Juhannusruno – Kauneimmat juhannus runot

Aurinko ei laske, yo jaa valoisana. Jarvi heijastaa taivaan kultaisena, peilityynena. Koivut kumartelevat rantaan, tuuli kuiskaa kesasta. Tama hetki on ikuinen.

Istun jarven rannalla, jalat vedessa, mieli rauhassa. Kuikka huutaa kaukana, tuuli tuo koivun tuoksun. Juhannus on tassa hetkessa – luonnon sylissa, kesan sydamessa.

Yo ei tule, valo jaa. Taivas hehkuu vaaleanpunaisena. Kesa pitaa maan sylissaan eika paasta irti.

Koivujen valkeat rungot seisovat kuin kynttilat. Niiden lehdet laulavat kesan omaa laulua. Juhannuksena metsa heraa tayteen eloon, ja joka lehti tanssii.

Niittyjen kukat kukkivat, keltaista, valkoista, sinista. Kesakuun aurinko silittaa jokaista teriota hellästi.

Loylyjen jalkeen juoksen laiturille, hyppaan jarven syliin. Vesi on viileaa ja puhdasta. Nousen pinnalle, taivas on auki yllaani, ja olen vapaa.

Linnut laulavat keskiyolla, kun valo ei sammu. Niiden laulu on kesan kaunein musiikki.

Aamukaste kimmeltaa nurmella kuin timantit. Ilma tuoksuu koivulta ja vastakukkineelta niityilta. Juhannusaamu on lupaus: kesa on taalla, ja kaikki on hyvin.

Kokko syttyy rantaan, liekit nousevat kohti taivasta. Isa on kerannyt puita koko viikon, ja nyt ne hehkuvat kultaisena. Ymparilla seisovat ihmiset, kasvot laampimina, katsovat tulta kuin isiensa isat ennen heita.

Juhannuskoivut ovella, tuoreen vihreaa. Ne kutsuvat kesan sisaan ja kertovat: juhla on taalla.

Keraa seitseman kukkaa, seitsemalta eri niityilta. Pane ne tyynyn alle ja nae unessa rakkaasi. Nain kertoivat isoaidit, ja nain me yha uskomme – juhannustaika elaa.

Mummon pihalla koivut huojuvat, sauna on jo lammitetty. Poydan aarella istumme kaikki, uudet ja vanhat perinteet yhdessa. Juhannus on muistojen juhlaa, sukupolvien ketju, joka ei katkea koskaan.

Loyly nousee kiukaasta, tuore vasta tuoksuu koivulle. Juhannussauna on pyhaa – siella puhdistuu keho ja mieli.

Keskikesa, valon juhla, vanhimpia juhliamme. Kun aurinko ei laske, maailma tayttaa taikaa. Poltetaan kokkoa, saunotaan ja uidaan, juhlitaan niin kuin aina ennenkin.

Juhannustanssien lavalla jalat vievat mukanaan. Haitari soi kesan laulua ja sydan lyö tahdissa.

Kanssasi istun laiturilla, jalat vedessa, kasi kadessasi. Aurinko ei laske, eika minun rakkauteni sinuun. Tama juhannusyo on meidan, taynnaa valoa ja kaikkea kaunista.

Kerasin sinulle kukkia niityilta, mutta mikaan kukka ei ole niin kaunis kuin sina minun silmissani.

Juhannusyona lupaan sinulle: olla rinnallasi joka vuodenaikana, talven pimeydessa ja kesan valossa. Sinun kanssasi joka paiva on kuin juhannusyo – taynnaa lamminta valoa ja toivoa huomisesta.

Kokon valossa kasvosi hehkuvat. Kaarran kasivarteni ympärillesi ja tiedan: tama on kotini – sinun vieressasi, aina.

Jarvessa heijastuu kaksi hahmoa, vierekkain, lahella toisiaan. Vesi on tyynta kuin rakkautemme – syvaa, rauhallista, varmaa. Juhannusyona toivon, etta jokainen kesa on taman kaltainen: sinun kanssasi.

En tarvitse juhannustaikoja nahdakseni sinut unissani. Sina olet jo taalla – sydamessani, joka hetki.

Vuoden valoisin yo on kuin meidan rakkautemme: se ei sammu, ei haviä pimeyteen. Sina olet minun keskikesani, minun valoni, minun ikuinen juhannukseni.

Aurinko ei laske, yo jaa valoisana. Jarvi heijastaa taivaan kultaisena, peilityynena. Koivut kumartelevat rantaan, tuuli kuiskaa kesasta. Tama hetki on ikuinen.

Istun jarven rannalla, jalat vedessa, mieli rauhassa. Kuikka huutaa kaukana, tuuli tuo koivun tuoksun. Juhannus on tassa hetkessa – luonnon sylissa, kesan sydamessa.

Yo ei tule, valo jaa. Taivas hehkuu vaaleanpunaisena. Kesa pitaa maan sylissaan eika paasta irti.

Koivujen valkeat rungot seisovat kuin kynttilat. Niiden lehdet laulavat kesan omaa laulua. Juhannuksena metsa heraa tayteen eloon, ja joka lehti tanssii.

Niittyjen kukat kukkivat, keltaista, valkoista, sinista. Kesakuun aurinko silittaa jokaista teriota hellästi.

Loylyjen jalkeen juoksen laiturille, hyppaan jarven syliin. Vesi on viileaa ja puhdasta. Nousen pinnalle, taivas on auki yllaani, ja olen vapaa.

Linnut laulavat keskiyolla, kun valo ei sammu. Niiden laulu on kesan kaunein musiikki.

Aamukaste kimmeltaa nurmella kuin timantit. Ilma tuoksuu koivulta ja vastakukkineelta niityilta. Juhannusaamu on lupaus: kesa on taalla, ja kaikki on hyvin.

Kokko syttyy rantaan, liekit nousevat kohti taivasta. Isa on kerannyt puita koko viikon, ja nyt ne hehkuvat kultaisena. Ymparilla seisovat ihmiset, kasvot laampimina, katsovat tulta kuin isiensa isat ennen heita.

Juhannuskoivut ovella, tuoreen vihreaa. Ne kutsuvat kesan sisaan ja kertovat: juhla on taalla.

Keraa seitseman kukkaa, seitsemalta eri niityilta. Pane ne tyynyn alle ja nae unessa rakkaasi. Nain kertoivat isoaidit, ja nain me yha uskomme – juhannustaika elaa.

Mummon pihalla koivut huojuvat, sauna on jo lammitetty. Poydan aarella istumme kaikki, uudet ja vanhat perinteet yhdessa. Juhannus on muistojen juhlaa, sukupolvien ketju, joka ei katkea koskaan.

Loyly nousee kiukaasta, tuore vasta tuoksuu koivulle. Juhannussauna on pyhaa – siella puhdistuu keho ja mieli.

Keskikesa, valon juhla, vanhimpia juhliamme. Kun aurinko ei laske, maailma tayttaa taikaa. Poltetaan kokkoa, saunotaan ja uidaan, juhlitaan niin kuin aina ennenkin.

Juhannustanssien lavalla jalat vievat mukanaan. Haitari soi kesan laulua ja sydan lyö tahdissa.

Kanssasi istun laiturilla, jalat vedessa, kasi kadessasi. Aurinko ei laske, eika minun rakkauteni sinuun. Tama juhannusyo on meidan, taynnaa valoa ja kaikkea kaunista.

Kerasin sinulle kukkia niityilta, mutta mikaan kukka ei ole niin kaunis kuin sina minun silmissani.

Juhannusyona lupaan sinulle: olla rinnallasi joka vuodenaikana, talven pimeydessa ja kesan valossa. Sinun kanssasi joka paiva on kuin juhannusyo – taynnaa lamminta valoa ja toivoa huomisesta.

Kokon valossa kasvosi hehkuvat. Kaarran kasivarteni ympärillesi ja tiedan: tama on kotini – sinun vieressasi, aina.

Jarvessa heijastuu kaksi hahmoa, vierekkain, lahella toisiaan. Vesi on tyynta kuin rakkautemme – syvaa, rauhallista, varmaa. Juhannusyona toivon, etta jokainen kesa on taman kaltainen: sinun kanssasi.

En tarvitse juhannustaikoja nahdakseni sinut unissani. Sina olet jo taalla – sydamessani, joka hetki.

Vuoden valoisin yo on kuin meidan rakkautemme: se ei sammu, ei haviä pimeyteen. Sina olet minun keskikesani, minun valoni, minun ikuinen juhannukseni.