Hartaat joulurunot – hengelliset joulurunot ja jouluevankeliumi

Tähti syttyi tallin ylle, paimenet sen valon näki. Joulun rauha tulkoon teille, koko talo, koko väki.

Joulun lapsi, rauhan tuoja, astu ystäväni luo. Ole hänen tiensä suoja, valo talven yöhön tuo.

Seimessä lapsi, yllä tähti – sieltä joulun rauha lähti.

Siunaa, Herra, tämä koti, pöytä, leipä, kynttilä, siunaa vanha, siunaa lapsi, siunaa vieras ovella.

Sytytän kynttilän ikkunalle ja ajattelen teitä. Sama valo, joka loisti Betlehemissä, loistakoon teidänkin joulussanne.

Paimenet eivät tuoneet kultaa eivätkä suitsuketta. He toivat kiireiset askeleensa ja ihmettelevän sydämensä. Se riitti.

Joulukirkossa on hiljaista, kunnes ensimmäinen virsi alkaa. Silloin muistan, etten ole yksin. Siunattua joulua.

Kiitos, että opetitte minulle iltarukouksen ja jouluvirren. Ne kulkevat yhä mukanani. Siunattua joulua, mummo ja ukki.

Kun kinkku on vielä uunissa ja lahjat paketoimatta, sytytä kynttilä ja istu hetki. Joulu tulee silloinkin.

Älkää pelätkö, sanoi enkeli paimenille yöllä kedolla. Samaa toivotan sinulle tänä jouluna.

Kedolla valvoi paimenet, yö oli musta, kylmä tuuli. Silloin taivas aukesi, ja laulun koko keto kuuli.

He lähtivät yöhön kiiruhtaen, enkelin sana kantoi heitä. Seimen luota löytyi rauha, joka odottaa myös meitä.

Ei ollut tilaa majatalossa, oli kiire, melu ja väki. Tallin hämärässä, oljilla, äiti lapsensa ensi kertaa näki.

Tähti kulki edellä, ja viisaat seurasivat sitä yli vuorten ja autiomaiden. Kun he lopulta löysivät lapsen, he eivät puhuneet mitään. He polvistuivat.

Enkelit lauloivat paimenille, eivät kuninkaille. He lauloivat kedolla, eivät juhlasalissa. Ehkä siksi joulun laulu kuuluu yhä parhaiten siellä, missä on hiljaista.

Paimenet kertoivat, mitä olivat kuulleet, ja kaikki ihmettelivät. Maria oli hiljaa ja kätki sanat sydämeensä.

Jouluna saa tehdä niin kuin hän: kaikkea ei tarvitse ymmärtää. Riittää, että kätkee.

On aamu, mutta vielä on yö, ja kirkon ikkunat loistaa. Kun kirkonkello kuuteen lyö, se huolet mielestä poistaa.

Joulu ei tule kesällä, kun valoa on yllin kyllin. Se tulee keskelle talven, kun päivä on lyhyimmillään ja valoa kaivataan eniten.

Nuku, lapsi, seimessä, äidin laulu yössä soi. Paimenet jo ovella, taivaan kuoro laulun loi.

Nuku, lapsi, rauhassa, kohta herää koko maa. Sinun tähtes valossa moni tiensä kotiin saa.

Tupa täynnä on tuoksua kuusen ja tuiketta kynttiläin. Soi riemukas juhlavirsi läpi sydänten syttyväin.

Tupa täynnä on hymyä huulten ja silmien riemua. Nyt soipi kuin kedolla ennen pyhä viesti, oi kuunnelkaa.

Tule sydänten seimehen, Herra, tule tupahan pieneenkin, kuin ilmestyit lapsena kerran sinä seimehen Betlehemin.

Tule siunaten vanhusta, lasta, tule valoksi pimentohon, oi silloin, oi silloinpa vasta ilo joulumme oikea on.

Oi terve, lapsi suloisin, Ihastus enkeleille. Sä joululahja kallihin, Mit’ antaa voitiin meille. Niin pimeä tää mailma ois, Jos ei sun kasvois paiste lois Valoa kuolon teille.

Vuoteeksensa sai hän oljet, Seimi oli kehtonaan, Vaikkei silkit, kultasoljet Vastais hänen arvoaan. Ilmestyi näin ainaisesti, Ettei pelkäis pieninkään.

Jo kansa koolla on temppelissä Ja kruunut kirkkaina kimmeltää. Niin outo tunne on sydämissä, Se sielut nostaa ja yhdistää.

Ei muista arvoaan arvot linnan, Ei suuret aattele suuruuttaan. Siell’ istuu köyhä ja rikas rinnan, Taas kaikin veljiä ollaan vaan.

Kun on vuoden synkin aika, Lyhyt päivä, pitkä yö, Pakkanen on parhaimmillaan, Miltei mahdotonta työ, Jolloin taivaanrannan takaa Päivää tuskin nähdäänkään, Valonjuhlaa ihaninta Silloin, silloin vietetään.

Näin puhui Engel: paimenet! Tuon sanomat juur suloiset, Nyt ilon ison ilmoitan Ja armot suuret Jumalan.

Täm’ olkoon teillä merkkinä: Pien’ löytyy lapsi seimessä; Käy, paimen kaunis, katsomaan Lahjaa Jumalan laupiaan.

O Jesu rauhan Ruhtinas! Tervet tykömme tultuas Turvaksi köyhäin synnisten, Iloksi kansain kaikkien.

Jo tähti Herran Jesuksen Nyt ilmestyypi ilmoillen. Se ilojuhlaa ennustaa, Valosta taivaan todistaa.

Sä Joululahja arvokkain, Meiss’ elä, asu aina vain, Kirkasta meissä autuutes, Avaja meille aartehes!

Jouluna ol’ ilman majaa seimessä vain Vapahtaja, köyhä, heikko, turvaton. Vaan yön pimeässä jalo loisti taivaan jouluvalo, kirkkaudesta verraton.

Mutta niinä päivinä tapahtui, että käsky kävi ulos keisarilta Augustukselta, että kaikki maailma piti verolliseksi laskettaman. Ja tämä veron-laskemus oli ensimmäinen, joka tapahtui silloin, kun Kyrenius oli maaherra Syriassa. Ja kukin meni kaupunkiinsa antamaan itsiänsä arvattaa. Niin myös Joseph Galileasta, Natsaretin kaupungista, meni ylös Juudeaan, Davidin kaupunkiin, joka kutsutaan Betlehem, (sillä hän oli Davidin huoneesta ja suvusta) Antamaan itsiänsä arvattaa, Marian, kihlatun emäntänsä kanssa, joka raskas oli. Niin tapahtui heidän siellä ollessaan, että hänen synnyttämisensä päivät tulivat täytetyksi, Ja hän synnytti pojan, esikoisensa, ja kapaloitsi hänen ja pani seimeen, ettei heillä ollut siaa majassa.

Ja paimenet valvoivat siinä paikkakunnassa ja vartioitsivat yöllä laumaansa. Ja katso, Herran enkeli seisoi heidän tykönänsä ja Herran kirkkaus ympäri valaitsi heitä, ja he suuresti peljästyivät. Ja enkeli sanoi heille: älkäät peljätkö! sillä katso, minä ilmoitan teille suuren ilon, joka on tuleva kaikelle kansalle: Teille on tänäpäivänä syntynyt vapahtaja, joka on Kristus, Herra, Davidin kaupungissa. Ja tämä on teille merkiksi: te löydätte lapsen kapaloituna makaavan seimessä. Ja kohta oli enkelin kanssa suuri taivaalisen sotaväen joukko, jotka kiittivät Jumalaa ja sanoivat: Kunnia olkoon Jumalalle korkeudessa, ja maassa rauha, ja ihmisille hyvä tahto!

Ja tapahtui, että enkelit menivät heidän tyköänsä taivaaseen, niin ne paimenet puhuivat keskenänsä: käykäämme Betlehemiin ja katsokaamme sitä mikä tapahtunut on, jonka Herra meille ilmoitti. Ja he tulivat kiiruhtain, ja löysivät Marian ja Josephin, niin myös lapsen, joka makasi seimessä. Kuin he tämän nähneet olivat, julistivat he sen sanoman, joka heille tästä lapsesta sanottu oli, Ja kaikki, jotka sen kuulivat, ihmettelivät niitä, mitä heille paimenilta sanottu oli. Mutta Maria kätki kaikki nämät sanat, tutkistellen sydämessänsä, Ja paimenet palasivat, ylistäin ja kunnioittain Jumalaa kaikista, mitä he kuulleet ja nähneet olivat, niinkuin heille sanottu oli.

Tänä jouluna yksi tuoli on tyhjä. Sytytämme kynttilän sen kohdalle. Sama valo, joka syttyi Betlehemissä, loistaa sinne, minne emme näe.

Hautausmaalla kynttilät loistaa, sadat pienet valot hangessa. Joulu ei vie ikävää pois, mutta se istuu sen viereen.

Vaikka pimeä on talo, vaikka mieli raskas on, syttyy jossain pieni valo, joka on sammumaton.

Joulun alla suru tuntuu raskaammalta, kun ympärillä soi ja välkkyy. Ajattelemme teitä. Olkoon seimen lapsen rauha lähellänne ja jouluyön valo teidän kotonanne.

Annan kynttilän palaa koko yön. Sinä et ole täällä, mutta joulun valo ylettyy sinne, missä olet.

Hän lähti, kun ikkunoihin syttyivät jo joulun kynttilät. Kiitämme jokaisesta joulusta, jonka saimme viettää yhdessä. Nyt hän on siellä, missä ei ole enää pimeää.