Koskettava runo äidille – Sydämelliset äitienpäivärunot

Sinä opetit minua kävelemään, pitit kädestäni kun horjuin. Sinä opetit minua puhumaan, ja kuuntelit jokaisen sanani. Nyt minä sanon sinulle: kiitos kaikesta, rakas äiti. Olet antanut minulle elämän ja opettanut elämään sitä.

Äidin sydän on maailman suurin – sinne mahtuu kaikki murheet ja ilot, kaikki huolet ja toiveet. Sinun sydämesi on kantanut minun unelmiani silloinkin kun en itse jaksanut. Kiitos, rakas äiti.

Et aina puhunut paljon, mutta teit paljon. Hiljainen voimasi kantoi perheen vaikeiden aikojen yli. Nyt ymmärrän, kuinka paljon uhrauduit. Kiitos jokaisesta päivästä.

Muistan valvotut yöt, kun sairastin ja sinä istuit vierelläni. Muistan aamupalat, jotka odottivat pöydällä. Muistan kaiken sen rakkauden, jonka annoit ilman ehtoja. Toivon, että voin antaa sinulle edes murto-osan takaisin.

Mitä vanhemmaksi tulen, sitä enemmän ymmärrän kaikkea mitä teit puolestani. Jokainen neuvo, jokainen raja, jokainen halaus – kaikki oli rakkautta. Kiitos, että olet äitini.

Sinun sylissäsi maailma tuntui aina turvalliselta. Sinun äänesi rauhoitti suurimmatkin myrskyt. Vaikka olen jo aikuinen, äidin syli on yhä maailman turvallisin paikka.

Sanat eivät riitä kertomaan, kuinka paljon merkitset minulle. Mutta yritän silti: olet maailman vahvin ihminen, lempeimmin rakastava ja aina luotettava. Kiitos, että olet äitini.

Parhaat muistoni liittyvät sinuun: iltasadut, yhteiset leivontahetket, puutarhassa puuhastelu ja hiljaiset iltahetket sohvalla. Nuo hetket muovasivat minut siksi, joka olen. Kiitos kaikesta, äiti.

Olet yhtä aikaa vahva ja lempeä, luja ja lämmin. Olet opettanut minulle, että todellinen voima on rakkaudessa ja myötätunnossa. Hyvää äitienpäivää.

Äidin ja lapsen välinen side ei katkea koskaan. Se venyy, kasvaa ja muuttuu, mutta ei murru. Se on maailman vahvin lanka, kudottu rakkaudesta ja luottamuksesta.

Olet antanut minulle niin paljon – rakkautta, voimaa ja uskoa tulevaan. Kiitos, äiti. Hyvää äitienpäivää!

Vaikka emme ole lähellä, ajattelen sinua joka päivä. Hyvää äitienpäivää, rakas äiti!

Paras lahja, jonka olen saanut, on sinun rakkautesi. Kiitos, äiti!

Kukkakimpun kauniin solmin äidin oman iloksi. Siihen kimppuun sisään laitan rakkaat muistot mausteeksi. Mukana on pienet hetket monet, monet hauskat retket, menneet päivät lapsuuden äidin hellän rakkauden. Tämän kaiken saanut sulta Kiitos oma Äiti-kulta!

Ota vastaan äiti-kulta kaunein ja kallein lahja multa, mitä voisin koskaan lahjoittaa, rakkaudella kaulaan ripustaa; nämä lapses käsivarret, jotka sua rakastaa. %%I%% Birgit Ahokas%%/I%%

Maan korvessa kulkevi lapsosen tie, vaan ihana äiti kotihin vie. Pitkä on matka, ei valoa näy, vaan ihana äiti vieressä käy. On pimeä korpi ja kivinen tie, ja usein se katu liukaskin lie. Jo lapsikin helposti langeta vois, jos käsi ei äidin kädessä ois, Oi lapsonen, ethän ottaa sä vois sun kättäsi äidin kädestä pois.

Ken painoi hellintä rintaa vastaan? Ken aamutähtenä valvoi lastaan ja päivänpaisteena lämmön loi? Oma äiti armas! Ken kodin valmisti herttaiseksi, ken lapsen parhaimmat riemut keksi ja herkät kyyneleet pyyhki pois? Oma äiti armas!

Muuttuvassa maailmassa jotain on myös pysyvää, Äidin kuva sydämessä aina mieltä lämmittää. Hoivaa sekä rakkautta paljon Äiti annat. Varttuneenkin lapsen vuoksi aina huolta kannat. Kaiken teet sä parhaaksemme siitä lämmin kiitoksemme.

Tänään tahtoisin antaa sinulle pienen lahjan. Se olisi sidottu ystävyyden kultanauhalla. Se olisi kääritty hyvyyden voimapaperiin. Se olisi tuoksuvia ruusuja, jotka kiitoksen kanssa tahtoisin ojentaa, suurena kimppuna sydämellesi.

Sinä, joka kannoit minut maailmaan, lämpöäsi annoit, siitä vielä jaan. Sinä joka hiljaa hoidit minua, silmissäsi ilo, valo hehkuva. Sinä joka jaoit vuodet nuoruuden, kuinka ymmärtäisin merkityksen sen? Yhä vielä jaksat muistaa minua. Sinua nyt kiitän rakkaudesta. Voi äiti, tämähän on ihan kamalaa, kun toiset äitienpäivää viettää saa! Minä luoksesi juhlimaan pääse en, vaan maailman turuja tallailen. Mutta äiti, tunnethan kosketuksen, täältä kaukaa lähetän rutistuksen.

Kaks’ on kaunehinta elämässä, kaksi uskollista, ihanaa. Vaikka murhe musta mielen täyttää, huoli haihtuu, kauas katoaa. Ne on tähdet elämäni yössä, niistä onni mulle aukeaa. – Rakas, armas äiti, katso tänne! Katsees kanssa autuus mulle saa.

Joka kerran on äidiksi syntynyt, hän äiti on kaikkien lasten, ja kaikkia maailman lapsia hän on painanut rintaansa vasten, ja maailman lasten itkua hän on korvissaan alkanut kuulla, sillä maailman lapset puhuvat hänen omien lastensa suulla. Eikä kukaan koskaan sanonut, että onni on niin pienestä kiinni. Pienen käden herkästä kosketuksesta, silmien vakaasta katseesta, keijukaisenkeveästä henkäyksestä hiljaisesta kuiskauksesta "Äiti rakas..."

Sunnuntaiaamuna käveli rakkaus minua eteisessä vastaan Sillä oli pylly paljaana se tahtoi syliin Painoi poskensa omaani vasten ja sanoi ‘ äiti‘ Oili Kangasniemi

Löysin ruusun kauneimman väreiltänsä kirkkaimman. Sen tahdon Sulle ojentaa ja äitienpäivää toivottaa. Nyt toivon, että tuoksu sen tois Sulle päivän iloisen ja kastehelmet lehdillään tois kauneutta sun elämään.

Ne nousevat lapsuusmuistot nuo, ne aukee maailmat armaat, näen silmät mä äitini lempeän taas ja taattoni hapset harmaat. Elä murehdi turhia, äitini mun, me tullaan, tullaanhan kyllä, me tulemme poskin niin lämpimin, meill' onhan villaista yllä, ja jos kylmäksi jää sormi yks tai tää, sun suukkosi kyllä sen lämmittää. TULOSTETTAVA KORTTI

Lapsuusmuistot tänään, äiti, mieleeni palaa, nuo muistot, joita koskaan en antaisi pois. Nyt mielessäni, Sinua äiti, täällä halaan, kunpa halata sinua siellä oikeasti vois. Kiitos kaikesta, kaikesta, minkä teit vuokseni, suuret kiitokset runon myötä lähetän sun luoksesi.

Jokaisen eletyn sekunnin, huonon ja hyvän. Jokaisen porraskäytävän, jokaisen rapunpielen, jokaisen tunteen syvän, ilon ja huolen, jokaisen halin, jokaisen päälle puetun takin! Yksi suhde läpi elämän kestää - kestää yhdessä onnen hetket - kestää riidat, itkut, ongelmat Tämä suhde ei mene rikki, ei murru paineessa, pysyy vakaana sodankin keskellä. Se rakkaus ei katso ulkonäköä, ei sisällä petollisuutta, eikä hae omaa etuaan. Äiti rakastaa tytärtään puhtaasta rakkaudesta. Se rakkaus ei katso ulkonäköä, ei sisällä petollisuutta, eikä hae omaa etuaan. Äiti rakastaa lastaan hänenä itsenään säilyy tukena ja turvana aina Me lapset sanomme liian harvoin: "Äiti, minä rakastan sinua." mutta ajattelemme niin koko pitkän elämämme ajan. Kaikki maailman kauneimmatkaan sanat eivät riitä kuvaamaan sitä tunnetta, mitä sinusta ajattelen. Olet elämä, josta haluan pitää kiinni. Haluan pitkittää jokaista päivää, niin etten mistään ilman jää. En tarvitse hetkiä lapsuudesta, en paloja muistojen kätköistä. Olet kaikkialla, nyt ja tässä. Olet ovi ilolle ja syli surulle. Olet haaveita, suuria toiveita ja kaipuuta. Olet elämän arvoitus, missä asuu rakkaus ja kunnioitus. Hyvyytesi saa toiset vastaamaan omallatunnolla teoistaan. Ketään et tuomitse vääryydellä, näet asiat suurella sydämellä. Kuinka onnellisia olla saammekaan, jos edes hitusen perimääsi kannetaan. Olet antanut rakastavan lapsuuden, viisaan nuoruuden, ja palkitsevan aikuisuuden. Olemme saaneet Äidin parhaan, Sinua ei voi kehua turhaan. Olet luonamme ainiaan.

Ei tarvita suuria sanoja kuvaamaan tätä tunnetta. Äiti, kumpikin meistä kokee sen lämpimän olon ja yhteyden. Vaikka välimatka pitkä ois, ei tunnetta mikään haalistaa vois. Mitä sinulle äiti toivoisin? En sitä, että olisit kaunein puu tämän maan päällä. En sitä että aina, vuodesta vuoteen kaikilla oksillasi loistaisi kukkia. Vaan että joskus johonkin oksaan puhkeaisi kukka, että joskus syntyisi jotakin kaunista, että rakkauden sana joskus tavoittaisi jonkun sydämen, sitä sinulle äiti toivon.

Orvokkini tummasilmä kultasydän pieni. Katsot aina lempeästi kun käyn luokses tieni. Itse hoidin kukkamaani, rikkaruohot kitkin, vettä kannoin iltasella rantatietä pitkin. Noudan tästä äidilleni orvokin tai kaksi, annan kaunokukkaseni äidin armahaksi. Hoivastasi hellimästä jonka sain mä sulta, luoja sua siunatkohon oma äiti kulta.

Vanhan tarun mukaan Jumala lähetti enkelinsä maan päälle ja pyysi tuomaan mukanaan kolme kauneinta asiaa maanpäältä. Enkeli valitsi kauneimman kukan, ihanimman tuoksun ja äidinrakkauden. Matka takaisin oli pitkä, niinpä kukkanen kuihtui, tuoksu haihtui, mutta äidinrakkaus kesti ja sen enkeli ojensi Jumalalle kauneimpana asiana maanpäältä. Lähellä tai kaukana olet minun tukena aina yhtä rakkaana elämässä mukana Kaikki mitä olen tai toivon olevani, olen velkaa enkelimäiselle äidilleni.

Äiti, Sinä lohdutit niinä pitkinä öinä, kun pelot hiipivät uniini hirviöinä tai yskitti tai korvaan koski tai kuumeesta punoitti pikkuinen poski. Hyväilyjä ja uniriepuja, hyräilyjä ja tuutulauluja. Niillä yritit minua rauhoitella ja unimaahan johdatella. Sitten kuu kurkisti ikkunasta ja kutitti sitä pientä lasta, joka vihdoin viimein nukahti ja unien saarille purjehti.

Äidin katse hymyilevä seuraa lasten myötä Käsi hellä, hyväilevä ohjaa pienten työtä. Vaikka joskus pahoin teenkin, ei hän siitä suutu Lohdun antaa murheeseeni, rakkaus ei muutu. Hän on paras ystäväni, vaikka olen pieni Turvaisa on elämäni, äiti valvoo tieni.

Tiedäthän sinä äiti sen, että susta kovasti iloitsen olet mulle tärkeä ihminen. Tiedätkö myöskin äiti sen, usein sua lämmöllä ajattelen, yhteisiä hetkiä muistelen. Arvaat kai äiti sinä sen, ett´ sua koskaan unhoittaa voisi en, sinä Äitini kultainen.

Maan päällä paikka yksi on, niin pyhä armas verraton. Mi tarjoo lemmen turvaisan ja kätkee onnen kalleimman. Vain sydän äidin tunnet sen, näin hellä on ja lämpöinen. Se riemuitsee sun riemustas ja tuntee huoltas tuskias. On paikka missä lohdun saa, sua sydän äidin rakastaa. Voit hellään helmaan painaa pään ja itket murheen lientymään. Pois moni kaunis mennyt on, kauas tunsit kaipion. Muun korvas aika minkä vei sydäntä äidin koskaan ei.

Oma maamoni rakas ja kultainen, joka elämän mulle annoit. Kotiin turvalliseen, pesään pehmoiseen minut sylissäsi kannoit. Läpi lapsuuden ohjasit nuoruuteen mua rukouksen siivillä kannoit. Monet huolet ja murheet varmaankin toin, ne kuitenkin anteeksi annoit. Sinun kutrisi kultaa kimaltaa ja kasvosi rakkautta syvää. Miten paljon sydämes sisimpään voikaan mahtua onnea hyvää. Ei elämän murheet himmentää saa koskaan katsetta äidin oman, sulle tahdon kukkaset ojentaa, ja huolista ikuisen loman. Ota vastaan kiitoksein pieni tää, vielä jaksathan anteeksi antaa. Luoja uusia voimia antakoon, kun kuljet pitkää elämän rantaa. Tänä päivänä huolet ei painaa saa ilo kouraiskoon kaikkien rintaa, ja kiitoksen sävelet kaikukoon pitkin maailman avaraa pintaa. Kiitos äiti siis ajasta lapsuuden, kiitos hetkistä heräävän nuoruuden, kiitos kaikesta minkä sä mulle soit, kiitos turvasta jonka sä mulle loit.

äitienpäivä runo tyttäreltä äidille Äiti, tänä päivänä muistoihini palaat, lapsuusmuistot tuot mieleeni vuosien takaa. Olen miettinyt usein, mikä on se taika, kun saa kyyneleen silmääni tuo lapsuuden aika. Ovat rakkaita muistot tuon kaukaisen elon, kun läsnäolosi, äiti, karkotti kaiken pelon. Sinä kuuletko, äiti, kun tahdon sua kiittää tuosta ajasta menneestä, josta muistoja riittää?

Vain sydän äidin - tunnet sen - niin hellä on ja lämpöinen. Se riemuitsee sun riemustas. Se tuntee huolta tuskias. On paikka, missä lohdun saa, sua sydän äidin rakastaa. Voit hellään helmaan painaa pään ja itket murheen lientymään.

Maailmalla kulkiessaan miettii monta kertaa eipä taivaankannen alla äidille oo vertaa. Rakkautta niin suurta muualla ei tapaa, jota äiti pyyteettömästi lapsellensa jakaa.

Käsi kädessä kävellään tämä on hyvä hetki. Pilvet lähtevät lentämään, onpa tuulinen retki! Kaikki puettu vihreään, puut, pensaat ja puiston multa. Käsi kädessä kävellään, äiti ja äidin kulta.

Minä tahtoisin sinulle tuoda, sylin kukkia täytehen minä tahtoisin kiitoksin luoda päivän kauniin ja onnellisen! Jumala loi sadottain tähtiä taivaalle. Sadottain näkinkenkiä meren rannalle. Sadottain kukkia niitylle. Mutta antoi ainoastaan yhden äidin meille

Äiti lohduttaa sadesäällä, äiti lohduttaa, kun olen huonolla päällä. Äiti tietää miten auttaa voi, äiti tietää mikä turvan toi. Äiti tahtoo parasta lapselleen, harvoin mitään itselleen.

Etsin ruusua kauneinta, suloisinta ja puhdasta. Sen ruusun Äiti sinulle ojennan, ja onnea äitienpäiväna toivotan. Ruusun väri on punainen, väri se on rakkauden. Se kuvastaa tunnetta syvää, ja tuottaa mielihyvää. Ei ruusu kauneinkaan, riitä kertomaan. Kuinka sinua Äiti rakastan, siks` lapses aina olla haluan.

Nouse aurinkoinen, nouse armas vaan. Heitä sätees kirkas äidin ikkunaan. Terveiset nää hälle mun pikkumajastain kerro rakkahalle, kerro hiljaa vain.

Ohoh kultaista kotia, maan parasta paikkastamme! Siellä on elo suloinen, huoletoinna huiskaella, viatonna vieretellä, äiti-kullan suojan alla, isän turvassa ilolla, kasvaa seurassa sisarten, vieretysten veikkoin kanssa.

Kun joskus varjoon taivaltaa ja loiste lämmin kaikkoaa, niin äidin äänen jostain kaukaa kuulen. Se lohduttaen lausuu näin, voi lapsein, katso valoon päin sen loisteen huomaat ymmärtäin käy hohde siivin myötätuuleen Kai joskus tuntuu elo tää, jää aivan ilman sävelmää, sä etsi jälleen soinnut nää ne lapsein löytävän sun luulen Niin kaukaa takaa tähtien mua ohjaa ääni lämpöinen kai äidin silmät aina valvoo lastaan. kun maailmalla samoaa sua kenties joku rakastaa pois lähde tyhjyys palajaa on rakkaus äidin totta ainoastaan. Äitini pienoinen en sua mä nää, mut säilyvää on rakkaus tää se sieluun jää pois katoaa yön musta maa sun muistossa sen kirkastaa. Unholaan et jää et jää, oi äiti milloinkaan.

Mitä se rakkaus on? lapsi kysyy lämpimänä sylissä. Rakkaus on sitä, että pitää sylissä, sinä vastaat, annat sormiesi lipua hentojen hiusten läpi. Hento kuin lapsen hius on rakkaus, yhtä hauras, yhtä puhdas ja väkevä. Mikset sinä sitten ole koskaan minun sylissäni? lapsi kysyy vakavana, eikä suostu hyväksymään, että yksikään rakkaus olisi toista suurempi tai pienempi.

Piirsin kuvan. Siihen silmät,

jotka nauravat

ja suun joka hymyilee. Piirsin korvat,

jotka jaksavat kuunnella

ja sydämen, joka välittää. Piirsin ihmisen,

joka on minulle tärkeä. Piirsin sinut Äiti!

Annoit minulle elämän, mutta se ei ollut kaikki. Annoit minulle rakkautta, rohkeutta, uskoa itseeni. Annoit minulle juuret ja siivet lentää. Kiitos kaikesta, äiti.

Halusin sanoa tämän ennen kuin päivä loppuu: olen kiitollinen. Jokaisesta aamiaisesta, jokaisesta hyvän yön toivotuksesta, jokaisesta hetkestä jolloin uskoit minuun.

Äitienpäivä on vain kerran vuodessa, mutta kiitollisuuteni sinulle on jokapäiväistä. Toivon, että tiedät sen: olet arvokas ja rakastettu, tänään ja joka päivä.

Tänään ja joka päivä arvostan kaikkea mitä teet meidän hyväksemme. Hyvää äitienpäivää!

Äitienpäivää pitäisi viettää joka päivä – niin tärkeä sinä olet. Hyvää äitienpäivää!

Lapsuusajan parhaan Sulta Äiti sain siitä pelkkää hyvää jäi muistoksi vain. Kodin lämmön ja Äidin rakkauden sai tuntea pieni lapsonen. Kun lapsuuden leikit jäivät taa ja oli aika nuoruus aloittaa, Sinä Äiti polkuni tasoitit ja monilta vaaroilta varjelit. Nyt kiitollisin mielin tajuan sen, kaiken ihmeellisen äidinrakkauden, joka lastaan aina hoivaa ja kantaa elon loppuun parhaan turvan antaa.

Vaikka sana "KIITOS" on niin pienoinen, sen jokainen kirjain sisältää merkityksen. Äiti, kiitoksen tässä ojennan hyvää äitienpäivää toivotan!

Kiitos äiti ajasta lapsuuden, kiitos hetkistä heräävän nuoruuden, kiitos kaikesta minkä sä mulle soit, kiitos turvasta jonka sä mulle loit.

Kiitos hoivasta lapsuuden, rakkaudesta, min annoit mulle KORTIT

Äidille saavillisen onnea kantaisin, kaikki maailman ruusut antaisin. Vaan on saavi niin painava ja maailma täynnä ruusuja. Siks tyydyn tähän kiitokseen ja saa onnen Äitini omakseen. Kiitos rakkaudesta, hoivasta, tuesta ja turvasta. Toivon onnen hetkiä ja uusia ilon retkiä.

Äitienpäivänä lapset kiittelee ja omaa äitiään onnittelee. Miten oman kiitokseni sanoisin ja tunteeni sanoiksi pukisin? Paljon hyvää olet antanut minulle, kiitos äiti rakas kaikesta sinulle.

Monta on aihetta kiittää, niistä luettelon tehdä vois. Ehkä nyt kuitenkin riittää, kun tärkeimmän kerron pois: Kiitos upeista päivistä, ihanista hetkistä ja kullanarvoisista muistoista!

Äidille kaikki kukkaset kevään metsästä poimin, niityltä kerään. Sinivuo kot etsin jo varhain, äiti-kulta, kiitos parhain!

Oi äiti armas, mä kiitän sua; niin monet yöt sinä tähtein valvoit. Niin aina hellästi vaalit mua, vaikk' huolet, murheet sun mieltäs' kalvoi. Ja kiitos ain' että rukoilit, mun puolestain syömmes uhrasit. Oi äiti armas, mä kiitän sua. %%I%% P.J. Hannikainen%%/I%%

Kiitos, äiti, elämästä: päivistä ja öistäkin. Sua muistan tämän tästä, muistam milloin mistäkin. Jos en aina ollutkaan rauhaisa ja tyyni, sinä olit, kestit vaan; ymmärsit kai syyni. Kiitos, äiti, kyynelistä, niiltä opin katsomaan. Rakkaus on näkemistä ja sinut näen uudestaan.

Leskenlehti keväänkukka, valkovuokko, nurmennukka maasta nostaa pienen pään, kun äidin päivää vietetään. Kiitos äiti, että jaksoit vuodet meitä paimentaa. Paljon huolta meistä kannoit, nyt vois jo hiukan helpottaa. Nämä kainot kiitokset rakas äiti ansaitset.

ÄITI - nyt kun olen jo lapsesi aikuinen tuon luoksesi nöyrän kiitoksen. On usein niin kovin vaikeaa näistä herkistä tunteistaan kujertaa. Kiitos hellästä hoidosta lapsuuden ja tuesta nuoruusvuosien. Yhä lähelles tahdon hakeutua ja sun rakkauteesi turvautua. Kiitos Äiti! Suven suloisen aukeevan eessäni nään, kun valkovuokot mättäällä nostavat pään. Puhtaan valkeat kukkaset äitiä saa kiittää. Niiden joukkoon voin rakkaimmat tunteeni liittää äitienpäiväruno tyttäreltä äidille Nyt aikuisena vasta alan oivaltaa kuinka paljon voi lastansa rakastaa. Samaa tunnetta itsekin tuntea saan oman lapseni kohdalla vuorostaan.

äitienpäiväruno tyttäreltä äidille Äiti - tiedänhän minä sen, että lapsestasi huolta kannat ja menestyksestään olet iloinen. Äiti - tiedäthän SINÄ sen, että lapsesi on ilman sanojakin rakkaudestasi kiitollinen ja onnellinen. %%I%% Birgit Ahokas%%/I%% Piirsin kuvan. Siihen silmät, jotka nauravat ja suun joka hymyilee. Piirsin korvat, jotka jaksavat kuunnella ja sydämen, joka välittää. Piirsin ihmisen, joka on minulle tärkeä. Piirsin sinut Äiti!

Avaan kevääseen ikkunan, siihen kukkakimpun asetan. Lasillisen helmeilevää kohotan Sulle äitienpäivää toivotan! Ota lapsen rakkaus lämpöisin! Sun on se ja aina on ollutkin. Se on köyhä sun lempesi rinnalle panna, vaan puuttehet unhota, anteeksi anna!

Juopa juomaa kuohuvaista leivosta makeaa maistele päivänä tänä somana äitienpäivänä omana.

ÄITI, tuo luomakunnan valtiatar on luotu elämää kantamaan, hoivaa, rakkautta antamaan, herkällä korvalla kuuntelemaan, heikompiaan auttamaan, - maailman pelastamaan.

Äiti, rakkauden purjeet purteeni ompelit, kun minut kerran elon ulapalle opastit. Karikoiden vaaroista minua muistutit, turvaisan ja oikean väylän mulle opetit. Tervehdyksen rakkaan mukaan liitän, tyynestä ulapasta Äiti sua kiitän.

On tämä juhla, lyhyt vainen. Vaan kuule hetki armahainen! Lapsuuden lauluista sinua kiitän, neuvostas käteni ristiin liitän. Työhön, toimehen, ohjasit varhain, neuvonantaja olet parhain!

Minun pieni käteni etusormesi ympärillä, etsimme yhdessä kesää. Kukkia nurmikolta, kiviä hietikolta. Nauran ääneen sitruunaperhoselle, joka istuu ruohonkorrella ja pienet varpaani ihmettelevät lämpöistä hiekkaa jalkojemme alla. Katselen sinua ja kiitän, että sain elää tämän päivän lähelläsi.

Äiti-kulta kuulehan kuinka sua rakastan. Niin kuin kala syvää vettä, niin kuin mehiläinen mettä, niin on sydän täysi että, kaulaasi vain kapsahdan kiitän ja onnea toivotan.

Joka hetkestä ajoilta lapsuuden ja kaikista päiviistä jälkeen sen sinua kiitän Äiti.

Kiitos elämästä, Äiti. Pari riviä tein kirjaimia tänään. Siinä kaikki. Olen onnellinen.

Lapsuus se on, korvaamaton. Paljon mä sain, siks kiitän sua vain. Äidille vaan, laulaa nyt saan, äideistä parhaimman sain. Lohdun hän loi, suojan hän soi. Hellyyttä koin, siks kiittää vain voin. Rakkaudestaan voimaa mä saan, äideistä parhaimman sain.

Hän ymmärtää ja lohduttaa, laulun tään hän nyt saa. Kallein hän on, niin korvaamaton, parhain hän on äiti mun. Luotas jos tie, kerran mun vie, suureks kun vartun, unhoon jää et. Muistot nää mieleen jää, rakkautes tää Äideistä parhain sä oot.