Muistosanat

Kiitos jokaisesta hetkestä, jonka saimme jakaa kanssasi. Kiitos naurusta ja lämmöstä, neuvoista ja läsnäolosta. Muistosi elää meissä, ja kiitollisuutemme sinulle ei katoa koskaan.

Sinun tarinasi oli kaunis. Se kertoi rakkaudesta, rohkeudesta ja sitkeydestä. Vaikka viimeinen sivu on kääntynyt, tarinasi jatkuu meissä, jotka saimme olla osa sitä.

Rakkaana muistettuna, ikävöitynä aina. Sinun valosi loistaa meissä edelleen.

Jätit jäljen sydämeemme, joka ei koskaan häviä. Joka kerta kun muistelemme sinua, hymyilemme kyyneleiden läpi. Sinä olet osa meitä nyt ja aina.

Hyvä ihminen ei katoa, vaikka häntä ei enää näe. Hyvyys jää elämään tekoina, sanoina, muistoina. Sinä olit hyvä ihminen, ja hyvyytesi elää meissä.

Emme sano hyvästi, vaan nähdään taas. Siihen asti kannat meidät sydämessäsi.

Perintösi ei ole tavaroissa, vaan niissä ihmisissä, joiden elämään vaikutit. Opetuksesi, rakkautesi, esimerkkisi – ne kulkevat meissä eteenpäin, sukupolvelta toiselle.

Ikävä on hiljainen vieras, joka asuu sydämessä. Se ei lähde koskaan, mutta opettaa meidät muistamaan.

Sinä elit kauniin elämän. Et täydellisen, mutta aidon ja merkityksellisen. Rakastit, välitit, annoit itsestäsi. Se on kaunein tapa elää. Ja se on kaunein tapa muistaa.

Sinulle on aina paikka sydämemme kodissa. Siellä sinä asut nyt ja ikuisesti.

Muistosi on kuin kynttilän valo: lämmin, rauhallinen, pysyvä. Se valaisee pimeimmatkin hetket ja muistuttaa meitä siitä, etta rakkaus on vahvempi kuin mikään muu.