Muistovärssy äidille – kauneimmat muistosäkeet äidin ja mummon muistolle

Kiitos, äiti, rakkaudesta, joka ei loppunut koskaan.

Rakas äiti, lepää rauhassa. Sydämissämme elät.

Äidin syli oli maailman lämpimin paikka. Kiitos, äiti.

Hiljaa nukkui äiti rakas. Kiitos kaikesta.

Olit kodin valo. Se valo palaa yhä meissä.

Kaipauksella ja kiitollisuudella rakasta äitiämme muistaen.

Äidin käsi ohjasi, äidin sydän rakasti. Lepää rauhassa.

Äiti, olet ikuisesti sydämessäni.

Nuo kädet, jotka leipoivat ja kyyneleemme kuivasivat, nyt saavat rauhaan levätä. Ne meille kaiken antoivat.

Sä iltaisin meidän puolestamme niin hiljaa rukoilit. Nyt taivaan kodin rauhassa sä, äiti, nukahdit.

Olit kodin sydän. Luonasi oli aina lämmin, ovi auki ja kahvi keitetty. Nyt koti on hiljainen, mutta lämpö on jäänyt meihin.

Sun kukkas pihalla kukkivat vielä kesän jälkeenkin. Ne kertoo, äiti, hoivastas, jota riitti kaikillekin.

Kun keväällä linnut palaavat ja aurinko lämmittää, mä muistan, äiti, sinua, ja ikävä sydäntä pistää.

Äidin rakkaus ei kuole. Se siirtyy lapsille ja lastenlapsille pieninä tapoina, lauluina ja sanoina. Niin sinä elät meissä, äiti.

Me pidimme sua kädestä, kun matkas hiljaa päättyi. Nyt lepää, äiti rakas. Sun rakkautesi meihin jäi.

Kiitos, äiti, aamuista, kun herätit meidät hellästi. Kiitos illoista, kun peittelit ja lauloit. Kiitos elämästä.

Nyt, äiti, taivaan kodin rauhaan sä hiljaa nukahdit. Siellä ei ole huolta eikä kipua, vain valo, jota rakastit.

Rakas äiti, lepää Jumalan kädessä. Me kiitämme sinusta joka päivä.

Sinä lauloit meille iltavirren ja luit iltarukouksen. Nyt laulamme sen sinulle ja tiedämme, että kuulet.

Äiti meni kotiin, jonne kerran mekin pääsemme. Siihen asti kannamme häntä sydämessämme.

Herran huomaan, äiti rakas, jätämme sinut kiittäen. Rakkautesi jää meihin ja kulkee mukanamme.

Pois pimeästä, valon maahan, käy äidin viimeinen matka. Siellä on rauha, joka ei pääty, ja kevät, joka ei lopu.

Äiti, toivon, että näet meidät. Pärjäämme, koska opetit meidät välittämään toisistamme. Mutta ikävä on suuri.

Opetit leipomaan pullaa ja keittämään kahvit, kun vieraita tulee. Teen niin yhä, äiti, ja joka kerta muistan sinut.

Kuulen yhä äänesi, kun keitän kahvia tai laulan lapsille sinun laulujasi. Äiti, olet täällä edelleen.

Moni asia jää kertomatta, kun en enää voi soittaa sinulle. Kerron ne nyt taivaalle, äiti, ja toivon, että kuulet.

Kerron, että istuttamasi kukat kukkivat taas. Kerron, että lapset kasvavat. Kerron, että ikävöimme sinua enemmän kuin osaamme sanoa.

Äiti, ennen olit enkelini maan päällä. Nyt olet enkelini taivaassa.

Kun ilta tummuu, etsin taivaalta lempeintä tähteä. Sieltä sinä, äiti, katsot meitä yhä.

Ikävä äitiä ei mene ohi. Se kulkee mukana ja muistuttaa joka päivä, kuinka paljon sain.

Joskus se tuntuu raskaalta, joskus se on lämmin muisto keittiön tuoksusta. Kumpikin kertoo samasta asiasta: rakastimme sinua, ja rakastamme yhä.

Rakas äiti, tänään ajattelin sinua taas, kun näin samanlaisen villatakin, jollaista käytit. Hymyilin ja itkin samaan aikaan.

Kun leivon, kysyisin sinulta, paljonko sokeria laitoit pullaan. Kun lapsi on kipeä, kysyisin, mitä tekisit. Äiti, kaipaan neuvojasi.

Hyvää yötä, äiti, sinne tähtien taakse. Tänäänkin ajattelin sinua, ja huomenna taas.

Olit äiti ja mummo, kahden sukupolven syli. Lepää rauhassa, rakas äiti ja mummo.

Mummon keittiössä tuoksui pulla ja aina oli aikaa. Kiitos, mummo, että olit meille koti.

Villasukat lämmittävät yhä, vaikka kutoja on poissa. Jokaisessa silmukassa on mummon rakkautta.

Mummo, kiitos saduista, korttipeleistä ja salaisista karkeista. Luonasi olimme aina tervetulleita. Ikävä sinua.

Isoäiti, viisautesi ja lämmin naurusi jäävät elämään meissä, jotka sinua rakastimme.

Mummola on nyt hiljainen, mutta muistoissa ovi on yhä auki ja mummo odottaa portailla.

Haudalla äidin hongat huojuu, kunpa ne huojuis rauhaa hälle! Kummulla kuiskii vehreet kuuset, kunpa ne kuiskis muistoa hälle! Nurmella nyökkää kukkiva kukka, kunpa se tuoksuja tarjois hälle! – Hiekkaa painaa mahtava paasi, kunpa se höyhentä kepeempi oisi!

Siinä istuin, siinä katsoin, katsoin siinä kaiket illat, että eikö nousis nurmi, soisi somer, hiekka helkkis, näyttäisi emon elävän, sykkivän emon sydämmen. Eipä noussut uumen nurmen, kohonnut kivinen hieta, nousi ailuet apeat, mielikaihot karvahimmat silloin mun polon povehen, minun raukan rintahani.

Äitienpäivänä sytytän kynttilän ja poimin kimpun valkovuokkoja. Ne ovat sinulle, äiti, missä ikinä oletkin.

Kiitos jokaisesta äitienpäivästä, jonka sain viettää kanssasi. Nyt vietän sen muistellen ja kiitollisena kaikesta.

Kynttilä palaa ikkunalla sinun muistollesi, äiti. Sen liekki on pieni, mutta kaipaus on suuri.

Pyhäinpäivän hämärässä kynttilä haudallasi palaa. Äiti, me muistamme sinua ja kiitämme kaikesta.