Äitienpäiväruno – Kauneimmat runot äidille

Äidin kädet ovat lämpöä, äidin syli on turva. Kiitos kaikesta, rakas äiti.

Ei ole toista sinun kaltaistasi, ei toista niin rakasta. Hyvää äitienpäivää, maailman paras äiti!

Tämä päivä on sinua varten, rakas äiti. Kiitos jokaisesta hetkestä.

Äiti on kuin aurinko – ilman sinua mikään ei kasva. Hyvää äitienpäivää!

Sanat eivät riitä, mutta sydämeni tietää: olet korvaamaton.

Olet aina siinä, kun sinua tarvitaan. Kiitos, äiti kulta.

Koti on siellä, missä äiti on. Kiitos kodista, turvasta ja rakkaudesta.

Kevään kaunein kukka kukkii äidille – kiitos kaikesta, rakas äiti!

Lähetän sinulle haleja ja koko sydämeni kiitoksen. Hyvää äitienpäivää!

Sinä olet minulle koko maailma. Hyvää äitienpäivää, rakas äitini.

Äidin rakkaus on rajaton, äidin syli aina avoin. Kiitos kaikesta.

Tämä päivä, tämä runo, tämä kiitos – kaikki sinulle, äiti.

Mitä äiti sulle osaisin sanoa? Mitä tunteistani jotain kertoa? Niin luulen, sanoittakin tiedät sen, ett´ olet minulle tärkeä ihminen.

”Eivät äidit noin vain häviä”, sanoi pikku Myy. ”He ovat aina jossakin nurkassa, kun vain etsii.”

Aurinko kurkistaa metsän takaa tullut on aamu, onnea jakaa. Me tahdomme näin sinut yllättää onhan päiväsi, äiti, kaunehin tää.

Muistatko äiti ne sunnuntait kun lasten lauluun herätä sait. Nyt kauempaa tulevat kiitokset, mutta ne on yhtä lämpöiset.

Äiti ei sulje koskaan ovea niin ettei sitä lapsi voisi avata. Eikä hän koskaan sulje sydäntään niin etteikö siellä lapselle olisi tilaa.

Jumala ei voi olla kaikkialla, siksi hän loi äidin.

Tähtien tuikkeessa taivaalla, taas äitini katseen mä nään. Se kulkijan tiellä on lohtuna, se lämmittää hyytävän sään.

En muista, loistiko meidä kodissa tiskipöytä, mutta aina loistivat lasten silmät

Kevätpäivä suloisin kukkaintuoksu ihanin tervehtii sua äiti kulta onnittelut saat sä multa!

Ei ole naista, joka ei voisi synnyttää kuninkaan neuvonantajaa.

Äidin kanssa ladataan akut, yhdessä maistetaan makeimmat kakut. Säihkettä silmissä reissataan retket, jaetaan päivien parhaimmat hetket.

Yksi ainoa äidin siunaus kumoaa seitsemän papin kirouksen.

Äiti tietää sen, että elämän tärkeimmät hetket syntyvät arkipäivän hellyydestä ja huolenpidosta.

Ilomielin kirkkain nyt metsän laitaan lähden, valkovuokot poimin mä oman äidin tähden.

Itse luonto osallistuu äidin juhlintaan. Vuokot kukkii, toukokuu antaa kauneintaan.

Jos saisin kukan jokaisesta hetkestä, jolloin olen ajatellut Sinua Äiti, voisin kulkea puutarhassani ikuisesti.

Äiti on kielen kaunein sana, äiti on parhain lohduttaja. Silloin, kun maailma syrjii lasta, äiti ei lakkaa rakastamasta.

Viisas ystäväni sanoi minulle, että nuoren naisen aikuistumisen huomaa siitä, että hän alkaa tulla toimeen äitinsä kanssa. Luulen tämän johtuvan siitä, että aikuistuessamme löydämme itsestämme niin paljon äitimme piirteitä, että meidän on pakko alkaa pitää häntä Huipputyyppinä.

Ei ole suurempaa rakkauden valaa kuin se, että lapsesi sua halaa ja se, että pienessä sydämessä sinulle juuri on varattu paikka niin valtavan suuri.

Ei edes kukkain tuoksu voi siihen riittää, kun tahdon omaa äitiä nyt kiittää

Kauneinta on elämässä lämpö kahden ihmisen. Vaikket tänään ole tässä, rakkaus jää, ikuinen.

Monta onnentoivotusta äiti sulle annan, iloa, onnea riemukasta sylin täydeltä kannan

Tuuti, tuuti tuomenkukka, minä pieni kultatukka. Laulelen näin kukkasista, puhtoisista, valkoisista. Aamun tullen äiti kuulee, pääskyseksi varmaan luulee.

Maailmassa on meidän äiti parhain ihmisistä, hän on hellä, hän on hyvä, kallein ystävistä.

Teit vuokseni kaiken, myös asetit rajat. Niistä iloitsen nyt, kun on aikuiset ajat. Vaan vieläkin tarvitsen viisautes voimaa, kun elämä kolhii ja maailma soimaa. Äiti, kiitos että olet olemassa

Äidin käsi on lämpöinen suukko sulo suvinen katse kaunis kesäinen syli aivan aurinkoinen.

Lämmin paita liinainenki oman äitin ompelema. Lämmin on emosen sauna ilman löylyn lyömättäki. Villainen emosen vitsa, ruokoinen isosen ruoska.

Äidilleni tänään ruusun annan, kiitokseni hänelle siten kannan!

Onnenlintu lentää kukkia se kantaa äidille ihanalle sylihin ne antaa.

Kukkia poimin, kukkia kannan, kauneimmat niistä äidille annan!

Onnen kukkasen kauniin taitan, mielin lämpimin äidille laitan.

Aamusuukon sulle, Äiti, annan kukkakorin etees kannan.

Aurinko paistakoon, kukat kukkikoon, puhtaus vallitkoon, hymy loistakoon, ei silloin huolet paina, maailman parhaalle äidille kaikukoon tämä runo aina!

En koskaan aarteita maailman, voi palkaksi sulle kantaa. Vaan sydänlämpöisen kiitoksen näin, äiti, sun lapsesi antaa.

Huolta vailla päivä tämä vietä äiti kulta. Onnittelut kauneimmat ja ruusut saat sä multa.

Ota lapsen rakkaus lämpöisin! Sun on se ja aina on ollutkin. Se on köyhä sun lempesi rinnalle panna, vaan puuttehet unhota, anteeksi anna!

Sinä opetit minua kävelemään, pitit kädestäni kun horjuin. Sinä opetit minua puhumaan, ja kuuntelit jokaisen sanani. Nyt minä sanon sinulle: kiitos kaikesta, rakas äiti. Olet antanut minulle elämän ja opettanut elämään sitä.

Äidin sydän on maailman suurin – sinne mahtuu kaikki murheet ja ilot, kaikki huolet ja toiveet. Sinun sydämesi on kantanut minun unelmiani silloinkin kun en itse jaksanut. Kiitos, rakas äiti.

Et aina puhunut paljon, mutta teit paljon. Hiljainen voimasi kantoi perheen vaikeiden aikojen yli. Nyt ymmärrän, kuinka paljon uhrauduit. Kiitos jokaisesta päivästä.

Muistan valvotut yöt, kun sairastin ja sinä istuit vierelläni. Muistan aamupalat, jotka odottivat pöydällä. Muistan kaiken sen rakkauden, jonka annoit ilman ehtoja. Toivon, että voin antaa sinulle edes murto-osan takaisin.

Mitä vanhemmaksi tulen, sitä enemmän ymmärrän kaikkea mitä teit puolestani. Jokainen neuvo, jokainen raja, jokainen halaus – kaikki oli rakkautta. Kiitos, että olet äitini.

Sinun sylissäsi maailma tuntui aina turvalliselta. Sinun äänesi rauhoitti suurimmatkin myrskyt. Vaikka olen jo aikuinen, äidin syli on yhä maailman turvallisin paikka.

Sanat eivät riitä kertomaan, kuinka paljon merkitset minulle. Mutta yritän silti: olet maailman vahvin ihminen, lempeimmin rakastava ja aina luotettava. Kiitos, että olet äitini.

Parhaat muistoni liittyvät sinuun: iltasadut, yhteiset leivontahetket, puutarhassa puuhastelu ja hiljaiset iltahetket sohvalla. Nuo hetket muovasivat minut siksi, joka olen. Kiitos kaikesta, äiti.

Olet yhtä aikaa vahva ja lempeä, luja ja lämmin. Olet opettanut minulle, että todellinen voima on rakkaudessa ja myötätunnossa. Hyvää äitienpäivää.

Äidin ja lapsen välinen side ei katkea koskaan. Se venyy, kasvaa ja muuttuu, mutta ei murru. Se on maailman vahvin lanka, kudottu rakkaudesta ja luottamuksesta.

Kukkakimpun kauniin solmin äidin oman iloksi. Siihen kimppuun sisään laitan rakkaat muistot mausteeksi. Mukana on pienet hetket monet, monet hauskat retket, menneet päivät lapsuuden äidin hellän rakkauden. Tämän kaiken saanut sulta Kiitos oma Äiti-kulta!

Ota vastaan äiti-kulta kaunein ja kallein lahja multa, mitä voisin koskaan lahjoittaa, rakkaudella kaulaan ripustaa; nämä lapses käsivarret, jotka sua rakastaa. %%I%% Birgit Ahokas%%/I%%

Maan korvessa kulkevi lapsosen tie, vaan ihana äiti kotihin vie. Pitkä on matka, ei valoa näy, vaan ihana äiti vieressä käy. On pimeä korpi ja kivinen tie, ja usein se katu liukaskin lie. Jo lapsikin helposti langeta vois, jos käsi ei äidin kädessä ois, Oi lapsonen, ethän ottaa sä vois sun kättäsi äidin kädestä pois.

Ken painoi hellintä rintaa vastaan? Ken aamutähtenä valvoi lastaan ja päivänpaisteena lämmön loi? Oma äiti armas! Ken kodin valmisti herttaiseksi, ken lapsen parhaimmat riemut keksi ja herkät kyyneleet pyyhki pois? Oma äiti armas!

Muuttuvassa maailmassa jotain on myös pysyvää, Äidin kuva sydämessä aina mieltä lämmittää. Hoivaa sekä rakkautta paljon Äiti annat. Varttuneenkin lapsen vuoksi aina huolta kannat. Kaiken teet sä parhaaksemme siitä lämmin kiitoksemme.

Tänään tahtoisin antaa sinulle pienen lahjan. Se olisi sidottu ystävyyden kultanauhalla. Se olisi kääritty hyvyyden voimapaperiin. Se olisi tuoksuvia ruusuja, jotka kiitoksen kanssa tahtoisin ojentaa, suurena kimppuna sydämellesi.

Sinä, joka kannoit minut maailmaan, lämpöäsi annoit, siitä vielä jaan. Sinä joka hiljaa hoidit minua, silmissäsi ilo, valo hehkuva. Sinä joka jaoit vuodet nuoruuden, kuinka ymmärtäisin merkityksen sen? Yhä vielä jaksat muistaa minua. Sinua nyt kiitän rakkaudesta. Voi äiti, tämähän on ihan kamalaa, kun toiset äitienpäivää viettää saa! Minä luoksesi juhlimaan pääse en, vaan maailman turuja tallailen. Mutta äiti, tunnethan kosketuksen, täältä kaukaa lähetän rutistuksen.

Kaks’ on kaunehinta elämässä, kaksi uskollista, ihanaa. Vaikka murhe musta mielen täyttää, huoli haihtuu, kauas katoaa. Ne on tähdet elämäni yössä, niistä onni mulle aukeaa. – Rakas, armas äiti, katso tänne! Katsees kanssa autuus mulle saa.

Joka kerran on äidiksi syntynyt, hän äiti on kaikkien lasten, ja kaikkia maailman lapsia hän on painanut rintaansa vasten, ja maailman lasten itkua hän on korvissaan alkanut kuulla, sillä maailman lapset puhuvat hänen omien lastensa suulla. Eikä kukaan koskaan sanonut, että onni on niin pienestä kiinni. Pienen käden herkästä kosketuksesta, silmien vakaasta katseesta, keijukaisenkeveästä henkäyksestä hiljaisesta kuiskauksesta "Äiti rakas..."

Sunnuntaiaamuna käveli rakkaus minua eteisessä vastaan Sillä oli pylly paljaana se tahtoi syliin Painoi poskensa omaani vasten ja sanoi ‘ äiti‘ Oili Kangasniemi

Löysin ruusun kauneimman väreiltänsä kirkkaimman. Sen tahdon Sulle ojentaa ja äitienpäivää toivottaa. Nyt toivon, että tuoksu sen tois Sulle päivän iloisen ja kastehelmet lehdillään tois kauneutta sun elämään.

Ne nousevat lapsuusmuistot nuo, ne aukee maailmat armaat, näen silmät mä äitini lempeän taas ja taattoni hapset harmaat. Elä murehdi turhia, äitini mun, me tullaan, tullaanhan kyllä, me tulemme poskin niin lämpimin, meill' onhan villaista yllä, ja jos kylmäksi jää sormi yks tai tää, sun suukkosi kyllä sen lämmittää. TULOSTETTAVA KORTTI

Lapsuusmuistot tänään, äiti, mieleeni palaa, nuo muistot, joita koskaan en antaisi pois. Nyt mielessäni, Sinua äiti, täällä halaan, kunpa halata sinua siellä oikeasti vois. Kiitos kaikesta, kaikesta, minkä teit vuokseni, suuret kiitokset runon myötä lähetän sun luoksesi.

Jokaisen eletyn sekunnin, huonon ja hyvän. Jokaisen porraskäytävän, jokaisen rapunpielen, jokaisen tunteen syvän, ilon ja huolen, jokaisen halin, jokaisen päälle puetun takin! Yksi suhde läpi elämän kestää - kestää yhdessä onnen hetket - kestää riidat, itkut, ongelmat Tämä suhde ei mene rikki, ei murru paineessa, pysyy vakaana sodankin keskellä. Se rakkaus ei katso ulkonäköä, ei sisällä petollisuutta, eikä hae omaa etuaan. Äiti rakastaa tytärtään puhtaasta rakkaudesta. Se rakkaus ei katso ulkonäköä, ei sisällä petollisuutta, eikä hae omaa etuaan. Äiti rakastaa lastaan hänenä itsenään säilyy tukena ja turvana aina Me lapset sanomme liian harvoin: "Äiti, minä rakastan sinua." mutta ajattelemme niin koko pitkän elämämme ajan. Kaikki maailman kauneimmatkaan sanat eivät riitä kuvaamaan sitä tunnetta, mitä sinusta ajattelen. Olet elämä, josta haluan pitää kiinni. Haluan pitkittää jokaista päivää, niin etten mistään ilman jää. En tarvitse hetkiä lapsuudesta, en paloja muistojen kätköistä. Olet kaikkialla, nyt ja tässä. Olet ovi ilolle ja syli surulle. Olet haaveita, suuria toiveita ja kaipuuta. Olet elämän arvoitus, missä asuu rakkaus ja kunnioitus. Hyvyytesi saa toiset vastaamaan omallatunnolla teoistaan. Ketään et tuomitse vääryydellä, näet asiat suurella sydämellä. Kuinka onnellisia olla saammekaan, jos edes hitusen perimääsi kannetaan. Olet antanut rakastavan lapsuuden, viisaan nuoruuden, ja palkitsevan aikuisuuden. Olemme saaneet Äidin parhaan, Sinua ei voi kehua turhaan. Olet luonamme ainiaan.

Ei tarvita suuria sanoja kuvaamaan tätä tunnetta. Äiti, kumpikin meistä kokee sen lämpimän olon ja yhteyden. Vaikka välimatka pitkä ois, ei tunnetta mikään haalistaa vois. Mitä sinulle äiti toivoisin? En sitä, että olisit kaunein puu tämän maan päällä. En sitä että aina, vuodesta vuoteen kaikilla oksillasi loistaisi kukkia. Vaan että joskus johonkin oksaan puhkeaisi kukka, että joskus syntyisi jotakin kaunista, että rakkauden sana joskus tavoittaisi jonkun sydämen, sitä sinulle äiti toivon.

Orvokkini tummasilmä kultasydän pieni. Katsot aina lempeästi kun käyn luokses tieni. Itse hoidin kukkamaani, rikkaruohot kitkin, vettä kannoin iltasella rantatietä pitkin. Noudan tästä äidilleni orvokin tai kaksi, annan kaunokukkaseni äidin armahaksi. Hoivastasi hellimästä jonka sain mä sulta, luoja sua siunatkohon oma äiti kulta.

Vanhan tarun mukaan Jumala lähetti enkelinsä maan päälle ja pyysi tuomaan mukanaan kolme kauneinta asiaa maanpäältä. Enkeli valitsi kauneimman kukan, ihanimman tuoksun ja äidinrakkauden. Matka takaisin oli pitkä, niinpä kukkanen kuihtui, tuoksu haihtui, mutta äidinrakkaus kesti ja sen enkeli ojensi Jumalalle kauneimpana asiana maanpäältä. Lähellä tai kaukana olet minun tukena aina yhtä rakkaana elämässä mukana Kaikki mitä olen tai toivon olevani, olen velkaa enkelimäiselle äidilleni.

Äiti, Sinä lohdutit niinä pitkinä öinä, kun pelot hiipivät uniini hirviöinä tai yskitti tai korvaan koski tai kuumeesta punoitti pikkuinen poski. Hyväilyjä ja uniriepuja, hyräilyjä ja tuutulauluja. Niillä yritit minua rauhoitella ja unimaahan johdatella. Sitten kuu kurkisti ikkunasta ja kutitti sitä pientä lasta, joka vihdoin viimein nukahti ja unien saarille purjehti.

Äidin katse hymyilevä seuraa lasten myötä Käsi hellä, hyväilevä ohjaa pienten työtä. Vaikka joskus pahoin teenkin, ei hän siitä suutu Lohdun antaa murheeseeni, rakkaus ei muutu. Hän on paras ystäväni, vaikka olen pieni Turvaisa on elämäni, äiti valvoo tieni.

Tiedäthän sinä äiti sen, että susta kovasti iloitsen olet mulle tärkeä ihminen. Tiedätkö myöskin äiti sen, usein sua lämmöllä ajattelen, yhteisiä hetkiä muistelen. Arvaat kai äiti sinä sen, ett´ sua koskaan unhoittaa voisi en, sinä Äitini kultainen.

Maan päällä paikka yksi on, niin pyhä armas verraton. Mi tarjoo lemmen turvaisan ja kätkee onnen kalleimman. Vain sydän äidin tunnet sen, näin hellä on ja lämpöinen. Se riemuitsee sun riemustas ja tuntee huoltas tuskias. On paikka missä lohdun saa, sua sydän äidin rakastaa. Voit hellään helmaan painaa pään ja itket murheen lientymään. Pois moni kaunis mennyt on, kauas tunsit kaipion. Muun korvas aika minkä vei sydäntä äidin koskaan ei.

Oma maamoni rakas ja kultainen, joka elämän mulle annoit. Kotiin turvalliseen, pesään pehmoiseen minut sylissäsi kannoit. Läpi lapsuuden ohjasit nuoruuteen mua rukouksen siivillä kannoit. Monet huolet ja murheet varmaankin toin, ne kuitenkin anteeksi annoit. Sinun kutrisi kultaa kimaltaa ja kasvosi rakkautta syvää. Miten paljon sydämes sisimpään voikaan mahtua onnea hyvää. Ei elämän murheet himmentää saa koskaan katsetta äidin oman, sulle tahdon kukkaset ojentaa, ja huolista ikuisen loman. Ota vastaan kiitoksein pieni tää, vielä jaksathan anteeksi antaa. Luoja uusia voimia antakoon, kun kuljet pitkää elämän rantaa. Tänä päivänä huolet ei painaa saa ilo kouraiskoon kaikkien rintaa, ja kiitoksen sävelet kaikukoon pitkin maailman avaraa pintaa. Kiitos äiti siis ajasta lapsuuden, kiitos hetkistä heräävän nuoruuden, kiitos kaikesta minkä sä mulle soit, kiitos turvasta jonka sä mulle loit.

äitienpäivä runo tyttäreltä äidille Äiti, tänä päivänä muistoihini palaat, lapsuusmuistot tuot mieleeni vuosien takaa. Olen miettinyt usein, mikä on se taika, kun saa kyyneleen silmääni tuo lapsuuden aika. Ovat rakkaita muistot tuon kaukaisen elon, kun läsnäolosi, äiti, karkotti kaiken pelon. Sinä kuuletko, äiti, kun tahdon sua kiittää tuosta ajasta menneestä, josta muistoja riittää?

Vain sydän äidin - tunnet sen - niin hellä on ja lämpöinen. Se riemuitsee sun riemustas. Se tuntee huolta tuskias. On paikka, missä lohdun saa, sua sydän äidin rakastaa. Voit hellään helmaan painaa pään ja itket murheen lientymään.

Maailmalla kulkiessaan miettii monta kertaa eipä taivaankannen alla äidille oo vertaa. Rakkautta niin suurta muualla ei tapaa, jota äiti pyyteettömästi lapsellensa jakaa.

Käsi kädessä kävellään tämä on hyvä hetki. Pilvet lähtevät lentämään, onpa tuulinen retki! Kaikki puettu vihreään, puut, pensaat ja puiston multa. Käsi kädessä kävellään, äiti ja äidin kulta.

Minä tahtoisin sinulle tuoda, sylin kukkia täytehen minä tahtoisin kiitoksin luoda päivän kauniin ja onnellisen! Jumala loi sadottain tähtiä taivaalle. Sadottain näkinkenkiä meren rannalle. Sadottain kukkia niitylle. Mutta antoi ainoastaan yhden äidin meille

Äiti lohduttaa sadesäällä, äiti lohduttaa, kun olen huonolla päällä. Äiti tietää miten auttaa voi, äiti tietää mikä turvan toi. Äiti tahtoo parasta lapselleen, harvoin mitään itselleen.

Etsin ruusua kauneinta, suloisinta ja puhdasta. Sen ruusun Äiti sinulle ojennan, ja onnea äitienpäiväna toivotan. Ruusun väri on punainen, väri se on rakkauden. Se kuvastaa tunnetta syvää, ja tuottaa mielihyvää. Ei ruusu kauneinkaan, riitä kertomaan. Kuinka sinua Äiti rakastan, siks` lapses aina olla haluan.

Nouse aurinkoinen, nouse armas vaan. Heitä sätees kirkas äidin ikkunaan. Terveiset nää hälle mun pikkumajastain kerro rakkahalle, kerro hiljaa vain.

Ohoh kultaista kotia, maan parasta paikkastamme! Siellä on elo suloinen, huoletoinna huiskaella, viatonna vieretellä, äiti-kullan suojan alla, isän turvassa ilolla, kasvaa seurassa sisarten, vieretysten veikkoin kanssa.

Kun joskus varjoon taivaltaa ja loiste lämmin kaikkoaa, niin äidin äänen jostain kaukaa kuulen. Se lohduttaen lausuu näin, voi lapsein, katso valoon päin sen loisteen huomaat ymmärtäin käy hohde siivin myötätuuleen Kai joskus tuntuu elo tää, jää aivan ilman sävelmää, sä etsi jälleen soinnut nää ne lapsein löytävän sun luulen Niin kaukaa takaa tähtien mua ohjaa ääni lämpöinen kai äidin silmät aina valvoo lastaan. kun maailmalla samoaa sua kenties joku rakastaa pois lähde tyhjyys palajaa on rakkaus äidin totta ainoastaan. Äitini pienoinen en sua mä nää, mut säilyvää on rakkaus tää se sieluun jää pois katoaa yön musta maa sun muistossa sen kirkastaa. Unholaan et jää et jää, oi äiti milloinkaan.

Mitä se rakkaus on? lapsi kysyy lämpimänä sylissä. Rakkaus on sitä, että pitää sylissä, sinä vastaat, annat sormiesi lipua hentojen hiusten läpi. Hento kuin lapsen hius on rakkaus, yhtä hauras, yhtä puhdas ja väkevä. Mikset sinä sitten ole koskaan minun sylissäni? lapsi kysyy vakavana, eikä suostu hyväksymään, että yksikään rakkaus olisi toista suurempi tai pienempi.

Piirsin kuvan. Siihen silmät,

jotka nauravat

ja suun joka hymyilee. Piirsin korvat,

jotka jaksavat kuunnella

ja sydämen, joka välittää. Piirsin ihmisen,

joka on minulle tärkeä. Piirsin sinut Äiti!

Äiti, sinä olet suosikkini! (Älä kerro isälle.) Hyvää äitienpäivää!

Tiedän, ettei ollut helppoa kasvattaa minua. Mutta katso miten hyvin minusta tuli! (Kiitos sinulle!)

Lapsena ajattelin, ettet tiedä mistään mitään. Nyt tiedän: tiesit kaiken. Anteeksi ja kiitos!

Kuka löytää kadonneet sukat? Kuka tietää missä avaimet on? Kuka muistaa kaikki aikataulut? Superäiti! Hyvää äitienpäivää!

Äiti – alkuperäinen Google. Tiesit kaiken ennen internetiä. Hyvää äitienpäivää, elävä hakukone!

Kaksi sanaa, jotka äiti haluaa kuulla: 'Sinulla oli oikeus.' Hyvää äitienpäivää!

Kaikki ne varoituksesi olivat oikeassa. Kyllä, minun olisi pitänyt ottaa takki mukaan.

Mikään ravintola ei pärjää äidin ruualle. Se on tieteellinen fakta. Hyvää äitienpäivää, chef äiti!

Äiti minulle: 3 vuotiaana - äiti rakastan sua! 10 uotiaana - okei okei äiti 16 vuotiaana - äiti kui sä häiritset 18 vuotiaana - haluun muuttaa tästä talosta 25 vuotiaana - äiti olit aina oikeessa 30 vuotiaana - äiti haluun takasin sun luo 50 vuotiaana - äiti on taivaassa 70 vuotiaana - antaisin kaikkeni, että näkisin sut elävänä ja terveenä

Äitejä on monenlaisia, yleensä ne ovat naisia. Äidit osaavat paljon asioita, pakkaavat eväsrasioita, joku koulussa opettaa, toinen rekkaa kuljettaa, tämä on viisas tiedenainen, tuo taas mummi mukavainen. Äidit ovat parasta, oikein paljon onnea.

Kuka meitä aina passaa, hellyyttä ja suukkoja hassaa, äiti ikioma, mukava ja soma. Onnea Sulle toivotamme, lentosuukkoja lähetämme.

Onneen ei tarvita kuin pikkumatka kauppaan... kirjastoon... leikkipuistoon... käsikädessä oman lapsen kanssa... ja pikkuiselta saadut halaukset... ja suukot ja häneltä saadut naurut... ne imeytyy verenkiertoon... ja sitä kautta sydämeen...

Rakensit minulle laivan vahvimmasta puusta, ompelit purjeet kestävimmistä kankaista, annoit matkaan parhaan kompassin. Mutta elämän myrskyjä et mitenkään voinut estää Minun äitini on kuin villasukka, joka talvella lämmittää, minun äitini on kuin niitty kukka, joka saa minut hymyilemään. Ota kädestä kiinni, tule kanssani rantaan niin vien sinut katsomaan, miten aurinko laskee puiden taa ja saa taivaan punertamaan.

Saako äiti rokata Äiti saa olla suuri äiti saa olla pieni äiti saa tuoksua mullalta tosin kyllä mielummin pullalta Äiti saa kyllä kokata mutt´ saakohan äiti rokata? Äiti voi olla kenkku äiti voi olla reilu äiti voi jaella toruja tosin kyllä mielummin loruja Äidin keitto voi kiehua mutt´ saakohan äiti - riehua?!? Ei vain äiti vaan myös nainen ja kaikki olennainen kuuluu myöskin äidin elämään Sekä vaippapyykki että rokki ei kai oo se shokki jos molemmat mahtuu äidin elämään Äiti voi tiskiin hukkua mutt´saaks äiti pitkään nukkua äiti voi jaella namuja mutt´ saaks äidill olla omii kamuja Äidin pitää nousta parkuun mutt´ saaks äiti juosta karkuun Äidin pitää näyttää fiiniltä mutt´ saaks äiti tuoksuu viiniltä äidillä saa olla permanentti mutt´ voiks äiti olla presidentti Äiti saa soutaa ja huovata mutt´ saaks äiti bändikamoja - roudata? Ei vain äiti vaan myös nainen ja kaikki olennainen kuuluu myöskin äidin elämään Sekä vaippapyykki että rokki ei kai oo se shokki jos molemmat mahtuu äidin elämään.

Muistan, äiti, hassut sadut. Muistan, äiti, yhteiset ladut. Muistan, äiti, veneretket. Muistan kaikki hyvät hetket

Äiti olet iloni suuri, kestävä kuin kiinanmuuri. Mua lohdutait illoin, sua ajattelen mä silloin. Mua rakastat ja hoivaat, se ei onnistu kaikilta noin vaan. Äitien päivä joka päivä olla vois, ethän heitä ajatuksiani pois?

Mummon sylissä on tilaa kaikille lapsenlapsille. Hyvää äitienpäivää, rakas mummo!

Maailman parhaat pullat, lämpimimmät halaukset, rakkaimmat katseet – kiitos kaikesta, mummo!

Sinä opetit minulle, miten marjoja poimitaan, miten puutarhaa hoidetaan, miten kärsivällisyys palkitaan. Sinun viisautesi kulkee minussa edelleen. Hyvää äitienpäivää, mummo!

Minulla on ollut onni saada kaksi äitiä – äitini ja sinä, mummo. Kiitos molemmille.

Mummon tarinoissa elävät menneet ajat, perheen historia ja vanhat viisaudet. Joka kerta kun kerrot, opin jotain uutta sinusta ja itsestäni.

Mummo kulta, olet aarre. Kiitos jokaisesta hetkestä, joka puolessasi saan viettää.

Mummon keittiössä tuoksuu aina tuore pulla. Mummon keittiössä on aina tilaa yhdelle lisää. Mummon keittiö on paikka, jossa kaikki on hyvin. Kiitos, rakas mummo.

Mummon kädet ovat pehmeät, mummon katse on lämmin. Mummon luona olen aina tervetullut kotiin.

Olet opettanut minulle kärsivällisyyttä neuloessasi, iloa pienistä asioista, kiitollisuutta jokaisesta päivästä. Olet elämäni paras opettaja. Hyvää äitienpäivää, mummo.

Mummon halaus parantaa kaiken maailman murheet. Hyvää äitienpäivää ja suuri halaus sinulle!

Sinä kasvatit äitini, äitini kasvatti minut. Rakkautesi kulkee sukupolvelta toiselle, vahvana ja muuttumattomana. Kiitos siitä, rakas mummo.

Olen ikuisesti kiitollinen, että saan kutsua sinua mummoksi. Hyvää äitienpäivää!

Kiitos, että otit minut vastaan perheeseesi. Olet minulle kuin toinen äiti. Hyvää äitienpäivää!

Perheeni laajeni sinun ansiostasi. Kiitos lämmöstä ja rakkaudesta. Hyvää äitienpäivää!

Kiitos, että kasvattit elämäni rakkauden. Ilman sinua ei olisi meitä. Hyvää äitienpäivää ja sydämellinen kiitos.

Sait minut tuntemaan itseni tervetulleeksi alusta asti. Siitä olen kiitollinen.

Anopista tuli ystävä, ystävästä perheenjäsen. Kiitos yhteisistä hetkistä. Hyvää äitienpäivää!

Annoit minulle elämän, mutta se ei ollut kaikki. Annoit minulle rakkautta, rohkeutta, uskoa itseeni. Annoit minulle juuret ja siivet lentää. Kiitos kaikesta, äiti.

Halusin sanoa tämän ennen kuin päivä loppuu: olen kiitollinen. Jokaisesta aamiaisesta, jokaisesta hyvän yön toivotuksesta, jokaisesta hetkestä jolloin uskoit minuun.

Äitienpäivä on vain kerran vuodessa, mutta kiitollisuuteni sinulle on jokapäiväistä. Toivon, että tiedät sen: olet arvokas ja rakastettu, tänään ja joka päivä.

Lapsuusajan parhaan Sulta Äiti sain siitä pelkkää hyvää jäi muistoksi vain. Kodin lämmön ja Äidin rakkauden sai tuntea pieni lapsonen. Kun lapsuuden leikit jäivät taa ja oli aika nuoruus aloittaa, Sinä Äiti polkuni tasoitit ja monilta vaaroilta varjelit. Nyt kiitollisin mielin tajuan sen, kaiken ihmeellisen äidinrakkauden, joka lastaan aina hoivaa ja kantaa elon loppuun parhaan turvan antaa.

Vaikka sana "KIITOS" on niin pienoinen, sen jokainen kirjain sisältää merkityksen. Äiti, kiitoksen tässä ojennan hyvää äitienpäivää toivotan!

Kiitos äiti ajasta lapsuuden, kiitos hetkistä heräävän nuoruuden, kiitos kaikesta minkä sä mulle soit, kiitos turvasta jonka sä mulle loit.

Kiitos hoivasta lapsuuden, rakkaudesta, min annoit mulle KORTIT

Äidille saavillisen onnea kantaisin, kaikki maailman ruusut antaisin. Vaan on saavi niin painava ja maailma täynnä ruusuja. Siks tyydyn tähän kiitokseen ja saa onnen Äitini omakseen. Kiitos rakkaudesta, hoivasta, tuesta ja turvasta. Toivon onnen hetkiä ja uusia ilon retkiä.

Äitienpäivänä lapset kiittelee ja omaa äitiään onnittelee. Miten oman kiitokseni sanoisin ja tunteeni sanoiksi pukisin? Paljon hyvää olet antanut minulle, kiitos äiti rakas kaikesta sinulle.

Monta on aihetta kiittää, niistä luettelon tehdä vois. Ehkä nyt kuitenkin riittää, kun tärkeimmän kerron pois: Kiitos upeista päivistä, ihanista hetkistä ja kullanarvoisista muistoista!

Äidille kaikki kukkaset kevään metsästä poimin, niityltä kerään. Sinivuo kot etsin jo varhain, äiti-kulta, kiitos parhain!

Oi äiti armas, mä kiitän sua; niin monet yöt sinä tähtein valvoit. Niin aina hellästi vaalit mua, vaikk' huolet, murheet sun mieltäs' kalvoi. Ja kiitos ain' että rukoilit, mun puolestain syömmes uhrasit. Oi äiti armas, mä kiitän sua. %%I%% P.J. Hannikainen%%/I%%

Kiitos, äiti, elämästä: päivistä ja öistäkin. Sua muistan tämän tästä, muistam milloin mistäkin. Jos en aina ollutkaan rauhaisa ja tyyni, sinä olit, kestit vaan; ymmärsit kai syyni. Kiitos, äiti, kyynelistä, niiltä opin katsomaan. Rakkaus on näkemistä ja sinut näen uudestaan.

Leskenlehti keväänkukka, valkovuokko, nurmennukka maasta nostaa pienen pään, kun äidin päivää vietetään. Kiitos äiti, että jaksoit vuodet meitä paimentaa. Paljon huolta meistä kannoit, nyt vois jo hiukan helpottaa. Nämä kainot kiitokset rakas äiti ansaitset.

ÄITI - nyt kun olen jo lapsesi aikuinen tuon luoksesi nöyrän kiitoksen. On usein niin kovin vaikeaa näistä herkistä tunteistaan kujertaa. Kiitos hellästä hoidosta lapsuuden ja tuesta nuoruusvuosien. Yhä lähelles tahdon hakeutua ja sun rakkauteesi turvautua. Kiitos Äiti! Suven suloisen aukeevan eessäni nään, kun valkovuokot mättäällä nostavat pään. Puhtaan valkeat kukkaset äitiä saa kiittää. Niiden joukkoon voin rakkaimmat tunteeni liittää äitienpäiväruno tyttäreltä äidille Nyt aikuisena vasta alan oivaltaa kuinka paljon voi lastansa rakastaa. Samaa tunnetta itsekin tuntea saan oman lapseni kohdalla vuorostaan.

äitienpäiväruno tyttäreltä äidille Äiti - tiedänhän minä sen, että lapsestasi huolta kannat ja menestyksestään olet iloinen. Äiti - tiedäthän SINÄ sen, että lapsesi on ilman sanojakin rakkaudestasi kiitollinen ja onnellinen. %%I%% Birgit Ahokas%%/I%% Piirsin kuvan. Siihen silmät, jotka nauravat ja suun joka hymyilee. Piirsin korvat, jotka jaksavat kuunnella ja sydämen, joka välittää. Piirsin ihmisen, joka on minulle tärkeä. Piirsin sinut Äiti!

Avaan kevääseen ikkunan, siihen kukkakimpun asetan. Lasillisen helmeilevää kohotan Sulle äitienpäivää toivotan! Ota lapsen rakkaus lämpöisin! Sun on se ja aina on ollutkin. Se on köyhä sun lempesi rinnalle panna, vaan puuttehet unhota, anteeksi anna!

Juopa juomaa kuohuvaista leivosta makeaa maistele päivänä tänä somana äitienpäivänä omana.

ÄITI, tuo luomakunnan valtiatar on luotu elämää kantamaan, hoivaa, rakkautta antamaan, herkällä korvalla kuuntelemaan, heikompiaan auttamaan, - maailman pelastamaan.

Äiti, rakkauden purjeet purteeni ompelit, kun minut kerran elon ulapalle opastit. Karikoiden vaaroista minua muistutit, turvaisan ja oikean väylän mulle opetit. Tervehdyksen rakkaan mukaan liitän, tyynestä ulapasta Äiti sua kiitän.

On tämä juhla, lyhyt vainen. Vaan kuule hetki armahainen! Lapsuuden lauluista sinua kiitän, neuvostas käteni ristiin liitän. Työhön, toimehen, ohjasit varhain, neuvonantaja olet parhain!

Minun pieni käteni etusormesi ympärillä, etsimme yhdessä kesää. Kukkia nurmikolta, kiviä hietikolta. Nauran ääneen sitruunaperhoselle, joka istuu ruohonkorrella ja pienet varpaani ihmettelevät lämpöistä hiekkaa jalkojemme alla. Katselen sinua ja kiitän, että sain elää tämän päivän lähelläsi.

Äiti-kulta kuulehan kuinka sua rakastan. Niin kuin kala syvää vettä, niin kuin mehiläinen mettä, niin on sydän täysi että, kaulaasi vain kapsahdan kiitän ja onnea toivotan.

Joka hetkestä ajoilta lapsuuden ja kaikista päiviistä jälkeen sen sinua kiitän Äiti.

Kiitos elämästä, Äiti. Pari riviä tein kirjaimia tänään. Siinä kaikki. Olen onnellinen.

Lapsuus se on, korvaamaton. Paljon mä sain, siks kiitän sua vain. Äidille vaan, laulaa nyt saan, äideistä parhaimman sain. Lohdun hän loi, suojan hän soi. Hellyyttä koin, siks kiittää vain voin. Rakkaudestaan voimaa mä saan, äideistä parhaimman sain.

Hän ymmärtää ja lohduttaa, laulun tään hän nyt saa. Kallein hän on, niin korvaamaton, parhain hän on äiti mun. Luotas jos tie, kerran mun vie, suureks kun vartun, unhoon jää et. Muistot nää mieleen jää, rakkautes tää Äideistä parhain sä oot.

Mikä soi laulu suvisessa yössä ylitse hämyisen metsän ja maan. Äitikö heljin ja hartain äänin laulaa lastansa nukkumaan. Mikä soi laulu suvisessa yössä, vielä kun rastas jo vaikenee? Sineä ja kultaa päilyvät salmet. Metsien rannat kalpenee.

Astele, armas pienoinen, äitisi ohjaa lastaan. Et voi langeta, lintunen, äitisi ottaa vastaan. Lankeatko, no nostetaan, luonas on auttajoita. Mutta kun joudut maailmaan, turhaan huutelet noita: Siellä ne tökkii toisiaan, harva on valmis nostamaan.

Tahdotko nähdä, ihmeen kauniin kuvan, äiti ja lapsi kun istuvat portailla tuvan. Mitäpä lapsen äidille kuiskaavan luulet, noin kun on kirkas katse, hymyssä huulet. Oi, hän oppinut sanan yhden on vasta, sitä ei lakkaa kyyhkynen kujertamasta. Sanaan siihen liittyy, kaikki mi hyvää, kaikki mi maassa on kaunista, rakkautta syvää. Äiti, oi Äiti - maailman kaunein sana, se sointuu kuin sävel ihana lapsen lausumana.

Se miten hyvä koti on, ei riipu rikkaudesta, eikä väljyydestä, eikä kauneudesta, eikä ylellisyydestä. Kaikki riippuu äidistä. %%I%% %%/I%% G.W.E.Russel

Päivä äidin tänään on, hän saa kaiken huomion, laulun sekä puheenkin, jopa pienen paketin. Eniten hän ilahtuu, koska kuiskaa pieni suu: olet rakas minulle, sekä koko perheelle.

Mi‘ lempi kaikissa vaiheissamme, kuin enkel’ armias puolestamme. Alati valvoo ja huolta kantaa, ei mitään vaadi, vaan kaiken antaa? On joukossa ihmistunteiden, vain äidinrakkaus sellainen. %%I%% %%/I%%

Kaikki luonnossa kertoo äidistä. Aurinko on maan äiti, joka ravitsee sitä lämmöllä; se ei koskaan jätä maailmankaikkeutta yöllä, ennen kuin on nukuttanut maan meren lauluun ja lintujen ja purojen hymniin. Ja tämä maa on puiden ja kukkien äiti. Se synnyttää ne, hoivaa niitä ja vieroittaa ne itsestään. Kukista ja puista tulee kauniiden hedelmiensä ja siemeniensä ystävällisiä äitejä. Ja äiti, elämän esikuva, on ikuinen henki, täynnä kauneutta ja rakkautta.

Pitkän päivätyön jälkeen sanot: - Olen jo vanha. Istun hiljaa sinua katsellen ja näen harmaissa hiuksissasi valonsäteen, ja silloin kuin itselleni sanon: - En ole huomannut. Olet kuin vanha vaate, sileäksi kulunut, väljä ja mukava; et hierrä etkä kiristä. Olet ainoa jossa viihdyn. Sanat kuluvat käytössä hirsiseinä harmaantuu ja kynttilänsydän palaa loppuun. Elämä kuluu opetellessa elämisen vaikeaa taitoa.

Kädet paljon työtä tehneet, mua lasna kantaneet, kädet väsyneet, kädet rakkaat, mun puolestain rukoilleet. Luen kyynelten lävitse teistä ma kirjaa kohtalon. Luen vaivoista, rakkaudesta, mi kaikkensa antanut on. Ma huudan autioon yöhön: kädet siunatut kohotkaa ja viimeisen, viimeisen kerran mua siunatkaa...

Minä tahdon maljani tyhjentää, kun ensi leivoset laulaa, kun koivut on hiirenkorvallaan ja vuorilla virrat pauhaa. Ja tahdon ma lauluni lahjoittaa, kun ensi joutsen soutaa, kun kukka on puussa ja kukka on maassa ja lehdot leikkihin joutaa.

Teillä maailman liukkahilla äiti seuraa lastansa aatoksilla ja eksyksissä kun harhailemme, hän huutaa taivasta turvaksemme. Oi äiti, siunattu on sun virkas! Se murheen yössä on tähti kirkas ja lohtu aikojen vaihteluissa ja itsekkäiss' elon taisteluissa. Sun sydämeesi saa liittyä, sen rakkaudesta saa lämmintä! Sä, Herra, palkitse äidin vaivat! Sun taimes hoitoa hältä saivat; sun suuren lempesi kirkkaudesta nään säteen äitini katsehesta. Äidit vain, nuo toivossa väkevät, Jumalan näkevät. Heille on annettu voima ja valta kohota unessa pilvien alta ja katsella korkeammalta. Alfhild, hän joka synnytti minut, jo joka yö sinne purjehtinut, missä nyt Eemeli tullen ja mennen murahtaa vain, kuten täälläkin ennen. Siellä he kulkevat tähtien rivissä kirkasta vanaa, isä ja äiti, peräkanaa. Sieltä he katsovat kotoista mäkeä, kissoja, koiria, tuttua väkeä, viittoen, luikaten parhaansa mukaan, ettemme loukkaisi Pispalan kivissä jalkaamme kukaan. Siellä he jollakin planeetalla puutarhakeinussa pihlajan alla viipyvät ääneti nuoruudenmuistoissa morsiusparina Tampereen puistoissa – ostaen kahvit ja pullat kai, jos sattuu olemaan perjantai. – Ja sitten, kun Pispala aamun saa, äitini vuoteen valmistaa ja linnut, linnut helää. - Oi kuinka on ihana elää ja tuutia lastenlapsiaan ja kertoa kauniita uniaan ! Niin suuri on Jumalan taivas ja maa, oi lapseni, rakastakaa!

Äiti, minun täytyy jatkaa. Joku kutsuu kulkemaan. Täytyy taittaa taival matkaa, vaikken tietä tunnekaan. Siellä missä toisiansa aallot vievät tansseihin, siellä, veden loiskinassa, siellä olen minäkin. Siellä, missä korkealla siintää pilvi sulavin, siellä, sinipilven alla, siellä olen minäkin. Äiti, katso, kuinka kasvan! Kuule, kuinka kohisen! Minkä kasvoin viime vuonna, tänään kasvan ohi sen. Avara on taivaan syli. Tuulen teitä purjehdin Pääsky lentää pääsi yli: siinä olen minäkin. Älä pelkää. Tulen kyllä. Tulen kyllä takaisin. Iltatuulen hyväilyssä: siinä olen minäkin.

Tervehdimme sua äiti kultainen, kaiken, kaiken hyvän eestä kiittäen. Ken sydäntä lämmintä kantaa. Ken kaikkensa sinulle antaa. Vain yksi on ihminen moinen. Häntä elämästäin kiittää voinen. Läpi ilon ja surun kanssas kulkee ja illan tullen sinut syliinsä sulkee.

Puutarhassa vaalii ihmeellistä hyvä Jumala majoissa ihmisten, ja siksi kasvoillas kuultavilla on puhtaus omanankukkien. Se on herkkää, hienoa punerrusta, se on elämää, joka orastaa, se on unien arkaa kimallusta se on totuutta alta paistavaa. Mitä teitkään minulle lapsukainen, - oi, että tulkita voisin sen! Sinun kauttasi äitisi vain on nainen, sinun kauttas vain hän on ihminen.

Ei hyvyys saavu huutaen; se kulkee hiljaa kuiskaten. Sen ääni on ääni kärsivän, mi itkenyt meitä on enemmän. Hän tahtoo tarjota vähästään: ne hänen on helmiä, päärlyjään. Ne ottanet kuin avun taivahan: ei lie hän laaksoista maailman.

Miss' onkaan rakkaus, jonka valta voi meidät temmata kuolemalta, mi niinkuin enkeli, kaitsee, kantaa, ei mitään vaadi, vaan kaikkens' antaa? Maan päällä yksi on voimakkain, on äidin rakkaus suuri vain.

Mun huonehessain seinäll' on yks kuva halpa ja koruton, se siinä ollut on monta vuotta, ja aina ihailen ma tuota. En tiedä, mi siinä niin viehättää, lumenko peittämä harmaa pää, vai suruin uurtamat vaot nuoko, vai silmäin lempeä tuike tuoko. Ja kun katson niin vähittäin herääpi muistoja mielessäin, niin armahaita, niin ihanoita ja kaivatessani katkeroita. Ma poies mennehen polvekseen näen lapsuusmaailman riemuineen, näen kynttilöitä ja joulupuita ja ystävyksiä hymysuita. Ja onpa kuin kuva elon sais ja mua hellästi katsahtais, ja onpa kuin hänen katsannastaan helottais taivahan rauha vastaan. Ja senhän vuoksi niin lämmin on sen läheisyys kuin auringon, mut ken se onpi se armahainen? Mun oma äitini on se vainen.

Äidilleni Niin osat vaihtuvat, äiti tuntuu kuin juuri äsken pesit minut hellin käsin, nyt minä talutan sinua tuttua saunapolkua.

Ne tuhannet askeleet, jotka vuokseni otit nyt vasta ne oikein ymmärrän, kun samoja teitä tallaan.

Lukemattomat kiitokset sanomatta jäivät epäitsekkäät teot palkitsematta,

sillä äidit hiipivät hiljaa pois, kuin olisivat peitelleet nukkumaan kylläiset lapsensa.

Äiti leipoo hymyellen. Kelle leivot, äiti, kellen? Vielä kysyt – kelles muille pienoisille piimäsuille?

Tää on kakku pikku Annin, tuo on Heikin, tää on Hannin. Tämän saapi pikku Asta, joll' on yksi hammas vasta.

Leivät nousee, hiipuu uuni, miss' on pienet piimäsuuni? Kätken kakkuun kaipausta, sirottelen siunausta.

Rakkautta rahdun verran – toinen teille leipoo kerran. Äidin kakku makeaisin, sitä, ah, jos aina saisin.

Alfhild Äidit vain, nuo toivossa väkevät, Jumalan näkevät. Heille on annettu voima ja valta kohota unessa pilvien alta ja katsella korkeammalta. Alfhild, hän joka synnytti minut, jo joka yö sinne purjehtinut, missä nyt Eemeli tullen ja mennen murahtaa vain, kuten täälläkin ennen. Siellä he kulkevat tähtien rivissä kirkasta vanaa, isä ja äiti, peräkanaa. Sieltä he katsovat kotoista mäkeä, kissoja, koiria, tuttua väkeä, viittoen, luikaten parhaansa mukaan, ettemme loukkaisi Pispalan kivissä jalkaamme kukaan. Siellä he jollakin planeetalla puutarhakeinussa pihlajan alla viipyvät ääneti nuoruudenmuistoissa morsiusparina Tampereen puistoissa – ostaen kahvit ja pullat kai, jos sattuu olemaan perjantai. – Ja sitten, kun Pispala aamun saa, äitini vuoteen valmistaa ja linnut, linnut helää –. ja tuutia lastenlapsiaan ja kertoa kauniita uniaan ! Niin suuri on Jumalan taivas ja maa, oi lapseni, rakastakaa !

Äidin Onni

Ikkunasta ulos kurkkii, iloisesti silmät tuikkii.

Pieni lapsi suloinen, kädet sillä lämpöiset.

Kyynel tämä onnen on:

Elämä nyt tässä on, tuoksussa tuomien!

Vain yksi joka ymmärtää, vain yksi jolta pystyy kysymään. Vain yksi tuo valon pimeyteen, vain yksi josta uskoa ystävyyteen. Vain yksi ei lennä pois linnun lailla. Kun hän on täällä, en ole mitään vailla. Se olet sinä, rakas, vaimoni mun, josta löysin sen kauan kaivatun.

Kukaan ei koskaan voi sun paikkaa ottaa, kukaan ei mun maailmasta kauniimpaa tee, kuin sinä rakas!

Liian usein sanomatta jää pieni ja tärkeä sana tää: Kiitos rakas!

Suomen nainen on luonut kodin ja tavan. Hän on kasvattanut kansansa, hän on ollut sen ensimmäinen koulumestari. Hän on ollut, on vielä tänä päivänä ja kaikkina aikoina oleva se voimien hiljainen lähde, joka virtaa historiaan miehen tekona. Häntä ei saa unohtaa eikä laiminlyödä, jos kansa mielii mennä eteenpäin.

Oi, oppinut yhden sanan on vasta, sitä ei lakkaa lapsonen kujertamasta. Äiti, oi, äiti, maailman kaunein sana – se sointuu kuin ihana sävel lapsen lausumana.

Ota syliisi, rakas äitini, ota syliisi lapsesi pieni. Ota syliisi ja rutista, ett´ suojaisa ois tieni. Ole minulle hyvä ja hellä, pidä povella lämpöisellä.

Kolme sanaa äidille - "olet rakas minulle"

Lämminsydämisen äidin nauru on sointi, joka saattaa jäädä soimaan läpi elämän.

Kuuntelee ja lohduttaa Hyvän yön suukottaa Lakkaamatta rakastaa Lapsen tietä tasoittaa Paljon onnea äidille vaan Tänään sinua juhlitaan

Pieni lintu sinisiipi, äidin luokse lennä. Onnenlaulua visertäen sinne joutuin riennä. Istu äidin ikkunalle, sano sitten sieltä: äidin lapsi toivottaa näin paljon hyvää mieltä.

Ken kauan jaksoi, ken kuormat kantoi, ken kallehimpansa kaiken antoi, ken lempi hetkehen viimeiseen? Oma äiti armas! Ken vielä hautansa paaden alta pois ohjaa lastansa maailmalta ja langat kultaiset solmiaa? Oma äiti armas! Oi, häntä siunaa mun sydämeni on muisto ainainen aarteheni, ja illan tähtenä kutsuu taas Oma äiti armas. %%I%% %%/I%% Katso täältä kauniita tulostettavia kortteja Äidille Grattis på morsdag Kära mor vad ord blir tomma När man önskar allra mest att de skulle rikast blomma Tolka vad man känner bäst! Och förklara, hur därinne ut i hjärtats alla vrår Lever tacksamt varje minne som du gett i alla år. dikter

Äidin kädet ovat lämpöä, äidin syli on turva. Kiitos kaikesta, rakas äiti.

Ei ole toista sinun kaltaistasi, ei toista niin rakasta. Hyvää äitienpäivää, maailman paras äiti!

Tämä päivä on sinua varten, rakas äiti. Kiitos jokaisesta hetkestä.

Äiti on kuin aurinko – ilman sinua mikään ei kasva. Hyvää äitienpäivää!

Sanat eivät riitä, mutta sydämeni tietää: olet korvaamaton.

Olet aina siinä, kun sinua tarvitaan. Kiitos, äiti kulta.

Koti on siellä, missä äiti on. Kiitos kodista, turvasta ja rakkaudesta.

Kevään kaunein kukka kukkii äidille – kiitos kaikesta, rakas äiti!

Lähetän sinulle haleja ja koko sydämeni kiitoksen. Hyvää äitienpäivää!

Sinä olet minulle koko maailma. Hyvää äitienpäivää, rakas äitini.

Äidin rakkaus on rajaton, äidin syli aina avoin. Kiitos kaikesta.

Tämä päivä, tämä runo, tämä kiitos – kaikki sinulle, äiti.

Sinä opetit minua kävelemään, pitit kädestäni kun horjuin. Sinä opetit minua puhumaan, ja kuuntelit jokaisen sanani. Nyt minä sanon sinulle: kiitos kaikesta, rakas äiti. Olet antanut minulle elämän ja opettanut elämään sitä.

Äidin sydän on maailman suurin – sinne mahtuu kaikki murheet ja ilot, kaikki huolet ja toiveet. Sinun sydämesi on kantanut minun unelmiani silloinkin kun en itse jaksanut. Kiitos, rakas äiti.

Et aina puhunut paljon, mutta teit paljon. Hiljainen voimasi kantoi perheen vaikeiden aikojen yli. Nyt ymmärrän, kuinka paljon uhrauduit. Kiitos jokaisesta päivästä.

Muistan valvotut yöt, kun sairastin ja sinä istuit vierelläni. Muistan aamupalat, jotka odottivat pöydällä. Muistan kaiken sen rakkauden, jonka annoit ilman ehtoja. Toivon, että voin antaa sinulle edes murto-osan takaisin.

Mitä vanhemmaksi tulen, sitä enemmän ymmärrän kaikkea mitä teit puolestani. Jokainen neuvo, jokainen raja, jokainen halaus – kaikki oli rakkautta. Kiitos, että olet äitini.

Sinun sylissäsi maailma tuntui aina turvalliselta. Sinun äänesi rauhoitti suurimmatkin myrskyt. Vaikka olen jo aikuinen, äidin syli on yhä maailman turvallisin paikka.

Sanat eivät riitä kertomaan, kuinka paljon merkitset minulle. Mutta yritän silti: olet maailman vahvin ihminen, lempeimmin rakastava ja aina luotettava. Kiitos, että olet äitini.

Parhaat muistoni liittyvät sinuun: iltasadut, yhteiset leivontahetket, puutarhassa puuhastelu ja hiljaiset iltahetket sohvalla. Nuo hetket muovasivat minut siksi, joka olen. Kiitos kaikesta, äiti.

Olet yhtä aikaa vahva ja lempeä, luja ja lämmin. Olet opettanut minulle, että todellinen voima on rakkaudessa ja myötätunnossa. Hyvää äitienpäivää.

Äidin ja lapsen välinen side ei katkea koskaan. Se venyy, kasvaa ja muuttuu, mutta ei murru. Se on maailman vahvin lanka, kudottu rakkaudesta ja luottamuksesta.

Äiti, sinä olet suosikkini! (Älä kerro isälle.) Hyvää äitienpäivää!

Tiedän, ettei ollut helppoa kasvattaa minua. Mutta katso miten hyvin minusta tuli! (Kiitos sinulle!)

Lapsena ajattelin, ettet tiedä mistään mitään. Nyt tiedän: tiesit kaiken. Anteeksi ja kiitos!

Kuka löytää kadonneet sukat? Kuka tietää missä avaimet on? Kuka muistaa kaikki aikataulut? Superäiti! Hyvää äitienpäivää!

Äiti – alkuperäinen Google. Tiesit kaiken ennen internetiä. Hyvää äitienpäivää, elävä hakukone!

Kaksi sanaa, jotka äiti haluaa kuulla: 'Sinulla oli oikeus.' Hyvää äitienpäivää!

Kaikki ne varoituksesi olivat oikeassa. Kyllä, minun olisi pitänyt ottaa takki mukaan.

Mikään ravintola ei pärjää äidin ruualle. Se on tieteellinen fakta. Hyvää äitienpäivää, chef äiti!

Mummon sylissä on tilaa kaikille lapsenlapsille. Hyvää äitienpäivää, rakas mummo!

Maailman parhaat pullat, lämpimimmät halaukset, rakkaimmat katseet – kiitos kaikesta, mummo!

Sinä opetit minulle, miten marjoja poimitaan, miten puutarhaa hoidetaan, miten kärsivällisyys palkitaan. Sinun viisautesi kulkee minussa edelleen. Hyvää äitienpäivää, mummo!

Minulla on ollut onni saada kaksi äitiä – äitini ja sinä, mummo. Kiitos molemmille.

Mummon tarinoissa elävät menneet ajat, perheen historia ja vanhat viisaudet. Joka kerta kun kerrot, opin jotain uutta sinusta ja itsestäni.

Mummo kulta, olet aarre. Kiitos jokaisesta hetkestä, joka puolessasi saan viettää.

Mummon keittiössä tuoksuu aina tuore pulla. Mummon keittiössä on aina tilaa yhdelle lisää. Mummon keittiö on paikka, jossa kaikki on hyvin. Kiitos, rakas mummo.

Mummon kädet ovat pehmeät, mummon katse on lämmin. Mummon luona olen aina tervetullut kotiin.

Olet opettanut minulle kärsivällisyyttä neuloessasi, iloa pienistä asioista, kiitollisuutta jokaisesta päivästä. Olet elämäni paras opettaja. Hyvää äitienpäivää, mummo.

Mummon halaus parantaa kaiken maailman murheet. Hyvää äitienpäivää ja suuri halaus sinulle!

Sinä kasvatit äitini, äitini kasvatti minut. Rakkautesi kulkee sukupolvelta toiselle, vahvana ja muuttumattomana. Kiitos siitä, rakas mummo.

Olen ikuisesti kiitollinen, että saan kutsua sinua mummoksi. Hyvää äitienpäivää!

Kiitos, että otit minut vastaan perheeseesi. Olet minulle kuin toinen äiti. Hyvää äitienpäivää!

Perheeni laajeni sinun ansiostasi. Kiitos lämmöstä ja rakkaudesta. Hyvää äitienpäivää!

Kiitos, että kasvattit elämäni rakkauden. Ilman sinua ei olisi meitä. Hyvää äitienpäivää ja sydämellinen kiitos.

Sait minut tuntemaan itseni tervetulleeksi alusta asti. Siitä olen kiitollinen.

Anopista tuli ystävä, ystävästä perheenjäsen. Kiitos yhteisistä hetkistä. Hyvää äitienpäivää!

Annoit minulle elämän, mutta se ei ollut kaikki. Annoit minulle rakkautta, rohkeutta, uskoa itseeni. Annoit minulle juuret ja siivet lentää. Kiitos kaikesta, äiti.

Halusin sanoa tämän ennen kuin päivä loppuu: olen kiitollinen. Jokaisesta aamiaisesta, jokaisesta hyvän yön toivotuksesta, jokaisesta hetkestä jolloin uskoit minuun.

Äitienpäivä on vain kerran vuodessa, mutta kiitollisuuteni sinulle on jokapäiväistä. Toivon, että tiedät sen: olet arvokas ja rakastettu, tänään ja joka päivä.

Pieni ihme kasvaa sisälläsi, sydän lyö jo sinun rinnallasi. Onnea tuleva äiti – elämäsi kaunein matka alkaa.

Odotuksen aika on täynnä unelmia, pieniä potkuja ja suuria toiveita. Jokainen päivä tuo sinut lähemmäs sitä hetkeä, joka muuttaa kaiken. Sinusta tulee äiti – ja maailma saa uuden ihmisenä. Onnea tähän ihanaan matkaan.

Tämä on sinun ensimmäinen äitienpäiväsi – vaikka vauva ei ole vielä täällä, olet jo äiti sydämessäsi. Hyvää äitienpäivää!

Rakastat jo niin paljon ihmistä, jota et ole vielä tavannut. Se on äitiyden ihmettä – rakkaus, joka alkaa ennen ensimmäistä katsetta, ennen ensimmäistä kosketusta. Tuleva äiti, olet ihmeellinen.

Sinä kannat sisälläsi kokonaisen maailman. Olet jo vahvempi kuin koskaan tiesit olevasi.

Pieni kulta, odotan sinua. Lasken päiviä ja unelmoin siitä hetkestä, kun saan pitää sinua sylissäni. Lupaan rakastaa sinua enemmän kuin osaan sanoin kertoa. Tervetuloa maailmaan, pieni ihme.

Sydämesi alla kasvaa elämän suurin lahja. Olet siunattu, tuleva äiti.

Joku pieni ihminen saa sinut äidikseen. Hän ei vielä tiedä, kuinka onnekas hän on. Mutta me tiedämme – sinusta tulee upea äiti. Onnea ja rakkautta teille molemmille.

Kukkakimpun kauniin solmin äidin oman iloksi. Siihen kimppuun sisään laitan rakkaat muistot mausteeksi. Mukana on pienet hetket monet, monet hauskat retket, menneet päivät lapsuuden äidin hellän rakkauden. Tämän kaiken saanut sulta Kiitos oma Äiti-kulta!

Ota vastaan äiti-kulta kaunein ja kallein lahja multa, mitä voisin koskaan lahjoittaa, rakkaudella kaulaan ripustaa; nämä lapses käsivarret, jotka sua rakastaa. %%I%% Birgit Ahokas%%/I%%

Maan korvessa kulkevi lapsosen tie, vaan ihana äiti kotihin vie. Pitkä on matka, ei valoa näy, vaan ihana äiti vieressä käy. On pimeä korpi ja kivinen tie, ja usein se katu liukaskin lie. Jo lapsikin helposti langeta vois, jos käsi ei äidin kädessä ois, Oi lapsonen, ethän ottaa sä vois sun kättäsi äidin kädestä pois.

Ken painoi hellintä rintaa vastaan? Ken aamutähtenä valvoi lastaan ja päivänpaisteena lämmön loi? Oma äiti armas! Ken kodin valmisti herttaiseksi, ken lapsen parhaimmat riemut keksi ja herkät kyyneleet pyyhki pois? Oma äiti armas!

Muuttuvassa maailmassa jotain on myös pysyvää, Äidin kuva sydämessä aina mieltä lämmittää. Hoivaa sekä rakkautta paljon Äiti annat. Varttuneenkin lapsen vuoksi aina huolta kannat. Kaiken teet sä parhaaksemme siitä lämmin kiitoksemme.

Lapsuusajan parhaan Sulta Äiti sain siitä pelkkää hyvää jäi muistoksi vain. Kodin lämmön ja Äidin rakkauden sai tuntea pieni lapsonen. Kun lapsuuden leikit jäivät taa ja oli aika nuoruus aloittaa, Sinä Äiti polkuni tasoitit ja monilta vaaroilta varjelit. Nyt kiitollisin mielin tajuan sen, kaiken ihmeellisen äidinrakkauden, joka lastaan aina hoivaa ja kantaa elon loppuun parhaan turvan antaa.

Mikä soi laulu suvisessa yössä ylitse hämyisen metsän ja maan. Äitikö heljin ja hartain äänin laulaa lastansa nukkumaan. Mikä soi laulu suvisessa yössä, vielä kun rastas jo vaikenee? Sineä ja kultaa päilyvät salmet. Metsien rannat kalpenee.

Astele, armas pienoinen, äitisi ohjaa lastaan. Et voi langeta, lintunen, äitisi ottaa vastaan. Lankeatko, no nostetaan, luonas on auttajoita. Mutta kun joudut maailmaan, turhaan huutelet noita: Siellä ne tökkii toisiaan, harva on valmis nostamaan.

Tahdotko nähdä, ihmeen kauniin kuvan, äiti ja lapsi kun istuvat portailla tuvan. Mitäpä lapsen äidille kuiskaavan luulet, noin kun on kirkas katse, hymyssä huulet. Oi, hän oppinut sanan yhden on vasta, sitä ei lakkaa kyyhkynen kujertamasta. Sanaan siihen liittyy, kaikki mi hyvää, kaikki mi maassa on kaunista, rakkautta syvää. Äiti, oi Äiti - maailman kaunein sana, se sointuu kuin sävel ihana lapsen lausumana.

Vain yksi joka ymmärtää, vain yksi jolta pystyy kysymään. Vain yksi tuo valon pimeyteen, vain yksi josta uskoa ystävyyteen. Vain yksi ei lennä pois linnun lailla. Kun hän on täällä, en ole mitään vailla. Se olet sinä, rakas, vaimoni mun, josta löysin sen kauan kaivatun.

Kukaan ei koskaan voi sun paikkaa ottaa, kukaan ei mun maailmasta kauniimpaa tee, kuin sinä rakas!

Liian usein sanomatta jää pieni ja tärkeä sana tää: Kiitos rakas!

Suomen nainen on luonut kodin ja tavan. Hän on kasvattanut kansansa, hän on ollut sen ensimmäinen koulumestari. Hän on ollut, on vielä tänä päivänä ja kaikkina aikoina oleva se voimien hiljainen lähde, joka virtaa historiaan miehen tekona. Häntä ei saa unohtaa eikä laiminlyödä, jos kansa mielii mennä eteenpäin.

Mitä äiti sulle osaisin sanoa? Mitä tunteistani jotain kertoa? Niin luulen, sanoittakin tiedät sen, ett´ olet minulle tärkeä ihminen.

”Eivät äidit noin vain häviä”, sanoi pikku Myy. ”He ovat aina jossakin nurkassa, kun vain etsii.”

Se miten hyvä koti on, ei riipu rikkaudesta, eikä väljyydestä, eikä kauneudesta, eikä ylellisyydestä. Kaikki riippuu äidistä. %%I%% %%/I%% G.W.E.Russel

Päivä äidin tänään on, hän saa kaiken huomion, laulun sekä puheenkin, jopa pienen paketin. Eniten hän ilahtuu, koska kuiskaa pieni suu: olet rakas minulle, sekä koko perheelle.

Tänään tahtoisin antaa sinulle pienen lahjan. Se olisi sidottu ystävyyden kultanauhalla. Se olisi kääritty hyvyyden voimapaperiin. Se olisi tuoksuvia ruusuja, jotka kiitoksen kanssa tahtoisin ojentaa, suurena kimppuna sydämellesi.

Mi‘ lempi kaikissa vaiheissamme, kuin enkel’ armias puolestamme. Alati valvoo ja huolta kantaa, ei mitään vaadi, vaan kaiken antaa? On joukossa ihmistunteiden, vain äidinrakkaus sellainen. %%I%% %%/I%%

Sinä, joka kannoit minut maailmaan, lämpöäsi annoit, siitä vielä jaan. Sinä joka hiljaa hoidit minua, silmissäsi ilo, valo hehkuva. Sinä joka jaoit vuodet nuoruuden, kuinka ymmärtäisin merkityksen sen? Yhä vielä jaksat muistaa minua. Sinua nyt kiitän rakkaudesta. Voi äiti, tämähän on ihan kamalaa, kun toiset äitienpäivää viettää saa! Minä luoksesi juhlimaan pääse en, vaan maailman turuja tallailen. Mutta äiti, tunnethan kosketuksen, täältä kaukaa lähetän rutistuksen.

Kaikki luonnossa kertoo äidistä. Aurinko on maan äiti, joka ravitsee sitä lämmöllä; se ei koskaan jätä maailmankaikkeutta yöllä, ennen kuin on nukuttanut maan meren lauluun ja lintujen ja purojen hymniin. Ja tämä maa on puiden ja kukkien äiti. Se synnyttää ne, hoivaa niitä ja vieroittaa ne itsestään. Kukista ja puista tulee kauniiden hedelmiensä ja siemeniensä ystävällisiä äitejä. Ja äiti, elämän esikuva, on ikuinen henki, täynnä kauneutta ja rakkautta.

Aurinko kurkistaa metsän takaa tullut on aamu, onnea jakaa. Me tahdomme näin sinut yllättää onhan päiväsi, äiti, kaunehin tää.

Muistatko äiti ne sunnuntait kun lasten lauluun herätä sait. Nyt kauempaa tulevat kiitokset, mutta ne on yhtä lämpöiset.

Äiti ei sulje koskaan ovea niin ettei sitä lapsi voisi avata. Eikä hän koskaan sulje sydäntään niin etteikö siellä lapselle olisi tilaa.

Jumala ei voi olla kaikkialla, siksi hän loi äidin.

Pitkän päivätyön jälkeen sanot: - Olen jo vanha. Istun hiljaa sinua katsellen ja näen harmaissa hiuksissasi valonsäteen, ja silloin kuin itselleni sanon: - En ole huomannut. Olet kuin vanha vaate, sileäksi kulunut, väljä ja mukava; et hierrä etkä kiristä. Olet ainoa jossa viihdyn. Sanat kuluvat käytössä hirsiseinä harmaantuu ja kynttilänsydän palaa loppuun. Elämä kuluu opetellessa elämisen vaikeaa taitoa.

Tähtien tuikkeessa taivaalla, taas äitini katseen mä nään. Se kulkijan tiellä on lohtuna, se lämmittää hyytävän sään.

Kaks’ on kaunehinta elämässä, kaksi uskollista, ihanaa. Vaikka murhe musta mielen täyttää, huoli haihtuu, kauas katoaa. Ne on tähdet elämäni yössä, niistä onni mulle aukeaa. – Rakas, armas äiti, katso tänne! Katsees kanssa autuus mulle saa.

Joka kerran on äidiksi syntynyt, hän äiti on kaikkien lasten, ja kaikkia maailman lapsia hän on painanut rintaansa vasten, ja maailman lasten itkua hän on korvissaan alkanut kuulla, sillä maailman lapset puhuvat hänen omien lastensa suulla. Eikä kukaan koskaan sanonut, että onni on niin pienestä kiinni. Pienen käden herkästä kosketuksesta, silmien vakaasta katseesta, keijukaisenkeveästä henkäyksestä hiljaisesta kuiskauksesta "Äiti rakas..."

Sunnuntaiaamuna käveli rakkaus minua eteisessä vastaan Sillä oli pylly paljaana se tahtoi syliin Painoi poskensa omaani vasten ja sanoi ‘ äiti‘ Oili Kangasniemi

Kädet paljon työtä tehneet, mua lasna kantaneet, kädet väsyneet, kädet rakkaat, mun puolestain rukoilleet. Luen kyynelten lävitse teistä ma kirjaa kohtalon. Luen vaivoista, rakkaudesta, mi kaikkensa antanut on. Ma huudan autioon yöhön: kädet siunatut kohotkaa ja viimeisen, viimeisen kerran mua siunatkaa...

Löysin ruusun kauneimman väreiltänsä kirkkaimman. Sen tahdon Sulle ojentaa ja äitienpäivää toivottaa. Nyt toivon, että tuoksu sen tois Sulle päivän iloisen ja kastehelmet lehdillään tois kauneutta sun elämään.

Oi, oppinut yhden sanan on vasta, sitä ei lakkaa lapsonen kujertamasta. Äiti, oi, äiti, maailman kaunein sana – se sointuu kuin ihana sävel lapsen lausumana.

Ota syliisi, rakas äitini, ota syliisi lapsesi pieni. Ota syliisi ja rutista, ett´ suojaisa ois tieni. Ole minulle hyvä ja hellä, pidä povella lämpöisellä.

Kolme sanaa äidille - "olet rakas minulle"

Lämminsydämisen äidin nauru on sointi, joka saattaa jäädä soimaan läpi elämän.

Kuuntelee ja lohduttaa Hyvän yön suukottaa Lakkaamatta rakastaa Lapsen tietä tasoittaa Paljon onnea äidille vaan Tänään sinua juhlitaan

Vaikka sana "KIITOS" on niin pienoinen, sen jokainen kirjain sisältää merkityksen. Äiti, kiitoksen tässä ojennan hyvää äitienpäivää toivotan!

Kiitos äiti ajasta lapsuuden, kiitos hetkistä heräävän nuoruuden, kiitos kaikesta minkä sä mulle soit, kiitos turvasta jonka sä mulle loit.

Kiitos hoivasta lapsuuden, rakkaudesta, min annoit mulle KORTIT

Äidille saavillisen onnea kantaisin, kaikki maailman ruusut antaisin. Vaan on saavi niin painava ja maailma täynnä ruusuja. Siks tyydyn tähän kiitokseen ja saa onnen Äitini omakseen. Kiitos rakkaudesta, hoivasta, tuesta ja turvasta. Toivon onnen hetkiä ja uusia ilon retkiä.

Äitienpäivänä lapset kiittelee ja omaa äitiään onnittelee. Miten oman kiitokseni sanoisin ja tunteeni sanoiksi pukisin? Paljon hyvää olet antanut minulle, kiitos äiti rakas kaikesta sinulle.

Monta on aihetta kiittää, niistä luettelon tehdä vois. Ehkä nyt kuitenkin riittää, kun tärkeimmän kerron pois: Kiitos upeista päivistä, ihanista hetkistä ja kullanarvoisista muistoista!

Äidille kaikki kukkaset kevään metsästä poimin, niityltä kerään. Sinivuo kot etsin jo varhain, äiti-kulta, kiitos parhain!

Oi äiti armas, mä kiitän sua; niin monet yöt sinä tähtein valvoit. Niin aina hellästi vaalit mua, vaikk' huolet, murheet sun mieltäs' kalvoi. Ja kiitos ain' että rukoilit, mun puolestain syömmes uhrasit. Oi äiti armas, mä kiitän sua. %%I%% P.J. Hannikainen%%/I%%

Kiitos, äiti, elämästä: päivistä ja öistäkin. Sua muistan tämän tästä, muistam milloin mistäkin. Jos en aina ollutkaan rauhaisa ja tyyni, sinä olit, kestit vaan; ymmärsit kai syyni. Kiitos, äiti, kyynelistä, niiltä opin katsomaan. Rakkaus on näkemistä ja sinut näen uudestaan.

Leskenlehti keväänkukka, valkovuokko, nurmennukka maasta nostaa pienen pään, kun äidin päivää vietetään. Kiitos äiti, että jaksoit vuodet meitä paimentaa. Paljon huolta meistä kannoit, nyt vois jo hiukan helpottaa. Nämä kainot kiitokset rakas äiti ansaitset.

ÄITI - nyt kun olen jo lapsesi aikuinen tuon luoksesi nöyrän kiitoksen. On usein niin kovin vaikeaa näistä herkistä tunteistaan kujertaa. Kiitos hellästä hoidosta lapsuuden ja tuesta nuoruusvuosien. Yhä lähelles tahdon hakeutua ja sun rakkauteesi turvautua. Kiitos Äiti! Suven suloisen aukeevan eessäni nään, kun valkovuokot mättäällä nostavat pään. Puhtaan valkeat kukkaset äitiä saa kiittää. Niiden joukkoon voin rakkaimmat tunteeni liittää äitienpäiväruno tyttäreltä äidille Nyt aikuisena vasta alan oivaltaa kuinka paljon voi lastansa rakastaa. Samaa tunnetta itsekin tuntea saan oman lapseni kohdalla vuorostaan.

äitienpäiväruno tyttäreltä äidille Äiti - tiedänhän minä sen, että lapsestasi huolta kannat ja menestyksestään olet iloinen. Äiti - tiedäthän SINÄ sen, että lapsesi on ilman sanojakin rakkaudestasi kiitollinen ja onnellinen. %%I%% Birgit Ahokas%%/I%% Piirsin kuvan. Siihen silmät, jotka nauravat ja suun joka hymyilee. Piirsin korvat, jotka jaksavat kuunnella ja sydämen, joka välittää. Piirsin ihmisen, joka on minulle tärkeä. Piirsin sinut Äiti!

Avaan kevääseen ikkunan, siihen kukkakimpun asetan. Lasillisen helmeilevää kohotan Sulle äitienpäivää toivotan! Ota lapsen rakkaus lämpöisin! Sun on se ja aina on ollutkin. Se on köyhä sun lempesi rinnalle panna, vaan puuttehet unhota, anteeksi anna!

Juopa juomaa kuohuvaista leivosta makeaa maistele päivänä tänä somana äitienpäivänä omana.

ÄITI, tuo luomakunnan valtiatar on luotu elämää kantamaan, hoivaa, rakkautta antamaan, herkällä korvalla kuuntelemaan, heikompiaan auttamaan, - maailman pelastamaan.

Äiti, rakkauden purjeet purteeni ompelit, kun minut kerran elon ulapalle opastit. Karikoiden vaaroista minua muistutit, turvaisan ja oikean väylän mulle opetit. Tervehdyksen rakkaan mukaan liitän, tyynestä ulapasta Äiti sua kiitän.

Ne nousevat lapsuusmuistot nuo, ne aukee maailmat armaat, näen silmät mä äitini lempeän taas ja taattoni hapset harmaat. Elä murehdi turhia, äitini mun, me tullaan, tullaanhan kyllä, me tulemme poskin niin lämpimin, meill' onhan villaista yllä, ja jos kylmäksi jää sormi yks tai tää, sun suukkosi kyllä sen lämmittää. TULOSTETTAVA KORTTI

Lapsuusmuistot tänään, äiti, mieleeni palaa, nuo muistot, joita koskaan en antaisi pois. Nyt mielessäni, Sinua äiti, täällä halaan, kunpa halata sinua siellä oikeasti vois. Kiitos kaikesta, kaikesta, minkä teit vuokseni, suuret kiitokset runon myötä lähetän sun luoksesi.

En muista, loistiko meidä kodissa tiskipöytä, mutta aina loistivat lasten silmät

Äiti minulle: 3 vuotiaana - äiti rakastan sua! 10 uotiaana - okei okei äiti 16 vuotiaana - äiti kui sä häiritset 18 vuotiaana - haluun muuttaa tästä talosta 25 vuotiaana - äiti olit aina oikeessa 30 vuotiaana - äiti haluun takasin sun luo 50 vuotiaana - äiti on taivaassa 70 vuotiaana - antaisin kaikkeni, että näkisin sut elävänä ja terveenä

Kevätpäivä suloisin kukkaintuoksu ihanin tervehtii sua äiti kulta onnittelut saat sä multa!

Minä tahdon maljani tyhjentää, kun ensi leivoset laulaa, kun koivut on hiirenkorvallaan ja vuorilla virrat pauhaa. Ja tahdon ma lauluni lahjoittaa, kun ensi joutsen soutaa, kun kukka on puussa ja kukka on maassa ja lehdot leikkihin joutaa.

Teillä maailman liukkahilla äiti seuraa lastansa aatoksilla ja eksyksissä kun harhailemme, hän huutaa taivasta turvaksemme. Oi äiti, siunattu on sun virkas! Se murheen yössä on tähti kirkas ja lohtu aikojen vaihteluissa ja itsekkäiss' elon taisteluissa. Sun sydämeesi saa liittyä, sen rakkaudesta saa lämmintä! Sä, Herra, palkitse äidin vaivat! Sun taimes hoitoa hältä saivat; sun suuren lempesi kirkkaudesta nään säteen äitini katsehesta. Äidit vain, nuo toivossa väkevät, Jumalan näkevät. Heille on annettu voima ja valta kohota unessa pilvien alta ja katsella korkeammalta. Alfhild, hän joka synnytti minut, jo joka yö sinne purjehtinut, missä nyt Eemeli tullen ja mennen murahtaa vain, kuten täälläkin ennen. Siellä he kulkevat tähtien rivissä kirkasta vanaa, isä ja äiti, peräkanaa. Sieltä he katsovat kotoista mäkeä, kissoja, koiria, tuttua väkeä, viittoen, luikaten parhaansa mukaan, ettemme loukkaisi Pispalan kivissä jalkaamme kukaan. Siellä he jollakin planeetalla puutarhakeinussa pihlajan alla viipyvät ääneti nuoruudenmuistoissa morsiusparina Tampereen puistoissa – ostaen kahvit ja pullat kai, jos sattuu olemaan perjantai. – Ja sitten, kun Pispala aamun saa, äitini vuoteen valmistaa ja linnut, linnut helää. - Oi kuinka on ihana elää ja tuutia lastenlapsiaan ja kertoa kauniita uniaan ! Niin suuri on Jumalan taivas ja maa, oi lapseni, rakastakaa!

Ei ole naista, joka ei voisi synnyttää kuninkaan neuvonantajaa.

Ken kauan jaksoi, ken kuormat kantoi, ken kallehimpansa kaiken antoi, ken lempi hetkehen viimeiseen? Oma äiti armas! Ken vielä hautansa paaden alta pois ohjaa lastansa maailmalta ja langat kultaiset solmiaa? Oma äiti armas! Oi, häntä siunaa mun sydämeni on muisto ainainen aarteheni, ja illan tähtenä kutsuu taas Oma äiti armas. %%I%% %%/I%% Katso täältä kauniita tulostettavia kortteja Äidille Grattis på morsdag Kära mor vad ord blir tomma När man önskar allra mest att de skulle rikast blomma Tolka vad man känner bäst! Och förklara, hur därinne ut i hjärtats alla vrår Lever tacksamt varje minne som du gett i alla år. dikter

Jokaisen eletyn sekunnin, huonon ja hyvän. Jokaisen porraskäytävän, jokaisen rapunpielen, jokaisen tunteen syvän, ilon ja huolen, jokaisen halin, jokaisen päälle puetun takin! Yksi suhde läpi elämän kestää - kestää yhdessä onnen hetket - kestää riidat, itkut, ongelmat Tämä suhde ei mene rikki, ei murru paineessa, pysyy vakaana sodankin keskellä. Se rakkaus ei katso ulkonäköä, ei sisällä petollisuutta, eikä hae omaa etuaan. Äiti rakastaa tytärtään puhtaasta rakkaudesta. Se rakkaus ei katso ulkonäköä, ei sisällä petollisuutta, eikä hae omaa etuaan. Äiti rakastaa lastaan hänenä itsenään säilyy tukena ja turvana aina Me lapset sanomme liian harvoin: "Äiti, minä rakastan sinua." mutta ajattelemme niin koko pitkän elämämme ajan. Kaikki maailman kauneimmatkaan sanat eivät riitä kuvaamaan sitä tunnetta, mitä sinusta ajattelen. Olet elämä, josta haluan pitää kiinni. Haluan pitkittää jokaista päivää, niin etten mistään ilman jää. En tarvitse hetkiä lapsuudesta, en paloja muistojen kätköistä. Olet kaikkialla, nyt ja tässä. Olet ovi ilolle ja syli surulle. Olet haaveita, suuria toiveita ja kaipuuta. Olet elämän arvoitus, missä asuu rakkaus ja kunnioitus. Hyvyytesi saa toiset vastaamaan omallatunnolla teoistaan. Ketään et tuomitse vääryydellä, näet asiat suurella sydämellä. Kuinka onnellisia olla saammekaan, jos edes hitusen perimääsi kannetaan. Olet antanut rakastavan lapsuuden, viisaan nuoruuden, ja palkitsevan aikuisuuden. Olemme saaneet Äidin parhaan, Sinua ei voi kehua turhaan. Olet luonamme ainiaan.

Äiti, minun täytyy jatkaa. Joku kutsuu kulkemaan. Täytyy taittaa taival matkaa, vaikken tietä tunnekaan. Siellä missä toisiansa aallot vievät tansseihin, siellä, veden loiskinassa, siellä olen minäkin. Siellä, missä korkealla siintää pilvi sulavin, siellä, sinipilven alla, siellä olen minäkin. Äiti, katso, kuinka kasvan! Kuule, kuinka kohisen! Minkä kasvoin viime vuonna, tänään kasvan ohi sen. Avara on taivaan syli. Tuulen teitä purjehdin Pääsky lentää pääsi yli: siinä olen minäkin. Älä pelkää. Tulen kyllä. Tulen kyllä takaisin. Iltatuulen hyväilyssä: siinä olen minäkin.

Ei tarvita suuria sanoja kuvaamaan tätä tunnetta. Äiti, kumpikin meistä kokee sen lämpimän olon ja yhteyden. Vaikka välimatka pitkä ois, ei tunnetta mikään haalistaa vois. Mitä sinulle äiti toivoisin? En sitä, että olisit kaunein puu tämän maan päällä. En sitä että aina, vuodesta vuoteen kaikilla oksillasi loistaisi kukkia. Vaan että joskus johonkin oksaan puhkeaisi kukka, että joskus syntyisi jotakin kaunista, että rakkauden sana joskus tavoittaisi jonkun sydämen, sitä sinulle äiti toivon.

Orvokkini tummasilmä kultasydän pieni. Katsot aina lempeästi kun käyn luokses tieni. Itse hoidin kukkamaani, rikkaruohot kitkin, vettä kannoin iltasella rantatietä pitkin. Noudan tästä äidilleni orvokin tai kaksi, annan kaunokukkaseni äidin armahaksi. Hoivastasi hellimästä jonka sain mä sulta, luoja sua siunatkohon oma äiti kulta.

On tämä juhla, lyhyt vainen. Vaan kuule hetki armahainen! Lapsuuden lauluista sinua kiitän, neuvostas käteni ristiin liitän. Työhön, toimehen, ohjasit varhain, neuvonantaja olet parhain!

Tervehdimme sua äiti kultainen, kaiken, kaiken hyvän eestä kiittäen. Ken sydäntä lämmintä kantaa. Ken kaikkensa sinulle antaa. Vain yksi on ihminen moinen. Häntä elämästäin kiittää voinen. Läpi ilon ja surun kanssas kulkee ja illan tullen sinut syliinsä sulkee.

Äidin kanssa ladataan akut, yhdessä maistetaan makeimmat kakut. Säihkettä silmissä reissataan retket, jaetaan päivien parhaimmat hetket.

Minun pieni käteni etusormesi ympärillä, etsimme yhdessä kesää. Kukkia nurmikolta, kiviä hietikolta. Nauran ääneen sitruunaperhoselle, joka istuu ruohonkorrella ja pienet varpaani ihmettelevät lämpöistä hiekkaa jalkojemme alla. Katselen sinua ja kiitän, että sain elää tämän päivän lähelläsi.

Vanhan tarun mukaan Jumala lähetti enkelinsä maan päälle ja pyysi tuomaan mukanaan kolme kauneinta asiaa maanpäältä. Enkeli valitsi kauneimman kukan, ihanimman tuoksun ja äidinrakkauden. Matka takaisin oli pitkä, niinpä kukkanen kuihtui, tuoksu haihtui, mutta äidinrakkaus kesti ja sen enkeli ojensi Jumalalle kauneimpana asiana maanpäältä. Lähellä tai kaukana olet minun tukena aina yhtä rakkaana elämässä mukana Kaikki mitä olen tai toivon olevani, olen velkaa enkelimäiselle äidilleni.

Äiti, Sinä lohdutit niinä pitkinä öinä, kun pelot hiipivät uniini hirviöinä tai yskitti tai korvaan koski tai kuumeesta punoitti pikkuinen poski. Hyväilyjä ja uniriepuja, hyräilyjä ja tuutulauluja. Niillä yritit minua rauhoitella ja unimaahan johdatella. Sitten kuu kurkisti ikkunasta ja kutitti sitä pientä lasta, joka vihdoin viimein nukahti ja unien saarille purjehti.

Äitejä on monenlaisia, yleensä ne ovat naisia. Äidit osaavat paljon asioita, pakkaavat eväsrasioita, joku koulussa opettaa, toinen rekkaa kuljettaa, tämä on viisas tiedenainen, tuo taas mummi mukavainen. Äidit ovat parasta, oikein paljon onnea.

Äidin katse hymyilevä seuraa lasten myötä Käsi hellä, hyväilevä ohjaa pienten työtä. Vaikka joskus pahoin teenkin, ei hän siitä suutu Lohdun antaa murheeseeni, rakkaus ei muutu. Hän on paras ystäväni, vaikka olen pieni Turvaisa on elämäni, äiti valvoo tieni.

Tiedäthän sinä äiti sen, että susta kovasti iloitsen olet mulle tärkeä ihminen. Tiedätkö myöskin äiti sen, usein sua lämmöllä ajattelen, yhteisiä hetkiä muistelen. Arvaat kai äiti sinä sen, ett´ sua koskaan unhoittaa voisi en, sinä Äitini kultainen.

Kuka meitä aina passaa, hellyyttä ja suukkoja hassaa, äiti ikioma, mukava ja soma. Onnea Sulle toivotamme, lentosuukkoja lähetämme.

Puutarhassa vaalii ihmeellistä hyvä Jumala majoissa ihmisten, ja siksi kasvoillas kuultavilla on puhtaus omanankukkien. Se on herkkää, hienoa punerrusta, se on elämää, joka orastaa, se on unien arkaa kimallusta se on totuutta alta paistavaa. Mitä teitkään minulle lapsukainen, - oi, että tulkita voisin sen! Sinun kauttasi äitisi vain on nainen, sinun kauttas vain hän on ihminen.

Maan päällä paikka yksi on, niin pyhä armas verraton. Mi tarjoo lemmen turvaisan ja kätkee onnen kalleimman. Vain sydän äidin tunnet sen, näin hellä on ja lämpöinen. Se riemuitsee sun riemustas ja tuntee huoltas tuskias. On paikka missä lohdun saa, sua sydän äidin rakastaa. Voit hellään helmaan painaa pään ja itket murheen lientymään. Pois moni kaunis mennyt on, kauas tunsit kaipion. Muun korvas aika minkä vei sydäntä äidin koskaan ei.

Ei hyvyys saavu huutaen; se kulkee hiljaa kuiskaten. Sen ääni on ääni kärsivän, mi itkenyt meitä on enemmän. Hän tahtoo tarjota vähästään: ne hänen on helmiä, päärlyjään. Ne ottanet kuin avun taivahan: ei lie hän laaksoista maailman.

Miss' onkaan rakkaus, jonka valta voi meidät temmata kuolemalta, mi niinkuin enkeli, kaitsee, kantaa, ei mitään vaadi, vaan kaikkens' antaa? Maan päällä yksi on voimakkain, on äidin rakkaus suuri vain.

Mun huonehessain seinäll' on yks kuva halpa ja koruton, se siinä ollut on monta vuotta, ja aina ihailen ma tuota. En tiedä, mi siinä niin viehättää, lumenko peittämä harmaa pää, vai suruin uurtamat vaot nuoko, vai silmäin lempeä tuike tuoko. Ja kun katson niin vähittäin herääpi muistoja mielessäin, niin armahaita, niin ihanoita ja kaivatessani katkeroita. Ma poies mennehen polvekseen näen lapsuusmaailman riemuineen, näen kynttilöitä ja joulupuita ja ystävyksiä hymysuita. Ja onpa kuin kuva elon sais ja mua hellästi katsahtais, ja onpa kuin hänen katsannastaan helottais taivahan rauha vastaan. Ja senhän vuoksi niin lämmin on sen läheisyys kuin auringon, mut ken se onpi se armahainen? Mun oma äitini on se vainen.

Yksi ainoa äidin siunaus kumoaa seitsemän papin kirouksen.

Äiti tietää sen, että elämän tärkeimmät hetket syntyvät arkipäivän hellyydestä ja huolenpidosta.

Onneen ei tarvita kuin pikkumatka kauppaan... kirjastoon... leikkipuistoon... käsikädessä oman lapsen kanssa... ja pikkuiselta saadut halaukset... ja suukot ja häneltä saadut naurut... ne imeytyy verenkiertoon... ja sitä kautta sydämeen...

Oma maamoni rakas ja kultainen, joka elämän mulle annoit. Kotiin turvalliseen, pesään pehmoiseen minut sylissäsi kannoit. Läpi lapsuuden ohjasit nuoruuteen mua rukouksen siivillä kannoit. Monet huolet ja murheet varmaankin toin, ne kuitenkin anteeksi annoit. Sinun kutrisi kultaa kimaltaa ja kasvosi rakkautta syvää. Miten paljon sydämes sisimpään voikaan mahtua onnea hyvää. Ei elämän murheet himmentää saa koskaan katsetta äidin oman, sulle tahdon kukkaset ojentaa, ja huolista ikuisen loman. Ota vastaan kiitoksein pieni tää, vielä jaksathan anteeksi antaa. Luoja uusia voimia antakoon, kun kuljet pitkää elämän rantaa. Tänä päivänä huolet ei painaa saa ilo kouraiskoon kaikkien rintaa, ja kiitoksen sävelet kaikukoon pitkin maailman avaraa pintaa. Kiitos äiti siis ajasta lapsuuden, kiitos hetkistä heräävän nuoruuden, kiitos kaikesta minkä sä mulle soit, kiitos turvasta jonka sä mulle loit.

Ilomielin kirkkain nyt metsän laitaan lähden, valkovuokot poimin mä oman äidin tähden.

Itse luonto osallistuu äidin juhlintaan. Vuokot kukkii, toukokuu antaa kauneintaan.

Jos saisin kukan jokaisesta hetkestä, jolloin olen ajatellut Sinua Äiti, voisin kulkea puutarhassani ikuisesti.

äitienpäivä runo tyttäreltä äidille Äiti, tänä päivänä muistoihini palaat, lapsuusmuistot tuot mieleeni vuosien takaa. Olen miettinyt usein, mikä on se taika, kun saa kyyneleen silmääni tuo lapsuuden aika. Ovat rakkaita muistot tuon kaukaisen elon, kun läsnäolosi, äiti, karkotti kaiken pelon. Sinä kuuletko, äiti, kun tahdon sua kiittää tuosta ajasta menneestä, josta muistoja riittää?

Vain sydän äidin - tunnet sen - niin hellä on ja lämpöinen. Se riemuitsee sun riemustas. Se tuntee huolta tuskias. On paikka, missä lohdun saa, sua sydän äidin rakastaa. Voit hellään helmaan painaa pään ja itket murheen lientymään.

Rakensit minulle laivan vahvimmasta puusta, ompelit purjeet kestävimmistä kankaista, annoit matkaan parhaan kompassin. Mutta elämän myrskyjä et mitenkään voinut estää Minun äitini on kuin villasukka, joka talvella lämmittää, minun äitini on kuin niitty kukka, joka saa minut hymyilemään. Ota kädestä kiinni, tule kanssani rantaan niin vien sinut katsomaan, miten aurinko laskee puiden taa ja saa taivaan punertamaan.

Äiti on kielen kaunein sana, äiti on parhain lohduttaja. Silloin, kun maailma syrjii lasta, äiti ei lakkaa rakastamasta.

Maailmalla kulkiessaan miettii monta kertaa eipä taivaankannen alla äidille oo vertaa. Rakkautta niin suurta muualla ei tapaa, jota äiti pyyteettömästi lapsellensa jakaa.

Viisas ystäväni sanoi minulle, että nuoren naisen aikuistumisen huomaa siitä, että hän alkaa tulla toimeen äitinsä kanssa. Luulen tämän johtuvan siitä, että aikuistuessamme löydämme itsestämme niin paljon äitimme piirteitä, että meidän on pakko alkaa pitää häntä Huipputyyppinä.

Saako äiti rokata Äiti saa olla suuri äiti saa olla pieni äiti saa tuoksua mullalta tosin kyllä mielummin pullalta Äiti saa kyllä kokata mutt´ saakohan äiti rokata? Äiti voi olla kenkku äiti voi olla reilu äiti voi jaella toruja tosin kyllä mielummin loruja Äidin keitto voi kiehua mutt´ saakohan äiti - riehua?!? Ei vain äiti vaan myös nainen ja kaikki olennainen kuuluu myöskin äidin elämään Sekä vaippapyykki että rokki ei kai oo se shokki jos molemmat mahtuu äidin elämään Äiti voi tiskiin hukkua mutt´saaks äiti pitkään nukkua äiti voi jaella namuja mutt´ saaks äidill olla omii kamuja Äidin pitää nousta parkuun mutt´ saaks äiti juosta karkuun Äidin pitää näyttää fiiniltä mutt´ saaks äiti tuoksuu viiniltä äidillä saa olla permanentti mutt´ voiks äiti olla presidentti Äiti saa soutaa ja huovata mutt´ saaks äiti bändikamoja - roudata? Ei vain äiti vaan myös nainen ja kaikki olennainen kuuluu myöskin äidin elämään Sekä vaippapyykki että rokki ei kai oo se shokki jos molemmat mahtuu äidin elämään.

Käsi kädessä kävellään tämä on hyvä hetki. Pilvet lähtevät lentämään, onpa tuulinen retki! Kaikki puettu vihreään, puut, pensaat ja puiston multa. Käsi kädessä kävellään, äiti ja äidin kulta.

Ei ole suurempaa rakkauden valaa kuin se, että lapsesi sua halaa ja se, että pienessä sydämessä sinulle juuri on varattu paikka niin valtavan suuri.

Ei edes kukkain tuoksu voi siihen riittää, kun tahdon omaa äitiä nyt kiittää

Kauneinta on elämässä lämpö kahden ihmisen. Vaikket tänään ole tässä, rakkaus jää, ikuinen.

Monta onnentoivotusta äiti sulle annan, iloa, onnea riemukasta sylin täydeltä kannan

Tuuti, tuuti tuomenkukka, minä pieni kultatukka. Laulelen näin kukkasista, puhtoisista, valkoisista. Aamun tullen äiti kuulee, pääskyseksi varmaan luulee.

Maailmassa on meidän äiti parhain ihmisistä, hän on hellä, hän on hyvä, kallein ystävistä.

Teit vuokseni kaiken, myös asetit rajat. Niistä iloitsen nyt, kun on aikuiset ajat. Vaan vieläkin tarvitsen viisautes voimaa, kun elämä kolhii ja maailma soimaa. Äiti, kiitos että olet olemassa

Äiti-kulta kuulehan kuinka sua rakastan. Niin kuin kala syvää vettä, niin kuin mehiläinen mettä, niin on sydän täysi että, kaulaasi vain kapsahdan kiitän ja onnea toivotan.

Minä tahtoisin sinulle tuoda, sylin kukkia täytehen minä tahtoisin kiitoksin luoda päivän kauniin ja onnellisen! Jumala loi sadottain tähtiä taivaalle. Sadottain näkinkenkiä meren rannalle. Sadottain kukkia niitylle. Mutta antoi ainoastaan yhden äidin meille

Muistan, äiti, hassut sadut. Muistan, äiti, yhteiset ladut. Muistan, äiti, veneretket. Muistan kaikki hyvät hetket

Äiti lohduttaa sadesäällä, äiti lohduttaa, kun olen huonolla päällä. Äiti tietää miten auttaa voi, äiti tietää mikä turvan toi. Äiti tahtoo parasta lapselleen, harvoin mitään itselleen.

Pieni lintu sinisiipi, äidin luokse lennä. Onnenlaulua visertäen sinne joutuin riennä. Istu äidin ikkunalle, sano sitten sieltä: äidin lapsi toivottaa näin paljon hyvää mieltä.

Etsin ruusua kauneinta, suloisinta ja puhdasta. Sen ruusun Äiti sinulle ojennan, ja onnea äitienpäiväna toivotan. Ruusun väri on punainen, väri se on rakkauden. Se kuvastaa tunnetta syvää, ja tuottaa mielihyvää. Ei ruusu kauneinkaan, riitä kertomaan. Kuinka sinua Äiti rakastan, siks` lapses aina olla haluan.

Nouse aurinkoinen, nouse armas vaan. Heitä sätees kirkas äidin ikkunaan. Terveiset nää hälle mun pikkumajastain kerro rakkahalle, kerro hiljaa vain.

Ohoh kultaista kotia, maan parasta paikkastamme! Siellä on elo suloinen, huoletoinna huiskaella, viatonna vieretellä, äiti-kullan suojan alla, isän turvassa ilolla, kasvaa seurassa sisarten, vieretysten veikkoin kanssa.

Kun joskus varjoon taivaltaa ja loiste lämmin kaikkoaa, niin äidin äänen jostain kaukaa kuulen. Se lohduttaen lausuu näin, voi lapsein, katso valoon päin sen loisteen huomaat ymmärtäin käy hohde siivin myötätuuleen Kai joskus tuntuu elo tää, jää aivan ilman sävelmää, sä etsi jälleen soinnut nää ne lapsein löytävän sun luulen Niin kaukaa takaa tähtien mua ohjaa ääni lämpöinen kai äidin silmät aina valvoo lastaan. kun maailmalla samoaa sua kenties joku rakastaa pois lähde tyhjyys palajaa on rakkaus äidin totta ainoastaan. Äitini pienoinen en sua mä nää, mut säilyvää on rakkaus tää se sieluun jää pois katoaa yön musta maa sun muistossa sen kirkastaa. Unholaan et jää et jää, oi äiti milloinkaan.

Mitä se rakkaus on? lapsi kysyy lämpimänä sylissä. Rakkaus on sitä, että pitää sylissä, sinä vastaat, annat sormiesi lipua hentojen hiusten läpi. Hento kuin lapsen hius on rakkaus, yhtä hauras, yhtä puhdas ja väkevä. Mikset sinä sitten ole koskaan minun sylissäni? lapsi kysyy vakavana, eikä suostu hyväksymään, että yksikään rakkaus olisi toista suurempi tai pienempi.

Äidin käsi on lämpöinen suukko sulo suvinen katse kaunis kesäinen syli aivan aurinkoinen.

Lämmin paita liinainenki oman äitin ompelema. Lämmin on emosen sauna ilman löylyn lyömättäki. Villainen emosen vitsa, ruokoinen isosen ruoska.

Äidilleni tänään ruusun annan, kiitokseni hänelle siten kannan!

Onnenlintu lentää kukkia se kantaa äidille ihanalle sylihin ne antaa.

Kukkia poimin, kukkia kannan, kauneimmat niistä äidille annan!

Onnen kukkasen kauniin taitan, mielin lämpimin äidille laitan.

Äidilleni Niin osat vaihtuvat, äiti tuntuu kuin juuri äsken pesit minut hellin käsin, nyt minä talutan sinua tuttua saunapolkua.

Ne tuhannet askeleet, jotka vuokseni otit nyt vasta ne oikein ymmärrän, kun samoja teitä tallaan.

Lukemattomat kiitokset sanomatta jäivät epäitsekkäät teot palkitsematta,

sillä äidit hiipivät hiljaa pois, kuin olisivat peitelleet nukkumaan kylläiset lapsensa.

Äiti leipoo hymyellen. Kelle leivot, äiti, kellen? Vielä kysyt – kelles muille pienoisille piimäsuille?

Tää on kakku pikku Annin, tuo on Heikin, tää on Hannin. Tämän saapi pikku Asta, joll' on yksi hammas vasta.

Leivät nousee, hiipuu uuni, miss' on pienet piimäsuuni? Kätken kakkuun kaipausta, sirottelen siunausta.

Rakkautta rahdun verran – toinen teille leipoo kerran. Äidin kakku makeaisin, sitä, ah, jos aina saisin.

Aamusuukon sulle, Äiti, annan kukkakorin etees kannan.

Aurinko paistakoon, kukat kukkikoon, puhtaus vallitkoon, hymy loistakoon, ei silloin huolet paina, maailman parhaalle äidille kaikukoon tämä runo aina!

En koskaan aarteita maailman, voi palkaksi sulle kantaa. Vaan sydänlämpöisen kiitoksen näin, äiti, sun lapsesi antaa.

Huolta vailla päivä tämä vietä äiti kulta. Onnittelut kauneimmat ja ruusut saat sä multa.

Joka hetkestä ajoilta lapsuuden ja kaikista päiviistä jälkeen sen sinua kiitän Äiti.

Alfhild Äidit vain, nuo toivossa väkevät, Jumalan näkevät. Heille on annettu voima ja valta kohota unessa pilvien alta ja katsella korkeammalta. Alfhild, hän joka synnytti minut, jo joka yö sinne purjehtinut, missä nyt Eemeli tullen ja mennen murahtaa vain, kuten täälläkin ennen. Siellä he kulkevat tähtien rivissä kirkasta vanaa, isä ja äiti, peräkanaa. Sieltä he katsovat kotoista mäkeä, kissoja, koiria, tuttua väkeä, viittoen, luikaten parhaansa mukaan, ettemme loukkaisi Pispalan kivissä jalkaamme kukaan. Siellä he jollakin planeetalla puutarhakeinussa pihlajan alla viipyvät ääneti nuoruudenmuistoissa morsiusparina Tampereen puistoissa – ostaen kahvit ja pullat kai, jos sattuu olemaan perjantai. – Ja sitten, kun Pispala aamun saa, äitini vuoteen valmistaa ja linnut, linnut helää –. ja tuutia lastenlapsiaan ja kertoa kauniita uniaan ! Niin suuri on Jumalan taivas ja maa, oi lapseni, rakastakaa !

Piirsin kuvan. Siihen silmät,

jotka nauravat

ja suun joka hymyilee. Piirsin korvat,

jotka jaksavat kuunnella

ja sydämen, joka välittää. Piirsin ihmisen,

joka on minulle tärkeä. Piirsin sinut Äiti!

Ota lapsen rakkaus lämpöisin! Sun on se ja aina on ollutkin. Se on köyhä sun lempesi rinnalle panna, vaan puuttehet unhota, anteeksi anna!

Kiitos elämästä, Äiti. Pari riviä tein kirjaimia tänään. Siinä kaikki. Olen onnellinen.

Äiti olet iloni suuri, kestävä kuin kiinanmuuri. Mua lohdutait illoin, sua ajattelen mä silloin. Mua rakastat ja hoivaat, se ei onnistu kaikilta noin vaan. Äitien päivä joka päivä olla vois, ethän heitä ajatuksiani pois?

Lapsuus se on, korvaamaton. Paljon mä sain, siks kiitän sua vain. Äidille vaan, laulaa nyt saan, äideistä parhaimman sain. Lohdun hän loi, suojan hän soi. Hellyyttä koin, siks kiittää vain voin. Rakkaudestaan voimaa mä saan, äideistä parhaimman sain.

Hän ymmärtää ja lohduttaa, laulun tään hän nyt saa. Kallein hän on, niin korvaamaton, parhain hän on äiti mun. Luotas jos tie, kerran mun vie, suureks kun vartun, unhoon jää et. Muistot nää mieleen jää, rakkautes tää Äideistä parhain sä oot.

Äidin Onni

Ikkunasta ulos kurkkii, iloisesti silmät tuikkii.

Pieni lapsi suloinen, kädet sillä lämpöiset.

Kyynel tämä onnen on:

Elämä nyt tässä on, tuoksussa tuomien!