Hautajaismusiikki – kauneimmat virret, laulut ja urkukappaleet hautajaisiin

Hautajaisissa lauletaan yleensä kaksi tai kolme virttä, ja alku- ja loppumusiikki soi tavallisesti uruilla. Suosituimmat virret ovat Oi Herra, jos mä matkamies maan (631), Oi Herra, luoksein jää (555) ja Päivä vain ja hetki kerrallansa (338). Yksinlauluksi valitaan usein Suojelusenkeli tai Matkamiehen virsi, alkusoitoksi Albinonin Adagio. Omaiset kertovat toiveensa siunauskeskustelussa, ja kanttori vastaa musiikista.

Päivitetty · seurakuntien musiikkiohjeet luettu 11.11.2026

Virsikirjassa on hautausta varten oma osastonsa, virret 242–249. Siunaustilaisuuksissa niitä lauletaan silti vähemmän kuin voisi olettaa. Kun Ylöjärven seurakunnassa kirjattiin vuoden ajan 148 siunauksen virret, kuuden useimmin lauletun joukossa ei ollut yhtään virttä virsikirjan hautausosastosta. Kärjessä oli Lina Sandellin kiitosvirsi Päivä vain ja hetki kerrallansa, ja sen jälkeen tulivat Oi Herra, jos mä matkamies maan sekä iltavirsi Oi Herra, luoksein jää.

Laajempi aineisto kertoo samaa. Anne-Marie Grundsténin väitöstutkimuksessa kanttorit raportoivat vuosilta 2009–2010 yhteensä 670 siunauksen musiikin. Niissä laulettiin vain 109 eri virttä, ja samat tutut virret toistuivat siunauksesta toiseen. Neljä yleistä valintaa (338, 396, 341 ja 30) olivat alun perin hengellisiä lauluja Lähetysseuran laulukirjasta Hengellisiä lauluja ja virsiä, ja virsikirjaan ne otettiin vasta vuonna 1986. Virret valitsivat useimmiten ne, jotka vainajan tunsivat: noin kahdessa siunauksessa kolmesta valintaan vaikuttivat omaiset.

Tällä sivulla voit kuunnella suosituimmat virret ja laulut seurakuntien kanttorien ja levytysten esityksinä ja kopioida virsien sanat säkeistönumeroineen. Jos etsit kaunista musiikkia hautajaisiin virsikirjan ulkopuolelta, siirry lauluihin tai ei-hengellisiin lauluihin. Urkukappaleet ovat alku- ja loppusoittoa käsittelevässä luvussa.

Kuka valitsee musiikin hautajaisiin?

Hautajaisten musiikista puhutaan yleensä siunauskeskustelussa, kun pappi tapaa omaiset ennen tilaisuutta. Omaiset kertovat toiveensa, pappi välittää ne kanttorille, ja kanttori vastaa siunaustilaisuuden musiikista. Jos toiveita ei ole tai valinta tuntuu surun keskellä liian raskaalta, musiikin voi jättää kokonaan kanttorin päätettäväksi.

Kanttorista on apua silloinkin, kun toiveita on. Grundsténin tutkimuksessa kanttorit arvioivat, että heidän virsiosaamistaan käytetään valinnoissa liian vähän, koska toiveet kulkevat yleensä papin kautta. Kanttorilta voi kysyä esimerkiksi virttä, jonka sanat sopivat juuri tämän ihmisen elämään, tai sävelmää, jonka saattoväki osaa laulaa mukana.

Tarkkaa määräpäivää toiveille ei ole. Seurakunnan omalta listalta valittu musiikki onnistuu useimmilta kanttoreilta lyhyelläkin varoitusajalla, mutta harvinaisempi toive vaatii nuotin ja harjoitusaikaa. Siksi kanttoriin on hyvä ottaa yhteyttä heti, kun tilaisuuden aika on sovittu. Joissakin seurakunnissa omaiset toimittavat erityistoiveen nuotin itse, ja jos opettelu ei ehdi, kanttori ehdottaa tilalle korvaavan kappaleen. Kanttorien ohjelmistot myös eroavat, joten toiveesta kannattaa kysyä juuri siltä kanttorilta, joka on tilaisuudessa vuorossa.

Omaiset voivat kutsua tilaisuuteen myös oman laulajan tai soittajan, ja kanttori voi säestää häntä. Esimerkiksi Jyväskylän seurakunnan ohjeen mukaan muiden esiintyjien kulut ja palkkiot maksavat omaiset.

Kaunista musiikkia hautajaisiin: kolme suosituinta virttä

Kaikissa lähteissä erottuu sama kolmen virren kärki. Oi Herra, jos mä matkamies maan (631), Oi Herra, luoksein jää (555) ja Päivä vain ja hetki kerrallansa (338) ovat seurakuntien suosituslistojen vakionimiä, ja virsikirja.fi nostaa ne hautajaisvirsien joukkoon. Grundsténin aineistossa virttä 631 laulettiin 253 kertaa 670 siunauksessa.

Oi Herra, jos mä matkamies maan kuuluu virsikirjan kuolemaa ja iankaikkisuutta käsittelevään osastoon. Sanat kirjoitti Wilhelmi Malmivaara vuonna 1903, kun hän oli Lapuan kirkkoherra. Kaksi vuotta aiemmin lavantautiepidemia oli vienyt hänen perheestään kolme jäsentä. Virsi kulkee kaipauksesta ja kyynelistä kohti matkan loppua, ja viimeinen säkeistö toivoo pääsyä perille ”kanss’ ystäväini ja omaisten”. Virrellä on kaksi sävelmää, 631a ja 631b, mutta sanat ovat molemmissa samat. Alla sen laulavat Malmivaaran entisen seurakunnan, Lapuan tuomiokirkkoseurakunnan, kanttorit.

Oi Herra, luoksein jää on virsikirjassa aamun ja illan virsien joukossa. Henry Francis Lyten teksti vuodelta 1847 alkaa illan tulosta: ”jo ilta on, ja kadonnut on valo auringon”. Toisessa säkeistössä päivät rientävät kohti loppuaan, ja viimeinen säkeistö pyytää Herraa jäämään luo ”eläissä, kuollessa”. Hautajaisissa iltavirsi kertoo elämän illasta.

Päivä vain ja hetki kerrallansa on Lina Sandellin vuonna 1865 kirjoittama kiitosvirsi, jonka Oscar Ahnfelt sävelsi. Se puhuu päivän kuormista ja levon hetkistä, ja vasta viimeinen säkeistö katsoo ”riemun maahan, päivään kirkkaimpaan”. Ylöjärvellä se oli vuoden suosituin siunausvirsi. Surun keskellä virren nimi kuulostaa melkein neuvolta: päivä vain ja hetki kerrallaan.

Virsien rinnalla siunauksessa kuullaan usein yksinlaulu ja urkumusiikkia. Grundsténin aineistossa yleisimmät yksinlaulut olivat Matkamiehen virsi ja Suojelusenkeli, ja alkumusiikiksi soitettiin useimmin Albinonin Adagio, yli joka viidennessä siunauksessa. Niistä kerrotaan tarkemmin lauluja ja alkusoittoa käsittelevissä luvuissa. Virsien sanat ovat sivun lopussa.

Virsi 631. Lapuan tuomiokirkkoseurakunnan kanttorit Juliaana Kellokoski, Riitta Jukkola ja Marko Koskinen (2020).
Virsi 555. Samuli Edelmann, albumilta Virsiä 2 (2008).
Virsi 338. Olli Kinnunen ja Rebekka Keinonen, Kajaanin seurakunta (2026).

Laulut hautajaisiin: Suojelusenkeli, Matkamiehen virsi ja muut tutut

Monen seurakunnan sivuilla on virsien lisäksi lista yksinlauluista, joita kanttori voi esittää siunauksessa. Samat nimet toistuvat listalta toiselle. Mukana ovat esimerkiksi Täällä Pohjantähden alla, Ota hänet vastaan, Matkamiehen virsi ja Kanteleeni sekä Oskar Merikannon Oi, muistatko vielä sen virren. Suurin osa on vanhoja hengellisiä lauluja, jotka jäivät vuoden 1986 virsikirjan ulkopuolelle. Oman seurakunnan listalta valittu laulu on varma valinta, koska se on jo todettu siunaukseen sopivaksi.

Kaksi suosituinta laulua ovat eri Hannikaisten säveltämiä. Ilmari Hannikaisen Matkamiehen virsi alkaa sanoilla ”Niin kuin muuttolintusen tie”, ja Grundsténin aineistossa sitä esitettiin siunauksissa useammin kuin mitään muuta yksinlaulua. Se ei ole sama laulu kuin virsi 631. Samaa nimeä kantaa myös Kuoppamäen laulu, joka on kokonaan eri kappale, joten toiveessa kannattaa mainita säveltäjä tai alkusanat.

Suojelusenkelin sävelsi Pekka Juhani Hannikainen vuonna 1898 Immi Hellénin runoon. Laulussa enkeli kulkee lapsen vierellä pimeässä korvessa ja vie hänet kotiin. Lempäälän seurakunta mainitsee sen sekä tavallisimmin laulettujen virsien että lapsen siunaukseen sopivien joukossa, ja Grundsténin aineistossa se oli siunausten toiseksi esitetyin yksinlaulu. Nykyään Suojelusenkeli on myös virsikirjan lisävihkon virsi 971, ja sen sanat ovat sivun lopussa.

Täällä Pohjantähden alla on kaksi eri laulua. Vanha kansansävelmä on seurakuntien yksinlaululistojen vakionimi, ja sen sanat painettiin jo 1860-luvulla. Vuoden 1864 laulukirjan teksti on sivun lopussa. Petri Laaksosen samanniminen laulu on vuodelta 1994, ja sen kohdalla kanttorit ovat pohtineet, onko se riittävän hengellinen siunaukseen.

Uudemmista hengellisistä lauluista siunauksissa kuullaan Petri Laaksosen ja Anna-Mari Kaskisen Ota hänet vastaan sekä Laaksosen Hyvää matkaa. Laulu valitaan usein vainajan kotiseudun tai perheen mukaan, ja niin siunauksissa on kuultu Karjalan kunnailla, Äidin sydän ja Äideistä parhain.

Matkamiehen virsi, säv. Ilmari Hannikainen. Kati Yrjölä (laulu) ja Leena Kivi (urut), Rauman seurakunta.
Suojelusenkeli eli virsi 971 Maan korvessa kulkevi lapsosen tie, säv. P. J. Hannikainen. Tommi Kalenius Band, Oulun seurakuntien ja Suomen ev.-lut. kirkon tallenne (2012).
Täällä Pohjantähden alla, kansansävelmä. Kati Yrjölä ja Saara Kukko, Rauman seurakunta.
Ota hänet vastaan, säv. Petri Laaksonen, san. Anna-Mari Kaskinen. Kanttori Pasi Flodström, Rauman seurakunta.

Laulu hautajaisiin, joka ei ole hengellinen

Kari Rydmanin Niin kaunis on maa on tunnetuimpia hautajaislauluja, jotka eivät ole virsiä. Grundsténin aineistossa sitä esitettiin 20 kertaa, ja se on monen seurakunnan yksinlaululistalla. Nimi sekoittuu helposti virteen 30 Maa on niin kaunis, mutta kyse on eri lauluista: Rydmanin laulu on vuodelta 1976, kun taas virsi 30 on Bernhard Severin Ingemannin teksti vuodelta 1850.

Siunaustilaisuus on jumalanpalvelus, pidettiinpä se kirkossa tai kappelissa, ja musiikin pitää sopia sen luonteeseen. Seurakuntien ohjeissa sama sanotaan eri tavoin: musiikin tulee kunnioittaa hetken arvokkuutta tai olla tilaisuuteen sopivaa. Missä raja kulkee, vaihtelee seurakunnittain ja kanttoreittain. Mun sydämeni tänne jää on tästä hyvä esimerkki. Katri Helenan vuonna 1980 levyttämä laulu on esimerkiksi Tampereen seurakuntien listalla, ja kanttorien mukaan siitä on tullut vakiintunut toive. Mikkelin hiippakunnan kanttorikyselyssä muutama vastaaja kertoi silti kieltäytyneensä esittämästä sitä.

Riitoja musiikista syntyy harvoin. Samassa vuonna 2023 tehdyssä kyselyssä lähes kolmannes kanttoreista kertoi, ettei musiikista ollut heidän seurakunnassaan koskaan syntynyt ristiriitoja, ja lähes kaksi kolmasosaa sanoi niitä olevan harvoin. Kun kanttori oli kieltäytynyt toiveesta, syy oli useimmiten käytännöllinen: teos oli liian vaativa tai harjoitusaika liian lyhyt. Laulujen kohdalla esteenä olivat usein sanat, esimerkiksi seksuaalinen sisältö, humalahakuisen juomisen kuvaus tai kristinuskon kanssa ristiriitainen sanoma.

Hankalaankin toiveeseen löytyy usein ratkaisu. Yleisin on siirtää laulu muistotilaisuuteen, jonka ohjelmasta omaiset päättävät. Kanttori voi myös ehdottaa saman esittäjän toista kappaletta, soittaa melodian soittimella ilman sanoja tai jättää sopimattoman säkeistön pois.

Äänitteeltä soitettavasta musiikista seurakuntien linjat eroavat. Osa seurakunnista ei käytä siunauksissa tallenteita lainkaan, ja Espoon seurakunnissa käy vain alkuperäinen äänite, ei esimerkiksi YouTube- tai Spotify-toisto. Harvinaista äänite ei silti ole: Mikkelin hiippakunnan kyselyssä 71 prosenttia kanttoreista oli ollut toimituksessa, jossa musiikki soi äänitteeltä, tai tiesi niin tehdyn omassa seurakunnassaan. Muistotilaisuudessa äänite on kanttorien mukaan mahdollinen.

Niin kaunis on maa. Kari Rydman (1976). Eri laulu kuin virsi 30 Maa on niin kaunis.
Mun sydämeni tänne jää, säv. Veikko Samuli, san. Juha Vainio. Katri Helena (1980).

Muut tutut virret ja niiden paikka siunauksessa

Siunaustilaisuudessa virsiä lauletaan yleensä kahdessa tai kolmessa kohdassa. Juvan seurakunnan ohjeessa kaksi virttä lauletaan tilaisuuden alussa ja lopussa, ja kolmas sijoittuu kukkien laskun jälkeen. Ylöjärvellä 148 siunauksesta 99:ssä laulettiin kolme virttä ja 44:ssä kaksi. Alkuvirsi kuului Grundsténin aineistossa lähes jokaiseen siunaukseen, ja useimmiten se oli 631, 338 tai 555.

Herra, kädelläsi (517) on virsikirjassa nuorten virsien osastossa. Anna-Mari Kaskisen ja Pekka Simojoen virsi on vuodelta 1982, mutta Ylöjärvellä sitä laulettiin enimmäkseen 44–94-vuotiaiden siunauksissa. Sen neljäs säkeistö on kuin iltarukous: ”Herra, kädelläsi uneen painan pään”. Kaskinen kirjoitti säkeistön, koska halusi virteen ihmisen koko elämänkaaren, ja se laulettiin ensimmäisen kerran hautajaisissa kesällä 1984.

Kiitos sulle, Jumalani (341) kiittää kirkkaista kevätpäivistä ja syksyn raskaista hetkistä, kukista ja ohdakkeista, ja siksi se sopii pitkän elämän päätteeksi. Virrellä on kaksi sävelmää, a ja b, mutta sanat ovat molemmissa samat. Käyn kohti sinua (396) kulkee samaa matkaa kuin virsi 631, ja sen viimeinen säkeistö katsoo jo perille: ”Kun taival päättynyt on päällä maan, käyn luokse Jeesuksen riemuun ihanaan.”

Nyt ylös, sieluni (632) ei Grundsténin aineistossa ollut kertaakaan alkuvirtenä, ja sen kutsu nousta ”eteen taivaan valtaistuimen” sopiikin siunauksen loppupuolelle. Varsinaisia hautausvirsiä listoilla on vähän. Pois kirkas suvi kulkee (249) alkaa syksyyn kypsyvästä maasta, ja sen kolmas säkeistö puhuu suoraan vainajasta: ”Pois korjuuhetkeen kulki myös matka rakkaamme”. Nyt sydän luopuu kalleimmastaan (245) on saman osaston virsi, jonka jokainen säkeistö päättyy sanoihin ”Kristuksen kanssa kaikkeni käsiisi annan, Isäni”. Lisävihkon virsistä seurakuntien listoille ovat päässeet Suojelusenkelin lisäksi Kahden maan kansalainen (924) ja Oi ihmeellistä armoa (932), joka tunnetaan englanniksi nimellä Amazing Grace. Alla voi kuunnella myös virren Tule kanssani, Herra Jeesus (548), joka on monen seurakunnan listalla.

Virsi 517 Herra, kädelläsi. Tommi Kalenius Band, Oulun seurakuntien ja Suomen ev.-lut. kirkon tallenne (2012).
Virsi 548 Tule kanssani, Herra Jeesus. Samuli Edelmann, albumilta Virsiä (2007).
Virsi 924 Edessä reitti tuntematon aukeaa eli Kahden maan kansalainen, säv. Jaakko Löytty, san. Kaija Pispa. Piia Viitanen, sovitus Antti Vuori, Kirkko Vantaalla.

Haudalla: Sun haltuus, rakas Isäni ja Maa on niin kaunis

Kun arkku on laskettu hautaan, saattoväki laulaa usein vielä yhden virren. Perinteinen hautavirsi on Sun haltuus, rakas Isäni (377). Sen sanat ovat 1500-luvulta, ja virsikirjassa se on ollut vuodesta 1701. Sävelmän voi tunnistaa muualtakin: Oskar Merikanto rakensi laulunsa Oi, muistatko vielä sen virren säestyksen tämän koraalin varaan. Lempäälän seurakunnassa sanat on monistettu valmiiksi kirkon eteiseen, ja lyhyen virren voi kopioida tältä sivulta tilaisuuden ohjelmaan. Jos vainaja tuhkataan, virttä voidaan laulaa päätösvirtenä jo kirkossa.

Toinen tuttu haudan virsi on Maa on niin kaunis (30). Juvan seurakunta mainitsee haudalle sen kaksi ensimmäistä säkeistöä, ja Sastamalassa haudalla lauletaan usein joko sitä tai virttä 377. Virsikirjassa Maa on niin kaunis kuuluu joulun virsiin, ja sen kolmas säkeistö kertoo enkeleistä, jotka lauloivat paimenille. Kaksi ensimmäistä säkeistöä puhuvat maan kauneudesta ja kiitävästä ajasta, jossa miespolvet ”vaipuvat unholaan”. Juuri ne sopivat haudalle mihin vuodenaikaan tahansa.

Virsi 377. Kauhajoen seurakunnan Laula kanssamme -tallenne, sanat tekstitetty.
Virsi 30. Alava quartet, sovitus Ossi Jauhiainen, Kuopion Alavan seurakunta.

Alkusoitto ja loppusoitto: urkumusiikki hautajaisiin

Siunaustilaisuus alkaa yleensä urkukappaleella, ja loppusoiton aikana arkku kannetaan ulos. Alkusoitoksi valitaan usein sama teos: Grundsténin aineistossa Albinonin Adagiota soitettiin 145 siunauksessa 670:stä eli yli joka viidennessä. Nimi on tosin harhaanjohtava, sillä teoksen sävelsi Remo Giazotto, ja Juvan ja Jyväskylän seurakunnat merkitsevätkin sen hänen nimiinsä.

Toiseksi useimmin alkumusiikkina soi Lindbergin Vanha virsi Taalainmaalta (Gammal fäbodpsalm från Dalarna). Se on suosituimmista ainoa alun perin uruille sävelletty teos, ja alla sen soittavat Savonlinnan Pääskylahden siunauskappelin urut. Muut tutut kappaleet soivat uruilla sovituksina: Bachin Air on orkesterisarjasta nro 3, ja Händelin Largo tunnetaan myös nimellä Ombra mai fu. Bachin musiikkia soitettiin alkumusiikkina kaikkiaan joka viidennessä siunauksessa. Adagio, Air, Järnefeltin Kehtolaulu ja Lindbergin teos toistuvat seurakuntien urkumusiikkilistoilla.

Alku- ja loppusoitoksi käy myös virsi tai hengellinen laulu uruilla soitettuna. Silloin siunauksen virsi voi soida jo ennen kuin sitä lauletaan, tai vainajan lempivirsi saattaa arkun ulos. Valinnan voi jättää myös kanttorille. Jos haluat kuulla vaihtoehtoja ennen siunauskeskustelua, alla olevassa Oulun seurakuntien koosteessa on useita urkukappaleita peräkkäin, ja Rauman seurakunnan siunausmusiikkisivulla on kanttorien tallenteita myös Bachin Airista ja Järnefeltin Kehtolaulusta.

Albinonin Adagio (säv. Remo Giazotto) uruilla. Kati Yrjölä, Rauman seurakunta.
Lindberg: Vanha virsi Taalainmaalta. Minna Raassina, Pääskylahden siunauskappelin urut, Savonlinnan seurakunta.
Urkumusiikkinäytteitä hautajaisiin, Kirkko Oulussa -kanava (2026, noin 13 minuuttia).

Musiikki muistotilaisuudessa

Siunauksen jälkeinen muistotilaisuus on omaisten oma tilaisuus, ja sen musiikista he päättävät itse. Tilaisuus alkaa usein ruokavirrellä, ja ohjelmaan voi kuulua yhteislaulua, musiikkiesityksiä ja adressien lukemista.

Muistotilaisuudessa on tilaa myös laululle, joka ei sopinut kirkkoon. Vainajan lempikappale voi soida äänitteeltä tai ystävän esittämänä, ja siunauksessa ilman sanoja soinut melodia voi nyt kuulua kokonaisena. Kanttorin laulua muistotilaisuudessa pitää pyytää erikseen, eikä hän aina pääse. Yhteislaulua varten sanat voi kopioida tältä sivulta ohjelmaan tai näyttää kankaalta, ja esimerkiksi Juvan seurakuntakeskuksessa on videotykki juuri sanoja varten. Ohjelman muista osista, kuten muistosanoista, kerrotaan muistotilaisuuden oppaassa.

Laulun sanat muistolauseeksi adressiin tai nauhaan

Virren tai laulun säe sopii myös muistolauseeksi adressiin, kukkalaitteen nauhaan tai kuolinilmoitukseen. Kun säe on siunauksessa laulettavasta virrestä, adressin tervehdys ja tilaisuuden musiikki puhuvat samoin sanoin. Säkeen perään merkitään virren numero ja säkeistö, esimerkiksi (Virsi 555:4). Valmiita säkeitä virsistä on sivun lopussa.

Lisää lauseita löytyy kauneimmista muistolauseista, muistovärssyistä ja raamatunlauseista. Adressin kirjoittamiseen on oma ohjeensa.

Lapsen, nuoren tai veteraanin hautajaiset

Lapsen siunaukseen seurakunnat ehdottavat omia virsiään, ja niiden listoilla toistuu Pirkko Halosen Jumalan kämmenellä (499). Se on kaksisäkeistöinen, ja molemmat säkeistöt päättyvät samaan lupaukseen: ”Jumalan kämmenellä ei kukaan ole turvaton.” Lapselle tai nuorelle ehdotetaan myös Suojelusenkeliä sekä virrestä 517 säkeistöjä 1 ja 4. Joissakin seurakunnissa siunauksessa voi käyttää Lasten virsikirjaa.

Nuoren ihmisen hautajaisissa toive voi olla hänen oma musiikkinsa, vaikkapa rock tai metalli. Siitä kannattaa puhua kanttorin kanssa jo siunauskeskustelussa. Soitinversio voi sopia kirkkoon, ja alkuperäinen kappale voi soida muistotilaisuudessa. Grundsténin tutkimuksessa yksi kanttori kuvasi juuri tällaista ratkaisua: rock soitettiin kasetilta vasta muistotilaisuudessa.

Kun vainaja ei kuulunut kirkkoon, musiikki ei välttämättä juuri eroa muista siunauksista. Mikkelin hiippakunnan kanttorikyselyssä noin 40 prosenttia vastaajista ei nähnyt eroa tai näki vain vähäisen eron. Muutama kertoi virsiä olevan silloin vähemmän, ja yksi mainitsi toiveiksi ei-hengellisiä lauluja, kuten Niin kaunis on maa.

Veteraanin hautajaisissa on kuultu Veteraanin iltahuuto, Oi kallis Suomenmaa, virsi 584 Siunaa ja varjele meitä, Narvan marssi ja Finlandia. Iltahuudosta ja Narvan marssista kanttoreilla on eri näkemyksiä. Grundsténin tutkimuksessa kerrotaan yhdestä ratkaisusta: kirkossa on laulettu Kalervo Hämäläisen myöhemmin Veteraanin iltahuutoon lisäämää hengellistä Kiitoslaulu-säkeistöä, ja alkuperäiset sanat on jätetty muistotilaisuuteen.

Suosituimpien hautajaisvirsien sanat

Siunauksissa useimmin laulettujen virsien sanat säkeistönumeroineen virsikirja.fi:stä. Jos tilaisuudessa lauletaan vain osa virrestä, valitse kopioidusta tekstistä tarvittavat säkeistöt ohjelmaan.

Virsi 631: Oi Herra, jos mä matkamies maan

1. Oi Herra, jos mä matkamies maan lopulla matkaa nähdä sun saan! Oi, jos mä kerran näkisin Herran kunniassaan!

2. Sinua kaipaa sydämeni, sun puolees huutaa mun henkeni. On yksin tästä sen ikävästä kyyneleni.

3. Muut kaikki hylkää, vaan sinä et. Autuuden särkyneet sydämet sinulta saavat, sä luet haavat ja kyynelet.

4. Mua auta, Herra, mä toivon vaan, vaikkei ois toivoa ollenkaan. En päästä sua, ennen kuin mua käyt siunaamaan.

5. Oi Herra, suothan sä minulle sun armos voimaksi matkalle. Anteeksi anna, mua nosta, kanna, vie perille!

6. Oi saanhan joukkoon autuaitten kanss’ ystäväini ja omaisten mä päästä kerran luo armon Herran. Oi saanhan sen!

– Wilhelmi Malmivaara 1903

Virsi 555: Oi Herra, luoksein jää

1. Oi Herra, luoksein jää, jo ilta on, ja kadonnut on valo auringon. Ken muu mua murheissani lohduttais, kelt’ turvan hädässänsä sielu sais.

2. Päiväni rientää kohti loppuaan, on ilo maallinen kuin varjo vaan. Ei ole täällä mitään pysyvää, vain sinä, Herra, sinä luoksein jää.

3. Sä pahan väijytykset turhiks teet, sä tuskat liennät, kuivaat kyyneleet. Miss’ on nyt, kuolema, sun voittosi, kun Herra Jeesus, olet kilpeni.

4. Sun, Herra, ristisi mua valaiskoon, kun tieni painuu kuolon laaksohon. Sen valon tieltä varjot häviää. Eläissä, kuollessa sä luoksein jää.

– Henry Francis Lyte 1847, suom. Rauhansäveliä 1894, Martti Ruuth 1903

Virsi 338: Päivä vain ja hetki kerrallansa

1. Päivä vain ja hetki kerrallansa, siitä lohdutuksen aina saan. Mitä päivä tuokin tullessansa, Isä hoitaa lasta armollaan. Kädessään hän joka päivä kantaa, tietää kaiken, mitä tarvitsen, päivän kuormat, levon hetket antaa, murheen niin kuin ilon seesteisen.

2. Joka hetki hän on lähelläni, joka aamu antaa armonsa. Herran huomaan uskon elämäni, hän suo voimansa ja neuvonsa. Surut, huolet eivät liikaa paina, ne hän ottaa itse kantaakseen. ”Niin kuin päiväs, niin on voimas aina.” Tähän turvaan yhä uudelleen.

3. Kiitos, Herra, lupauksestasi, siinä annat minun levätä! Kiitos olkoon lohdutuksestasi, annat voimaa sanan lähteestä! Suo mun ottaa isänkädestäsi päivä vain ja hetki kerrallaan, kunnes johdat minut kädelläsi riemun maahan, päivään kirkkaimpaan.

– Lina Sandell 1865, suom. Rauhansäveliä 1894, uud. Julius Engström 1900, Anna-Maija Raittila 1977 ja Niilo Rauhala 1986

Virsi 517: Herra, kädelläsi

1. Herra, kädelläsi asua mä saan, turvallisin käsi päällä maan. Siellä kaikki saavat uuden sydämen, rauhan annat haavat sitoen. Onneni on olla Herraa lähellä, turvata voin yksin Jumalaan. Onneni on olla Herraa lähellä, tahdon laulaa hänen teoistaan.

2. Herra, kädelläsi iloita mä saan, se on rikas käsi antamaan. Siellä armahdusta meille tarjotaan eikä kadotusta milloinkaan. Onneni on olla Herraa lähellä, turvata voin yksin Jumalaan. Onneni on olla Herraa lähellä, tahdon laulaa hänen teoistaan.

3. Herra, kädelläsi itkeä mä saan, kohonnut ei käsi kostamaan. Sitä naulat pisti, pahuus ihmisten, anteeksi soi risti kaiken sen. Onneni on olla Herraa lähellä, turvata voin yksin Jumalaan. Onneni on olla Herraa lähellä, tahdon laulaa hänen teoistaan.

4. Herra, kädelläsi uneen painan pään, kutsut ystäväsi lepäämään. Käsi minut kantaa uuteen elämään, ikirauhan antaa, valoon jään. Onneni on olla Herraa lähellä, turvata voin yksin Jumalaan. Onneni on olla Herraa lähellä, tahdon laulaa hänen teoistaan.

– Anna-Mari Kaskinen 1982

Virsi 341a: Kiitos sulle, Jumalani

1. Kiitos sulle, Jumalani, armostasi kaikesta, jota elinaikanani olen saanut tuntea. Kiitos sulle kirkkahista, keväisistä päivistä. Kiitos myöskin raskahista syksyn synkän hetkistä.

2. Kiitos, että rukoukset monet, monet kuulit sä. Kiitos, että pyynnöt toiset eivät saaneet täyttyä. Kiitos, kun mä hädässäni avun saan sun kauttasi. Kiitos, että synneistäni vapahtavi Poikasi.

3. Kiitos sulle jokaisesta elämäni hetkestä. Kiitos päivän paistehesta niin kuin pimeydestä. Kiitos sulle taisteluista, rististäkin, Jumalain. Kiitos, että aina muistat, autat mua tuskissain.

4. Kiitos sulle kukkasista, jotka teilläin kukoisti. Kiitos myöskin ohdakkeista, jotka mua haavoitti. Kiitos, että tahdot mulle elon antaa iäisen. Kaikesta, oi Herra, sulle annan ikikiitoksen!

– August Ludvig Storm 1891, suom. Kaarlo J. Rahikainen 1900

Virsi 30: Maa on niin kaunis

1. Maa on niin kaunis, kirkas Luojan taivas, ihana on sielujen toiviotie. Maailman kautta kuljemme laulain, taivasta kohti matka vie.

2. Kiitävi aika, vierähtävät vuodet, miespolvet vaipuvat unholaan. Kirkasna aina sielujen laulun taivainen sointu säilyy vaan.

3. Enkelit ensin paimenille lauloi, sielusta sieluhun kaiku soi: Kunnia Herran, maassa nyt rauha, kun Jeesus meille armon toi.

– Bernhard Severin Ingemann 1850, suom. 1887, Hilja Haahti 1903

Virsi 377: Sun haltuus, rakas Isäni

1. Sun haltuus, rakas Isäni, mä aina annan itseni. Mun sieluni ja ruumiini sä Herra, ota suojaasi.

2. Mun sieluni ja ruumiini sun omas ovat, Herrani. Siis omas ota huomahas, en pelkää sinun suojassas.

3. Sun, Isä, tahtoos tyytyen saa sydän levon suloisen. Oot hädässä ja tuskassa mun auttajani ainoa.

4. Sen uskon, rakas Isäni, vaan muista heikkouttani. Sun lastas auta vaivassa, suo ilo luonas taivaassa.

– Nicolaus Selnecker 1578 ja Martin Moller 1587, suom. virsikirjaan 1701, uud. komitea 1937

Virsi 396: Käyn kohti sinua

1. Käyn kohti sinua, oi Herrani, tietäni viitoittaa pyhä ristisi. Virteni matkalla soi täynnä toivoa. Käyn aina, Herrani, kohti sinua.

2. Kun päivä pilvinen tien pimentää, kun synkkä, raskas yö usein yllättää, niin katseen kaipaavan taivaalle kohotan. Käyn aina, Herrani, kohti sinua.

3. Suo, että näkisin tien taivaaseen, vaikka se peittyisi vaivaan, murheeseen. Lohduta sanalla, uskoa vahvista. Käyn aina, Herrani, kohti sinua.

4. Kun taival päättynyt on päällä maan, käyn luokse Jeesuksen riemuun ihanaan. Ei tuska yltää voi, kirkkaana laulu soi. Käyn aina, Herrani, kohti sinua.

– Niilo Rauhala 1986 Sarah Adamsin virren (1841) pohjalta

Muiden hautajaisvirsien sanat

Seurakuntien listoilta löytyviä muita virsiä, kuten syksyn hautausvirsi Pois kirkas suvi kulkee, Amazing Gracen suomennos Oi ihmeellistä armoa ja lapsen siunaukseen sopiva Jumalan kämmenellä. Sanat ovat virsikirja.fi:stä.

Virsi 632: Nyt ylös, sieluni

1. Nyt ylös, sieluni, mullasta nouse tästä, jo riennä eteen taivaan valtaistuimen! Ja vaikkei silmäni valoa Herran kestä, luo Jumalan ja Karitsan käy riemuiten. Iäiseen iloon ja juhlaan jaloon Karitsan suuriin häihin olet kutsuttu. Armosta Jumalan saat taivaan kunnian, aarteesi kauniin, perintösi ikuisen. Siis taivaan juhlaan kiiruhda jo kiittäen.

2. Saan kerran herätä Herrani kaltaisena, saan kirkastetuin silmin nähdä Jumalan. En enää ikänä vaikerra janoisena, kun häissä valmis morsian on Karitsan. Saan kruunun siellä ja puvun vielä, tuon pyhäin vaatteen, Kristuksen vanhurskauden. Saan syntisyyteni, syyn kyyneleihini, pois heittää, vaihtaa kunniaan ja pyhyyteen ja kyyneleni kiitosvirteen iäiseen.

3. Kun täällä puolittain silmillä hämärillä saan Herraa kaukaa katsella jo riemuiten, kun taivaan ihanain äänien sävelillä jo täällä voimaa on – oi päivää Kristuksen! Hetkeni täyttää, voimansa näyttää jo täällä taivaan ihmeellinen rakkaus. Vaan milloin aavistan sen juhlan korkean, kun uutta virttä laulan kanssa pyhien, niin aivan maahan painaa juhla autuuden.

4. Siell’ kaunis kannel soi, veisaamme virttä uutta, ei koskaan lopu se, ei koskaan vanhene. Täällä en lauluun voi saada sen ihanuutta, kuitenkin laulan ylistystä Herralle. Hän verellänsä ja hengellänsä myös minut Jumalalle lunastanut on. Kunnia, kirkkaus, voima ja ylistys sinulle, Jeesus, ikuisesti kaikukoon. Ja taivas, maa ja meri aamen vastatkoon.

– Johan Kahl 1745, suom. 1790, uud. Wilhelmi Malmivaara 1901 ja Niilo Rauhala 1984

Virsi 249a: Pois kirkas suvi kulkee

1. Pois kirkas suvi kulkee ja syksyyn kypsyy maa, sen tuuli suven viljan korjuuseen valmistaa. Näin taipuu elämämme myös eteen leikkaajan, soi korjuuhetkessämme syystuuli Jumalan.

2. Vaan ylösnousemukseen me täällä uskomme, sen kevään sarastusta tähyilee toivomme. Kun murtuu roudan valta, maan kukka kohoaa, myös ruumis mullan alta kirkkaana nousta saa.

3. Pois korjuuhetkeen kulki myös matka rakkaamme, kuin päivän kirkkautta me häntä kaipaamme. On toivo surussamme, ei tyhjä kaipaus, kun Jeesus, auttajamme, on turva, lohdutus.

4. Hän, Ylösnoussut, itse on ylösnousemus, hän elämä on meille ja tiemme valkeus. Ken hänen omanansa pois täältä kutsutaan, se elää kuoltuansa, ei kuole milloinkaan.

5. Näin rakkaammekin täällä vaelsi uskossa ja Herran kansan kanssa riemuitsi armosta. Ja sydämessään kantoi hän rauhaa autuaan, näin todistuksen antoi hän meille uskostaan.

6. Vain Jeesus, nisunjyvä, nyt saakoon kiitoksen, on hänen kuolemassaan siunaus iäinen. Me saamme kuolemasta pois katseen kohottaa, katsella Kuningasta, kuoleman voittajaa.

– Niilo Rauhala 1976

Virsi 245: Nyt sydän luopuu kalleimmastaan

1. Nyt sydän luopuu kalleimmastaan, pois antaa onnen maallisen. Tuo, Pyhä Henki, lohdutusta nyt sydämeltä Kristuksen. Kristuksen kanssa kaikkeni käsiisi annan, Isäni.

2. Nyt sydän ottaa tuskan vastaan ja taipuu alle kuormansa. Oi Jeesus Kristus, haavat hoida ja nosta, kanna, pelasta. Kristuksen kanssa kaikkeni käsiisi annan, Isäni.

3. Nyt sydän täynnä ahdistusta saa kaiken jättää Herralleen. Jää, Isä taivaan, keskellemme, niin itku vaihtuu kiitokseen. Kristuksen kanssa kaikkeni käsiisi annan, Isäni.

– Jochen Klepper 1940, suom. Anna-Maija Raittila 1983

Virsi 620: Sen suven suloisuutta

1. Sen suven suloisuutta toivossa katselen, kun kerran kaikki uutta on maassa autuuden. Jumala voimallansa luo uuden taivaan, maan ja kirkkaudellansa ne täyttää kokonaan.

2. Auringon uuden antaa Jumala loistamaan, hän, Kristus, itse kantaa iäistä valoaan. Kauniilta taivas näyttää, maa hohtaa loistossaan, riemulla mielet täyttää ja suloisuudellaan.

3. Myös kuolleet haudoistansa Jumala herättää, ne elävien kanssa eteensä käskettää. Se päivä koittaa kerran, se hetki riemukas, kun seurakunta Herran on koolla autuas.

4. Ah, kuinka autuasta on Herraa katsella, elämän ruhtinasta iäti ihailla, kun päästään taivaan saliin luo apostolien ja marttyyrien pariin luo patriarkkojen.

5. He meidät tunnustavat rakkaiksi veljikseen ja kanssaan johdattavat yhteiseen autuuteen. Me kaikki riemuissamme kiitämme Kristusta, me kaikki kumarramme taivaista paimenta.

6. Omansa Kristus osti ja päästi paulasta, hän itse heidät nosti kuoleman kuopasta. Loppuivat kilvoitukset ja tuskat tukalat, päättyivät ahdistukset ja vaivat vaikeimmat.

7. Enkelit laulullansa kiittävät Jumalaa, kirkkaana Herran kansa kiitokseen puhkeaa. Myös kaikki luomakunta on täynnä riemua, se näkee niin kuin unta, kun loppui vaivansa.

8. Jumala Pojassansa näin meidät ylentää, hän kantaa voimallansa, vaivamme lyhentää. Kun välimiehenämme Jumalan Poika on, on meillä hädässämme lohdutus verraton.

9. Hän siellä omillensa suo riemun runsaimman. Ken uskois autuutensa niin suuren olevan! Oi Herra, taivaan tiellä käy meitä johtamaan ja viimein päästä siellä ikuiseen kunniaan.

– Johann Walter 1552, suom. 1690, uud. Elias Lönnrot 1870 ja Niilo Rauhala 1984

Virsi 499: Jumalan kämmenellä

1. Jumalan kämmenellä ei pelkää lintunen, Jumalan kämmenellä ei pelkää ihminen. Kaikille tilaa riittää, kaikille paikkoja on. Jumalan kämmenellä ei kukaan ole turvaton.

2. Jumala meitä kutsuu nyt suojaan turvaisaan. Jumala meitä kutsuu ja kantaa voimallaan. Milloinkaan ei hän hylkää, lastensa kanssa hän on. Jumalan kämmenellä ei kukaan ole turvaton.

– Pirkko Halonen 1968 ja 1984

Virsi 932: Oi ihmeellistä armoa

1. Oi ihmeellistä armoa, kun löysit eksyneen. Nyt uusin silmin nähdä saan. Nyt katson Jeesukseen.

2. Vain armo murtaa syntisen ja rauhan lahjoittaa. Voi suurta päivää ihmeiden! Sain armon oivaltaa.

3. Saan jättää kuilut synkkyyden. Jää taakse valheen yö. Nyt kuljen armoon luottaen, ja vielä jatkuu työ.

4. Hän kantaa kaipaustani ja toivoon vastataan. On Herra itse kaikkeni taivaassa, päällä maan.

5. Kun päättyy matka maallinen ja kuihtuu kaikki muu, saan nähdä taivaan kirkkauden ja rauha vahvistuu.

6. Kuin hanki haihtuu kerran maa ja loiste auringon, vaan Herra viipyy luonani, ja armo aina on.

– John Newton 1779, suom. Anna-Maija Raittila 2000 (säk. 1–4) ja Anna-Mari Kaskinen 2014 (säk. 5–6)

Suojelusenkeli ja Täällä Pohjantähden alla: sanat

Suojelusenkeli on virsikirjan lisävihkossa virsi 971, ja sen sanat ovat virsikirja.fi:stä. Täällä Pohjantähden alla on tässä vuonna 1864 painetun laulukirjan kirjoitusasussa, joten laulettu muoto voi poiketa siitä joiltain sanoilta, esimerkiksi kotomaamme ja kodon.

Suojelusenkeli (virsi 971): Maan korvessa kulkevi lapsosen tie

1. Maan korvessa kulkevi lapsosen tie, vaan ihana enkeli kotihin vie. Niin pitkä on matka, ei kotia näy, vaan ihana enkeli vieressä käy, vaan ihana enkeli vieressä käy.

2. On pimeä korpi ja kivinen tie, ja usein se käytävä liukaskin lie. Jo lapsikin helposti langeta vois, jos käsi ei enkelin kädessä ois, jos käsi ei enkelin kädessä ois.

3. Maan korvessa kulkevi lapsosen tie, vaan ihana enkeli kotihin vie. Oi laps, ethän milloinkaan ottaa sä vois sun kättäsi enkelin kädestä pois, sun kättäsi enkelin kädestä pois.

– Immi Hellén 1884

Täällä Pohjantähden alla (1864)

1. Täällä, pohjantähden alla, on nyt kotomaamme; Mutta tähtein tuolla puolen toisen kodon saamme.

2. Täältä on, kun kukkaselta, aika lyhy meillä; Siellä elo loppumaton, niinkun enkeleillä.

3. Täällä sydän huokailee, ja itku silmän täyttää; Siellä sydän iloitsee, ja silmä riemun näyttää.

4. Sinne toivon siivillä jo sydän pieni lennä; Siellä kun on kotomaani, sinne tahdon mennä.

Muistolauseet virsien sanoista

Säkeitä adressiin, kukkalaitteen nauhaan tai kuolinilmoitukseen. Sulkeissa on virren numero ja säkeistö. Kahden rivin säe mahtuu nauhaan, pidempi sopii adressiin.

Sen valon tieltä varjot häviää. Eläissä, kuollessa sä luoksein jää. (Virsi 555:4)

Herra, kädelläsi uneen painan pään, kutsut ystäväsi lepäämään. (Virsi 517:4)

Päivä vain ja hetki kerrallansa, siitä lohdutuksen aina saan. (Virsi 338:1)

Oi Herra, jos mä matkamies maan lopulla matkaa nähdä sun saan! (Virsi 631:1)

Kiitävi aika, vierähtävät vuodet, miespolvet vaipuvat unholaan. Kirkasna aina sielujen laulun taivainen sointu säilyy vaan. (Virsi 30:2)

Maan korvessa kulkevi lapsosen tie, vaan ihana enkeli kotihin vie. (Virsi 971:1)

Kiitos sulle, Jumalani, armostasi kaikesta, jota elinaikanani olen saanut tuntea. (Virsi 341:1)

Kun taival päättynyt on päällä maan, käyn luokse Jeesuksen riemuun ihanaan. (Virsi 396:4)

Sun haltuus, rakas Isäni, mä aina annan itseni. (Virsi 377:1)

Pois korjuuhetkeen kulki myös matka rakkaamme, kuin päivän kirkkautta me häntä kaipaamme. (Virsi 249:3)

Usein kysyttyä

Montako virttä hautajaisissa lauletaan?

Siunaustilaisuudessa lauletaan yleensä kaksi tai kolme virttä: alussa, kukkien laskun jälkeen ja lopussa. Jyväskylän seurakunta mainitsee määräksi yhdestä kolmeen. Haudalla lauletaan usein vielä yksi virsi, tavallisimmin 377 Sun haltuus, rakas Isäni tai 30 Maa on niin kaunis.

Mikä on suosituin hautajaisvirsi?

Grundsténin 670 siunauksen aineistossa vuosilta 2009–2010 useimmin laulettiin virttä 631 Oi Herra, jos mä matkamies maan, yhteensä 253 kertaa. Seuraavina olivat 555 Oi Herra, luoksein jää ja 338 Päivä vain ja hetki kerrallansa. Ylöjärven seurakunnan vuoden aineistossa järjestys oli 338, 631 ja 555.

Saako hautajaisissa soittaa muuta kuin hengellistä musiikkia?

Kirkossa pidettävässä siunauksessa musiikin pitää sopia jumalanpalvelukseen, ja kanttori vastaa valinnasta. Monen seurakunnan listalla on silti ei-hengellisiä lauluja, kuten Kari Rydmanin Niin kaunis on maa. Jos toive ei sovi kirkkoon, sen voi esittää muistotilaisuudessa, jonka musiikista omaiset päättävät itse.

Voiko alkusoiton soittaa äänitteeltä?

Linja vaihtelee seurakunnittain, joten kysy asiaa siunauskeskustelussa. Jos äänite ei käy kirkossa, voit kysyä, soittaako kanttori saman sävelmän uruilla. Alkuperäinen tallenne voi silloin soida muistotilaisuudessa, jonka musiikista omaiset päättävät itse.

Mikä ero on virrellä Maa on niin kaunis ja laululla Niin kaunis on maa?

Ne ovat eri lauluja, vaikka nimet ovat lähes samat. Toiveessa kannattaa sanoa ”virsi 30” tai ”Rydmanin laulu”. Virttä 30 lauletaan yhdessä, usein haudalla, kun taas Rydmanin laulun esittää yleensä solisti.

Mikä laulu sopii äidin hautajaisiin?

Hyvä lähtökohta on virsi tai laulu, jota äiti itse lauloi tai joka liittyy hänen kotiseutuunsa. Siunauksissa on kuultu muun muassa laulut Äidin sydän ja Äideistä parhain. Virsistä Kiitos sulle, Jumalani (341) sopii, kun halutaan kiittää pitkästä elämästä.

Kuka maksaa hautajaisten laulajan tai soittajan?

Esimerkiksi Jyväskylän seurakunnan ohjeen mukaan omaiset vastaavat itse kutsumiensa laulajien ja soittajien kuluista ja palkkioista. Kanttori voi säestää kutsuttua esiintyjää.

Lisää aiheesta

Lähteet