Isänpäivä ilman isää – runot ja ajatukset kaipaukseen

Suru ei noudata kalenteria, mutta juhlapäivät nostavat sen pintaan. Isänpäivänä menetyksen huomaa tavallista selvemmin, koska ympärillä kaikki muistuttavat isistä. Ensimmäinen isänpäivä isän kuoleman jälkeen on usein vaikein, mutta moni tuntee ikävää vielä vuosienkin päästä. Molemmat ovat tavallisia.

Suru ei noudata kalenteria, mutta juhlapäivät nostavat sen pintaan.

Päivää ei tarvitse suunnitella etukäteen. Joskus on helpompaa tehdä jotain tuttua, joskus antaa päivän olla tavallinen sunnuntai. Jos sisaruksia tai muita läheisiä on, heille voi soittaa: monelle helpottaa, kun saa puhua isästä jonkun kanssa, joka tunsi hänet.

Muistaminen voi olla pieni ele, jonka tekee yksin, tai yhteinen hetki perheen kanssa. Alla on tapoja, joista voi valita omansa.

Kynttilä haudalle tai ikkunalle. Haudalle vietävä kynttilä on monelle isänpäivän tärkein hetki. Jos hauta on kaukana, kynttilän voi sytyttää kotona ikkunalle ja ajatella isää sen palaessa.

Kirje isälle. Kirjoita isälle siitä, mitä on tapahtunut, mitä haluaisit kertoa tai mitä kaipaat. Kirjettä ei tarvitse näyttää kenellekään. Sen voi viedä haudalle, säilyttää tai polttaa.

Isän lempiruoka. Laita isänpäivän ruoaksi isän lempiruokaa tai leivo hänen suosimansa pulla. Ruoka tuo muistot esiin luontevasti, ja niistä on helppo puhua pöydässä.

Valokuvat esiin. Katsokaa yhdessä vanhoja kuvia ja kertokaa niihin liittyviä tarinoita. Lapsille kuvat ovat tapa tutustua isoisään tai isään, jota he eivät muista.

Isän paikka. Käy paikassa, joka oli isälle tärkeä: mökillä, kalapaikalla, kotikadulla tai hänen lempikahvilassaan.

Hyvä teko isän nimissä. Lahjoitus järjestölle, joka oli isälle tärkeä, tai apu jollekulle, jota isä olisi auttanut.

Päiväkodissa ja koulussa isänpäivän alla askarrellaan kortteja ja harjoitellaan lauluja. Lapselle, jonka isä on kuollut, hetki voi olla hämmentävä tai surullinen. Kannattaa kertoa opettajalle tai varhaiskasvattajalle etukäteen, miten lapsi haluaa päivää viettää.

Moni lapsi haluaa tehdä kortin silti. Kortin voi viedä isän haudalle, laittaa isän kuvan viereen tai antaa sen jollekulle muulle tärkeälle, kuten papalle, enolle tai äidille. Lapsen oma toive kannattaa kuulla, sillä se voi vaihdella vuodesta toiseen.

Isästä puhuminen auttaa lasta pitämään muistot elossa. Pienikin tarina, kuten mitä isä teki lapsen kanssa tai mikä häntä nauratti, on lapselle arvokas.

Kaikilla ei ole isää, jota muistaa lämmöllä. Isä voi olla tuntematon, välit voivat olla poikki tai isä on ollut läsnä vain nimellisesti. Isänpäivä voi silloin herättää ristiriitaisia tunteita: kaipausta johonkin, mitä ei koskaan ollut, tai helpotusta, ettei päivää tarvitse viettää.

Mikään näistä tunteista ei ole väärä. Päivän voi viettää aivan tavallisena sunnuntaina tai omistaa sen jollekulle, joka on ollut elämässä tärkeä. Jos päivä nostaa esiin raskaita asioita, niistä kannattaa puhua luotetun ihmisen kanssa.

Isänpäivänä voi muistaa myös ihmisiä, jotka ovat olleet isän sijaisia: isäpuolta, isoisää, enoa, setää, valmentajaa tai opettajaa. Moni yksinhuoltajaäiti on ollut lapselleen sekä äiti että isä, ja kiitos siitä kuuluu isänpäivään yhtä hyvin.

Kortti tai viesti isähahmolle voi olla yllättävän tärkeä hänelle itselleen. Valmiita runoja ja toivotuksia isälle ja isähahmoille löydät isänpäivärunojen ja isänpäivätoivotusten sivuilta.

Jos ystävän isä on kuollut, isänpäivä on hyvä hetki muistaa häntä. Moni pelkää sanovansa jotain väärää, mutta useimmiten pahinta on hiljaisuus.

Lyhyt viesti riittää. Esimerkiksi: "Ajattelen sinua tänään. Isäsi on varmasti mielessäsi." Viesti kertoo, että muistat ystävän isän, eikä siihen tarvitse vastata.

Sano isän nimi. Ystävälle voi olla tärkeää kuulla isän nimi tai muisto hänestä. Se kertoo, ettei isä ole unohtunut.

Tarjoa seuraa. Kysy, haluaisiko ystävä lähteä kävelylle, tulla kahville tai viedä kynttilän haudalle yhdessä.

Kauniita sanoja suruun löydät myös sivuilta muistovärssy isälle ja osanottoruno.