkuun käy.

Mut taivahalla illoin kun loistaa tähdet nuo, niin siskoihinsa silloin hän kirkkaat silmät luo. Nyt onni taivahainen on hällä ihanin, ja nyt hän saanut vainen on hohtosiivetkin. Z.Topelius (1818 - 1898)

Unten siipisiskon tie iltaruskon maille vie. Sylissään hän pienen kantaa, kaiken kauniin nähdä antaa; pilvilinnat, kukkamaat, leikkilehdot riemukkaat.

Kuin unta sun tulosi ollut ois, mut Luoja sut äidiltä otti pois, Ei valita voi koskaan kukaan, ken lähtee enkelin mukaan.

Hentoinen oli elämän lanka, taivaan tuulet siihen tarttui. Sinut kuljetti kotiin taivaiseen, luokse pienten enkelten.

Hyvä paimen johdattaa pientä, pientä karitsaa kantaa kunnes laskee sen helmaan isän taivaisen.

Hyvä Paimen rakastaa pientä,

pientä karitsaa,

kantaa kunnes laskee sen

helmaan Isän taivaisen.

Jossain kaukana soi laulu hiljainen, sanaton. Vain sydän sen kuulla voi - niin lähellä enkelit on.

Lempeä tuuli hänet vei valkeat taivaat kuiskivat, tulkaa, enkelit kauneimmat.

Niin lähdit enkeli kultainen, luo taivaan omien enkelten. Ota syliisi, Isä taivainen, nyt lapsemme pienoinen.

Hiljaisuuden äärelle sä miksi käyt näin varhain? Ain sydämessäin sinusta säilyy muisto parhain.

Muutenhan lapsonen langeta vois; jos käsi ei enkelin kädessä ois.

Nuku tuoksuun kukkien, nuku lauluun lintujen, nuku nuoruusunelmiin, nuku kevättoiveisiin.

Kevyt, autuas, pieni aivan, enkeli viaton, joka jälkeen leikkinsä vaivan nukkunut on.

Ota syliisi, Isä Taivainen, ota lapsemme pienoinen. Ole hänelle hyvä ja hellä, pidä povella lämpöisellä.

Rakas lapsi pienoinen, nuku suojassa taivaan enkelien. Enkeli uneen tuudittaa, enkeli lasta lohduttaa.

Kuunsäde tarttui sun untesi leijaan, nukkua saat sinä tähtien heijaan.

Taivaan Isä rakkahin, lepo lempeä hänelle anna, käsivarsin hellin ja turvallisin ikirauhaan luoksesi kanna.

Tuonen lehto, öinen lehto! Siell’ on hieno hietakehto, Sinnepä lapseni saatan.

Siell’ on lapsen lysti olla, Tuonen herran vainiolla Kaitsea Tuonelan karjaa.

Siell’ on lapsen lysti olla, Illan tullen tuuditella Helmassa Tuonelan immen.

Onpa kullan lysti olla, Kultakehdoss’ kellahdella, Kuullella kehräjälintuu.

Sä olit äidin rakas, ja isän kukkanen, sä oli Herran lahja, täällä vain hetkisen.