Rakas pieni, nyt sinulla on nimi, ja vähitellen sinulle kertyy myös lempiruokia, mielipiteitä ja omia salaisuuksia. Toivomme, että rohkeutta ja iloa riittää jokaiselle askeleelle ja että ympärilläsi on aina ihmisiä, jotka ilahtuvat nähdessään sinut.
Nimiäiset – ohjelma, nimen kertominen ja puheet
Nimiäiset ovat lapsen nimen juhla ilman kirkollista toimitusta. Ohjelmaksi riittää usein malja, lyhyt puhe, nimen kertominen ja kakkukahvit. Virallinen osa kannattaa pitää lyhyenä ja aloittaa silloin, kun vauva on virkeä. Oppaassa on esimerkkirunko, tapoja kertoa nimi, vinkit puheeseen ja kummeihin sekä toivotuksia korttiin. Nimi ilmoitetaan virallisesti erikseen Digi- ja väestötietovirastolle.
Päivitetty
Lapsen kasteen kaavassa pappi kysyy vanhemmilta: ”Vanhemmat, minkä nimen olette antaneet lapsellenne?” Kysymyksen verbi on perfektissä: nimi on annettu jo ennen juhlaa. Vanhemmat ovat päättäneet sen, ja rekisteriin se ilmoitetaan erikseen. Juhla on hetki, jolloin nimi kerrotaan läheisille.
Nimiäisissä sama hetki järjestetään ilman pappia ja kaavaa. Nimen kertoo vanhempi, isovanhempi, ystävä tai juhlaan tilattu puhuja, ja muusta ohjelmasta perhe päättää itse. Nimi voi paljastua kirjaimista koottuna arvoituksena, tai sen voi kertoa puheessa, jossa vanhempi selittää, miksi juuri tämä nimi tuntui oikealta. Kahvikupin ääressä vietetty iltapäivä ilman ohjelmanumeroita on sekin nimiäiset.
Vapaus herättää kuitenkin kysymyksiä. Kuinka pitkä puheen pitää olla, miten nimen saa kerrottua niin, ettei hetki huku kahvinkeittoon, ja mitä kummit nimiäisissä tekevät? Esimerkkirunko auttaa alkuun, ja sivun lopussa on puheen pohjia muokattaviksi.
Nimiäisten ohjelma – esimerkkirunko
Nimiäisten virallinen osa on lyhyt. Malja, tervetulosanat, nimen kertominen ja kummien esittely mahtuvat noin vartista puoleen tuntiin. Loppuaika kuluu kahvipöydässä ja sylistä syliin kulkevan vauvan ympärillä. Koko juhlalle voi varata noin kaksi tuntia, sillä pienen lapsen jaksaminen asettaa rajan, joka kannattaa ottaa huomioon jo kutsussa.
Ohjelma kannattaa aloittaa pian sen jälkeen, kun vieraat ovat saapuneet. Vauva on silloin ehkä vielä virkeä, ja kaikki ovat koolla samassa huoneessa. Jos syöttö tai päiväunet osuvat juuri sovittuun aikaan, malja voi odottaa. Väljässä aikataulussa kenenkään ei tarvitse herättää nukkuvaa päivänsankaria kuulemaan omaa nimeään.
Isossa juhlassa ohjelman voi porrastaa: perhe ja kummit kokoontuvat ensin nimen kertomiseen, ja muut vieraat saapuvat kahville myöhemmin. Pienemmässä juhlassa kaikki ovat mukana alusta asti. Jos nimi on jo kerrottu syntymäilmoituksessa, ohjelman keskelle sopii nimen tarina: kuka suvussa on kantanut sitä aiemmin, mitä se tarkoittaa tai miten se valikoitui.
Tapoja kertoa lapsen nimi
Nimen kertomisen tapa riippuu siitä, millaisen hetken perhe haluaa. Toiset toivovat hiljaista ja juhlallista hetkeä, toiset leikkisää arvoitusta, johon vieraat pääsevät mukaan. Kumpaakaan ei tarvitse valmistella pitkään.
Puheessa, kirjeessä tai runossa. Yksinkertaisin tapa on sanoa nimi puheen lopuksi, kun sen tarina on ensin kerrottu. Isosisarus voi lukea nimen vanhempien kirjoittamasta kirjeestä, tai nimi voi olla runon viimeinen sana. Hetki pysyy lyhyenä, ja koko juhlaväki kuulee nimen samaan aikaan.
Arvoituksena. Kirjainvihjeet, anagrammi tai pieni visa tekevät vieraista arvaajia. Nimen kirjaimet voi jakaa kortteina, joista vieraat kokoavat nimen oikeaan järjestykseen. Arvauksia voi myös kerätä paperille ja lukea muutaman ääneen ennen oikeaa vastausta. Pulmaa kannattaa kokeilla etukäteen jollakulla, joka ei tiedä nimeä, sillä liian vaikea arvoitus venyttää hetken.
Kummien kautta. Kummit voivat saada etukäteen palapelin, joka koottuna paljastaa nimen, ja kertoa sen juhlassa muille. Toinen tapa on, että vauva kulkee kummilta toiselle ja jokainen sanoo nimen ääneen. Silloin kummit ovat osa ohjelmaa jo ennen omaa lupaustaan.
Näkyvästi. Narulle ripustetut kirjaimet, nimitaulu tai nimiliinat paljastetaan, kun nimi on sanottu. Ne jäävät esille koko juhlan ajaksi ja näkyvät myöhemmin juhlakuvissa. Nimellä koristeltu kakku tuodaan pöytään vasta nimen kertomisen jälkeen, kun kahvit alkavat.
Kuka pitää puheen ja mitä siinä sanotaan
Nimiäisissä ei ole virallista toimittajaa, joten puhujan valitsee perhe. Luontevin puhuja on usein toinen vanhemmista, koska hän tietää nimen tarinan. Puhujaksi sopii myös isovanhempi, kummi, ystävä tai sukulainen, joka juontaa ohjelman ja antaa puheenvuoron muille.
Puhujan voi myös tilata. Esimerkiksi Pro-Seremoniat välittää puhujia uskonnottomiin nimiäisiin. Puhuja suunnittelee seremonian perheen kanssa ennen juhlaa, ja palveluun sisältyvät kirjallinen kopio puheesta ja seremonian todistukset. Tilattu puhuja sopii perheelle, joka toivoo juhlallista seremoniaa mutta ei halua itse puhua vieraiden edessä.
Hyvä nimiäispuhe kestää muutaman minuutin. Se toivottaa vieraat tervetulleiksi ja kertoo jotakin lapsen ensimmäisistä viikoista: millainen hän on ollut ja mikä hänessä on jo tullut tutuksi. Sitten puhe kääntyy nimeen. Mistä se löytyi, mitä se tarkoittaa tai milloin vanhemmat tiesivät, että tämä se on? Lopuksi esitellään kummit, jos heitä on, ja nostetaan malja. Puheen pohjat ovat valmiina muokattaviksi.
Laulu, runo tai yhteinen hetki
Ristiäisten kaavaan kuuluvat virret. Nimiäisissä musiikin valitsee perhe, eikä yhtä vakiintunutta nimiäislaulua ole. Valinta voi olla vanhempien oma tuutulaulu, isovanhemman lapsuudesta muistama laulu tai kappale, joka soi usein odotusaikana. Kun sukulainen laulaa tai soittaa itse, esitys on samalla hänen lahjansa lapselle.
Yhteislaulua varten sanat kannattaa tulostaa vieraille, koska kaikki eivät muista toista säkeistöä. Äänitteenkin voi soittaa, kun kaiutin on kokeiltu etukäteen. Runon lukeminen on lyhyempi vaihtoehto: nimiäisrunoissa on tekstejä, jotka voi lukea ääneen ennen nimen kertomista.
Kasteveden tilalle voi valita oman, näkyvän teon. Lapselle voi istuttaa puun, jonka kasvua seurataan vuosien ajan. Vieraat voivat laskea kelluvan kynttilän vesimaljaan tai kirjoittaa toivotuksensa juhlakirjaan, jonka lapsi saa myöhemmin luettavakseen.
Kummit nimiäisissä
Nimiäisten kummius ei ole kirkollista kummiutta. Sillä ei ole virallista asemaa eikä kirkon kummeja koskevia ehtoja: kummiksi voi pyytää myös kirkkoon kuulumattoman ystävän. Nimiäiskummeista puhutaan myös siviilikummeina, haltijakummeina tai tukiaikuisina. Valinta on vapaaehtoinen: perhe voi nimetä muutaman läheisen aikuisen tai jättää kummit kokonaan pois.
Kummiksi pyydetään etukäteen, ei yllätyksenä juhlassa. Pyydetty ehtii miettiä, mitä tehtävä hänelle merkitsee, ja myös kieltäytyä, jos se ei tunnu omalta. Kummiksi pyytämisen ideat sopivat nimiäisiinkin, kun kirkkoon liittyvät maininnat jättää pois.
Juhlassa kummit esitellään, ja kukin voi lausua oman lupauksensa. Lupaus kuulostaa kummin omalta, kun se lähtee hänen taidoistaan ja tavastaan viettää aikaa: opetan uimaan, luen iltasatuja, vien metsään sienestämään. Saman lupauksen voi kirjoittaa kummitodistukseen, jonka perhe tekee itse ja antaa kummeille muistoksi. Kummilupauksen pohja on sivun lopussa.
Jos lapsi kastetaan myöhemmin, kirkon kummit valitaan silloin kirkon ehtojen mukaan. Kummin tehtävistä ristiäisissä kerrotaan omalla sivullaan.
Nimen virallinen ilmoitus DVV:lle
Juhla ei rekisteröi nimeä. Huoltajat ilmoittavat lapsen nimet ja äidinkielen Digi- ja väestötietovirastolle kolmen kuukauden kuluessa syntymästä. Ilmoituksen voi tehdä DVV:n verkkolomakkeella, ja silloin kaikkien huoltajien on vahvistettava se. Paperilomake ohjeineen lähetetään syntymän jälkeen automaattisesti postitse lapsen äidille.
Kolmen kuukauden määräaika koskee ilmoitusta, ei juhlaa. Nimiäiset voi pitää ennen ilmoitusta tai sen jälkeen, vaikka vasta kesällä, kun pihalle mahtuu enemmän vieraita. Ristiäisissä nimen voi ilmoittaa myös seurakunnalle, ja pappi vie nimen ja kastetiedot rekisteriin kasteen jälkeen. Nimiäisissä perhe tekee ilmoituksen itse DVV:lle.
Vieraana nimiäisissä
Nimiäisiin kutsuttu vieras miettii samoja asioita kuin ristiäisiin lähtevä: mitä korttiin kirjoitetaan ja mitä mukaan viedään. Kortin tekstiksi sopii lyhyt onnittelu, ja jos nimi paljastetaan vasta juhlassa, sen voi lisätä korttiin paikan päällä. Hengellisiä sanontoja ja siunauksia kannattaa käyttää harkiten, koska perhe on valinnut juhlan ilman kirkollista toimitusta.
Kortin pohjaksi sopivat korttivinkit ja lyhyet ristiäis- ja nimiäisrunot. Muutama toivotus on myös tämän sivun lopussa. Lahjaksi käyvät samat asiat kuin ristiäisiin, kunhan uskonnolliset esineet jätetään pois; ideoita on ristiäislahjojen sivulla.
Toivotukset nimiäisiin
Lyhyet toivotukset nimiäiskorttiin tai viestiin. Osa on kirjoitettu isovanhemman, kummin tai juhlasta poissa olevan äänellä. Lisää lapsen nimi, kun se on kerrottu.
Nimesi kantaa mukanaan kaikkien niiden rakkautta, jotka ovat tänään tulleet juhlimaan sinua. Kasva omaksi itseksesi – saat aina olla juuri sellainen kuin olet.
Onnea nimiäisiin! Pian nimesi kirjoitetaan synttärikakkuun, piirustusten kulmaan ja kurahousujen nimilappuun. Toivomme, että elämässäsi riittää naurua, seikkailuja ja läheisten lämpöä.
Paljon onnea nimiäisiin, [nimi], ja koko perheelle!
Kun kuulimme nimesi ensimmäisen kerran, toistimme sitä koko kotimatkan. Nyt se tulee luontevasti joka puhelussa, kun kysymme, miten pikkuinen on nukkunut. Onnea nimiäisiin, rakas lapsenlapsi!
Tänään minusta tuli kummisi. Vielä en tiedä, opetanko minä sinut pyöräilemään vai sinä minut pelaamaan, mutta aikaa meillä on. Onnea nimiäisiin, kummilapseni!
Harmittaa, etten päässyt juhlaan, mutta nimesi tuli viestinä ja tuntui heti sopivan sinulle. Onnea nimiäisiin, pikkuinen, ja lämpimät terveiset koko perheelle!
Puheen pohjat ja kummilupaus
Vaihda hakasulkeiden kohdalle omat tietonne ja lue teksti ääneen ennen juhlaa. Muutaman minuutin puhe on helpompi pitää kuin pitkä, ja oma havainto lapsesta tekee pohjasta teidän näköisenne.
Tervetuloa, rakkaat ystävät ja sukulaiset, ja kiitos, että tulitte juhlimaan kanssamme! Vauvamme on ollut kotona nyt [aika]. Siinä ajassa olemme oppineet, että hän [oma havainto, esimerkiksi: rauhoittuu vain laulaessa / tuijottaa kattolamppua / nukahtaa isän olkapäälle]. Tänään kerromme teille hänen nimensä. Valitsimme sen, koska [nimen tarina]. Hänen nimensä on [etunimet]. Nostetaan malja: eläköön [kutsumanimi]!
Hyvä juhlaväki! Kuulimme juuri nimen, jonka [vanhempien nimet] ovat lapselleen valinneet: [nimi]. Muistan, kun [vanhemman nimi] oli itse tämän kokoinen. Nyt hänen sylissään on oma lapsi, ja se tuntuu yhtä aikaa ihmeeltä ja aivan tavalliselta elämältä. Toivon sinulle, [nimi], uteliasta mieltä ja ystäviä, joiden kanssa on hauska kasvaa. Nostetaan malja päivänsankarille!
[Nimi], lupaan olla mukana elämässäsi silloinkin, kun et enää mahdu syliin. Lupaan [oma lupaus, esimerkiksi: opettaa sinut soutamaan / leipoa kanssasi pullaa / viedä sinut ensimmäiseen konserttiisi]. Kun kasvat, saat itse päättää, mitä teemme yhdessä. Olen iloinen, että sain tämän tehtävän.
Usein kysyttyä
Mikä ero on nimiäisillä ja ristiäisillä?
Ristiäisissä pappi kastaa lapsen, ja kasteen jälkeen lapsesta tulee kirkon jäsen. Kummeja koskevat silloin kirkon ehdot. Nimiäiset ovat juhla ilman kirkollista toimitusta: perhe päättää ohjelmasta, puhujasta ja siitä, valitaanko lapselle kummeja. Kummassakin juhlassa nimi kerrotaan läheisille, ja virallinen nimi-ilmoitus tehdään erikseen.
Miten lapsen nimi ilmoitetaan virallisesti?
Huoltajat ilmoittavat lapsen nimet ja äidinkielen Digi- ja väestötietovirastolle kolmen kuukauden kuluessa syntymästä. Ilmoituksen voi tehdä DVV:n verkkolomakkeella, jolloin kaikkien huoltajien on vahvistettava se, tai paperilomakkeella, joka postitetaan lapsen äidille syntymän jälkeen. Nimiäisjuhla ei korvaa ilmoitusta.
Milloin nimiäiset pidetään?
Perhe valitsee ajankohdan itse. Juhla voi olla jo ennen kuin vauva on kolmen kuukauden ikäinen tai vaikka vasta seuraavana kesänä. Kolmen kuukauden määräaika koskee vain nimen ilmoittamista DVV:lle.
Tarvitaanko nimiäisiin kummeja?
Ei tarvita. Nimiäisten kummit ovat perheen oma valinta, eivätkä kirkon kummiehdot koske heitä. Kummiksi voi pyytää esimerkiksi läheisen ystävän tai sukulaisen.
Kuka pitää puheen nimiäisissä?
Puheen voi pitää toinen vanhemmista, isovanhempi, kummi tai ystävä. Uskonnottomiin nimiäisiin voi myös tilata puhujan, esimerkiksi Pro-Seremonioista. Muutaman minuutin puhe riittää: tervetulotoivotus, nimen tarina, nimen kertominen ja malja.
Kuinka kauan nimiäiset kestävät?
Ohjelmaosuudelle riittää noin vartista puoleen tuntiin, ja koko juhlalle voi varata noin kaksi tuntia. Vauvan syötöt ja päiväunet kannattaa ottaa huomioon aikataulussa ja kertoa juhlan kesto jo kutsussa.