Joulukuusi – milloin sisään, kuusen hoito ja aito vai tekokuusi

Suomessa joulukuusi on perinteisesti kannettu sisään vasta aattona tai aatonaattona. Aattopäivän koristelu on monessa perheessä lasten tehtävä, ja se lyhentää odotusta iltaan. Myöhäisellä sisääntuonnilla on myös käytännöllinen syy: metsästä haettu kuusi pysyy tuoreena, kun se viettää lämpimässä huoneessa mahdollisimman vähän aikaa.

Kuusi kannettiin ennen sisään vasta aattona tai aatonaattona. Siksi se pysyi tuoreena nuutinpäivään asti.

Nykyään moni koristelee kuusen jo aiemmin, esimerkiksi joulukuun puolivälin viikonloppuna tai kun perhe lähtee pyhiksi muualle. Aikaisemmin sisään tuotu aito kuusi vaatii vain enemmän huolenpitoa. Joulupuuseuran mukaan kuusta ei kannata kaataa aikaisemmin kuin neljä viikkoa ennen joulua. Ennen sisääntuontia kuusta säilytetään tuulelta suojattuna ulkona, esimerkiksi parvekkeella tai autotallissa.

Sulata pakkasesta tuotu kuusi hitaasti. Paras paikka on viileä tila, jossa on muutama aste lämmintä. Siellä kuusi saa sulaa vuorokaudesta kahteen tyvi kylmässä vesiämpärissä. Jos viileää tilaa ei ole, pesuhuone käy: pidä tyvi kylmässä vedessä ja suihkuta runkoa ja neulasia kylmällä vedellä. Verkko poistetaan vasta, kun kuusi on sulanut.

Suojaa kuusi kuljetuksen ajaksi. Auton katolla kuusta voi kuljettaa suojaamattomana vain lyhyitä matkoja. Yli kymmenen kilometrin matkalla kuusi pakataan muoviin, pressuun tai pussiin, koska ajoviima kuivattaa neulaset.

Tuoreesta kuusesta noin puolet painosta on vettä, ja sisällä kuusi juo sitä ahkerasti. Metsästä haetussa kuusessa on Helsingin yliopiston Hyytiälän metsäaseman johtajan Juho Aallon arvion mukaan noin 200 000 neulasta, viljellyssä paksussa kuusessa jopa kaksinkertainen määrä. Kun kuusi kuivuu, niitä alkaa löytyä lattialta. Muutama tottumus pitää neulaset oksilla.

Sahaa tyvestä uusi pinta. Ravistele kuusesta irtoroskat ja kuolleet neulaset ja mittaa huoneen korkeus. Sahaa tyvestä muutama sentti pois vaakasuoraan, jolloin kuusi saa uuden pinnan, josta se imee vettä. Jätä kuori ehjäksi, sillä vesi kulkee kuoren alla.

Valitse kuusenjalka, joka on sopiva tyvelle. Hyvässä kuusenjalassa on reilu vesisäiliö. Tyveä ei pidä vuolla ohuemmaksi, jotta se mahtuisi jalkaan, vaan jalka valitaan tyven mukaan.

Pidä tyvi aina vedessä. Tämä on kuusen hoidon tärkein sääntö. Jos vesi pääsee loppumaan, tyven solukko kuivuu eikä enää ime vettä, vaikka säiliö täytettäisiin uudelleen. Kuusi juo eniten ensimmäisen vuorokauden aikana, joten tarkista vesi silloin monta kertaa.

Sijoita kuusi kauas lämmönlähteistä. Patteri, takka, kiuas ja lattialämmitys kuivattavat kuusta. Mitä lämpimämpi ja kuivempi huone on, sitä nopeammin neulaset varisevat.

Älä säikähdä muutamaa neulasta. Pieni varistelu kuuluu aitoon kuuseen. Jos lattialle sataa neulasia jo ensimmäisinä päivinä, tarkista ensimmäiseksi, onko säiliössä vettä.

Lähes joka toisessa suomalaisessa kodissa on jouluaattona aito kotimainen kuusi. Reilu neljännes kotitalouksista valitsee muovikuusen, ja neljännes jättää joulupuun kokonaan hankkimatta. Koteihin ja julkisiin tiloihin hankitaan vuosittain vajaat 1,4 miljoonaa kuusta, ja niistä valtaosa on kotimaisia.

Tekokuusen ympäristövaikutus tasoittuu aidon kuusen kanssa vasta noin kahdeksan joulun jälkeen.

Aidon kuusen puolesta puhuvat tuoksu, perinne ja alkuperä. Noin miljoona kuusta tulee joulupuuviljelmiltä ja noin 300 000 omista tai tuttujen metsistä. Tuontikuusia on alle sata tuhatta, enimmäkseen Tanskasta ja Ruotsista. Viljelyllä kuusi kasvaa joulupuuksi 8–12 vuodessa. Joulun jälkeen aito kuusi kiertää risujätteenä, kompostissa tai polttopuuna.

Tekokuusen puolesta puhuvat käytännöllisyys ja allergiat. Muovikuusi ei varista neulasia, sen voi koristella jo marraskuussa, ja se sopii kotiin, jossa joku saa oikeasta kuusesta allergisia oireita. Hyvä tekokuusi kestää useita jouluja.

Ympäristön kannalta ratkaisee käyttöikä. Michiganin osavaltion yliopiston puutarha-asiantuntija Bill Lindbergin mukaan tekokuusta pitää käyttää noin kahdeksan vuotta, ennen kuin sen ympäristövaikutus tasoittuu aidon kuusen kanssa. Arviot vaihtelevat tutkimuksen oletusten mukaan, mutta suunta on selvä: tekokuusi kannattaa ostaa vain, jos sitä aikoo käyttää monta joulua.

Jos valitset aidon, suosi kotimaista kuusta, joka ei kulje pitkää matkaa. Jos valitset tekokuusen, pidä siitä huolta ja säilytä se laatikossa kuivassa paikassa.

Moni ajattelee, että joulukuusen saa hakea lähimetsästä. Näin ei ole. Jokaisenoikeudet, tutummin jokamiehenoikeudet, sallivat esimerkiksi marjastuksen ja liikkumisen luonnossa, mutta niihin ei kuulu kasvavien puiden kaataminen tai vahingoittaminen. Joulukuusen saa kaataa toisen maalta vain maanomistajan luvalla.

Omasta tai tutun metsästä. Jos suvulla tai tuttavalla on metsää, pyydä lupa ja sovi, mistä kohtaa kuusen voi ottaa. Metsänomistaja tietää, mikä kuusi kannattaa harventaa pois.

Kuusenmyyjältä. Joulukuusia myydään toreilla, markettien pihoilla, huoltoasemilla ja erillisillä joulukuusenmyyntipaikoilla. Myyjinä ovat useimmiten metsänomistajat tai ammattimaiset joulukuusenkasvattajat.

Kasvatustilalta itse kaataen. Joillakin joulukuusitiloilla kuusen voi käydä valitsemassa ja kaatamassa itse. Se on hyvä retki lapsiperheelle, kun joulun odotus alkaa venyä.

Valtion metsästä joulukuusiluvalla. Metsähallitus myy Eräluvat-palvelussa joulukuusilupia Lapin, Pohjois-Pohjanmaan ja Kainuun maakuntien alueille. Palvelun mukaan lupa maksaa 10 euroa, kuusi saa olla enintään kolme metriä pitkä ja sen on kasvettava noin 20 metrin päässä tiestä valtion monikäyttömetsässä. Suojelu- ja retkeilyalueilta kuusta ei saa ottaa, ja Enontekiön, Utsjoen ja Inarin kunnissa luvalla saa hakea vain männyn. Muualle Suomeen lupia ei myydä. Tarkista ajantasaiset ehdot palvelusta ennen lähtöä.

Kuusia alettiin koristella Euroopassa 1600-luvun alussa, ja kynttilät tulivat kuusiin saman vuosisadan lopulla. Suomalaisissa kodeissa kuusi koristeltiin aikoinaan kynttilöillä, paperiketjuilla, olkikoristeilla, lippuketjuilla ja piparkakuilla. Sähkökynttilät alkoivat yleistyä 1950-luvulta lähtien, ja nykyään tavallisimmat kuusenkoristeet ovat valosarjat, pallot ja nauhat. Latvaan laitetaan usein tähti.

Latvatähti. Tähti kuusen latvassa on monelle joulun tärkein koriste, ja sen nostaminen paikalleen on monessa perheessä yhden lapsen kunniatehtävä. Moni liittää sen Betlehemin tähteen.

Lippuketju. Pienistä paperilipuista koottu ketju kuuluu suomalaisen kuusen vanhimpiin koristeisiin. Sinivalkoinen lippuketju sopii erityisesti, jos kuusi on pystyssä jo itsenäisyyspäivänä 6.12.

Olkikoristeet. Olki kuului suomalaiseen jouluun jo ennen kuusta, sillä tuvan lattialle levitettiin jouluksi olkia. Kynttilöiden palovaara lopetti tavan, mutta oljista tehdyt tähdet ja pukit jäivät kuuseen. Olki on kevyt ja kestää vuodesta toiseen, kun koristeita säilytetään kuivassa.

Piparkakut ja paperiketjut. Kotona leivotut piparit ja lasten liimaamat paperiketjut ovat kuusenkoristeiden vanhinta perinnettä. Suomessa niitä levittivät kansakoulut: 1863 perustetussa Jyväskylän seminaarissa alettiin pitää joulun alla kuusijuhlia, ja koululaiset askartelivat koristeet opettajiensa johdolla. Ohjeet ovat alempana.

Valot ensin, sitten muut. Kierrä valosarja kuusen ympäri ensimmäisenä, tyvestä latvaan, ja ripusta muut koristeet vasta sen jälkeen. Elävää tulta kuuseen ei laiteta. Kuivuva kuusi syttyy helposti, ja sähkövaloiksi kannattaa valita sisäkäyttöön tarkoitettu ehjä sarja.

Joulukuusen alkuperästä kiistellään yhä. Tallinnan mukaan ensimmäinen julkinen joulukuusi pystytettiin Tallinnaan jo vuonna 1441. Riikalaisten arkistolähteiden mukaan kuusen toi Latviaan Mustapäiden veljeskunta vuonna 1510. Erään kertomuksen mukaan perinne on lähtöisin 1500-luvun Saksasta, nykyisen Strasbourgin seudulta. Ensimmäiset kuuset olivat pieniä, ja ne ripustettiin kattoon tai nostettiin pöydälle.

Ensimmäisessä tunnetussa suomalaisessa kuusijuhlassa vuonna 1829 kuusia oli kahdeksan, ja yhden takana soitti posetiivi.

Saksasta joulukuusi levisi 1800-luvulla Englantiin ja Pohjoismaiden aatelisten koteihin. Ensimmäinen tieto joulukuusesta Suomessa on vuodelta 1829. Silloin paroni von Klinckowströmin joulujuhlassa oli kahdeksan kuusta, ja yhden takana soitti piilossa posetiivinsoittaja.

Säätyläiskodeista kuusi siirtyi talonpoikaistupiin 1870- ja 1880-luvuilla, mutta yleiseksi se tuli vasta 1900-luvun alussa. Leviämistä helpotti vanha tapa koristaa pihaa juhannus-, nimipäivä- ja hääkuusilla. Koristeltu kuusi oli siis monelle tuttu jo pihalta.

Monessa kodissa kuusi viedään pois loppiaisen jälkeen. Vanhan perinteen mukaan joulu kesti nuutinpäivään 13.1. asti, ja kuusi lähti talosta viimeistään silloin. Koko joulun kaari mahtuu vanhaan sanontaan: ”Hyvä Tuomas joulun tuopi, paha Nuutti pois sen viepi.” Vuonna 2027 sekä loppiainen 6.1. että nuutinpäivä 13.1. ovat keskiviikkoja.

Riisu koristeet ensin. Ota valot pois viimeisenä, ettei sarja jää oksiin kiinni.

Leikkaa oksat jo sisällä. Kun oksat leikataan jätesäkkiin ennen kuin kuusi kannetaan ulos, neulaset putoavat vain siihen kohtaan, jossa leikkaat. Paljaasta rungosta ei varise mitään rappukäytävään. Toinen tapa on vetää kuusen ylle kuusipussi tai kääriä se vanhaan lakanaan.

Selvitä kuusen keräys. Monella paikkakunnalla taloyhtiöt tai jätehuolto keräävät kuusia tammikuussa, tai ne voi viedä risujätteenä jäteasemalle. Tarkista käytäntö taloyhtiön tiedotteesta tai oman kunnan jätehuollon sivuilta. Porraskäytävään tai roskakatoksen viereen kuusta ei jätetä.