Vanha karjalainen virpomisloru
Miepä virvon vitsasella, varvon koivun oksasella. Sulle toivon terveyttä, oksan myötä virkeyttä.
Päivitetty
Virpomisloru on runo tai loru, jonka lapset lausuvat virpomisen yhteydessä pääsiäisenä. Virpominen on vanha suomalainen pääsiäisperinne, jossa pääsiäisnoidiksi pukeutuneet lapset kulkevat ovelta ovelle pajunoksien kanssa ja toivottavat terveyttä tulevalle vuodelle. Tästä kokoelmasta löydät 21 virpomislorua: perinteiset kansanperinteen lorut, hauskat versiot ja helpot lorut pienille virpojille.
Virpominen on rakas suomalainen pääsiäisperinne. Lapset pukeutuvat pieniksi pääsiäisnoidiksi ja kulkevat ovelta ovelle pajunoksien kanssa. He lausuvat virpomislorun, heilauttavat oksaa ja saavat palkaksi karkkia tai pienen korvauksen.
Klassinen virpomisloru alkaa sanoilla "Virvon varvon, tuoreeks terveeks, tulevaks vuodeks". Tästä kokoelmasta löydät sekä perinteisiä klassikkoloruja että uusia, hauskoja versioita. Kaikki lorut ovat ilmaisia ja vapaasti käytettävissä!
Virpomisen ajankohta vaihtelee alueittain. Länsi-Suomessa virpotaan perinteisesti palmusunnuntaina (29.3.2026), kun taas Itä-Suomessa virpominen tapahtuu pääsiäislauantaina (4.4.2026). Nykyään virpomista harrastetaan kaikkialla Suomessa kummallakin ajankohdalla.
Virpominen on yksi Suomen vanhimmista ja tunnetuimmista pääsiäisperinteistä. Tavan juuret ulottuvat satojen vuosien taakse kahteen eri perinteeseen: itäsuomalaiseen ortodoksiseen virpomiseen ja länsisuomalaiseen trullikulttuuriin.
Virpominen on alun perin karjalainen ja itäsuomalainen perinne, joka liittyy ortodoksisen kirkkovuoden palmusunnuntaihin. Palmusunnuntaiaamuna perheen isä löi pajunoksalla hevosta ja äiti virpoi lapsia ja kotieläimiä – kevyesti, kasvun ja terveyden edistämiseksi. Tämän jälkeen lapset lähtivät virpomaan isovanhempia, kummeja, naapureita ja jopa eläimiä.
Kolmihaaraisella pajunoksalla oli perinteessä syvä merkitys: se symboloi ortodoksisessa uskossa Pyhää Kolminaisuutta. Virpomislorun lausuminen oli ennen kaikkea siunauksen antamista – virpoja toivotti terveyttä, onnea ja hyvää satoa tulevalle vuodelle.
Toisen maailmansodan jälkeen Karjalan siirtoväki toi virpomisperinteen mukanaan eri puolille Suomea. Itäsuomalainen virpomistapa kohtasi länsisuomalaisen trulliperinteen, jossa lapset pukeutuivat noitamaisiksi hahmoiksi pääsiäislauantaina. Näistä kahdesta perinteestä syntyi vähitellen nykyinen virpomiskulttuuri: pääsiäisnoidiksi pukeutuneet lapset kulkevat ovelta ovelle koristelluilla pajunoksilla ja lausuvat virpomisloruja.
Palkaksi virpoja sai perinteisesti munan, omenan tai pienen makeisen. Itä-Suomessa palkka haettiin usein vasta viikkoa myöhemmin pääsiäislauantaina. Nykyään virpojalle annetaan tavallisesti suklaamunia, karkkia tai pieni kolikko.
Nämä virpomislorut ovat peräisin suomalaisesta kansanperinteestä ja kulkeneet suusta suuhun sukupolvelta toiselle. Niissä kuuluu vanha suomen murre ja kansanrunouden perinne. Perinteisissä loruissa korostuu virpomisen alkuperäinen tarkoitus: terveyden, onnen ja menestyksen toivottaminen.
Miepä virvon vitsasella, varvon koivun oksasella. Sulle toivon terveyttä, oksan myötä virkeyttä.
Mie virvon vitsallain, toivottelen terveyttä, menestystä. Enkä paljon palkkaa vaadi, enkä velkakirjaa laadi.
Virvon varvon vitsasella, koskettelen pajun oksasella. Isännälle ikä pitkä, emännälle perä leveä, tyttärelle punaset posket, pojalle hyvä hevonen. Siulle vitsa, miulle mitä vaan.
Virpoi, varpoi vitsat siul, kana ko munnii, nii muna miul!
Helpot ja lyhyet lorut, jotka pienikin virpoja oppii nopeasti ulkoa.
Virvon varvon, tuoreeks terveeks, tulevaks vuodeks. Vitsa sulle, palkka mulle!
Virvon varvon, tuoreeks terveeks, tulevaks vuodeks. Vitsa sulle, palkka mulle, sulle terveyttä, mulle karkkia!
Pajunoksalla viuhkin, terveyttä sinulle tuon. Virvon varvon vaan, anna karkkia mulle nyt saan!
Minä olen pääsiäisnoita, ja tulen ovellesi koputellen. Virvon varvon, loitsun lausun, terveyttä sulle, karkkia mulle!
Koivunoksalla koputin, ovellesi tulin viputin. Virvon varvon, terveeks, anna mulle makeeks!
Virvon varvon, tiputan! Jos et karkkia anna, niin mä huomenna palaan! Hyvää pääsiäistä!
Olen pieni virpoja, tuon sulle oksaa ja iloa. Virvon varvon tuoreeks, anna mulle pieni makeinen!
Virvon varvon, koko vuoden puolesta. Terveyttä ja onnea taloon, karkkipussin mulle mukaan!
Virpomaan mä tulin tänne, oksaa tuon ja onnea kaikille tänne. Virvon varvon tuoreeks, anna rahaa tai karkkia palkkeeks!
Kevätnoita ovellasi seisoo, pajunoksan sinulle heittää. Virvon varvon tuoreeks terveeks, anna palkka pienelle noidalle!
Pääsiäispupu virpoo, onnea ja iloa sinulle hippoo! Virvon varvon, tuoreeks terveeks, anna mulle suklaamuna makeeks!
Piip piip, piip piip, tipu virpomaan on lähtenyt. Virvon varvon, tuoreeks, karkkia pienen tipun kiireeks!
Virvon varvon! Terveyttä ja iloa! Vitsa sulle, palkka mulle!
Virvon varvon digiaikaan, mutta perinne elää edelleen! Terveyttä tuon ja onnea kannan, anna karkkia niin kiitän ja kannan!
Pidemmät lorut rohkeille virpojille, jotka haluavat erottautua joukosta.
Virvon varvon, tuoreeks terveeks, tulevaks vuodeks!
Paljon onnea ja terveyttä, iloa ja menestystä. Vitsa sulle, palkka mulle, suklaamunan verran riittää!
Luudalla lennän, luudan kanssa kuljen, pääsiäisnoitana ovellesi tulen. Pajunoksaa heilutan, loitsun lausun:
Virvon varvon, tuoreeks terveeks, tulevaks vuodeks! Palkaksi pyydän vain pienen herkkusen!
Virvon varvon, tuoreeks terveeks, tulevaks vuodeks!
Koko perheelle onnea, terveyttä ja auringon lämpöä. Vitsa sulle, palkka mulle, kiitos ja hyvää pääsiäistä kaikille!
Virvon varvon, tuoreeks terveeks, tulevaks vuodeks. Vitsa sulle, palkka mulle!
Virvon varvon, tuoreeks terveeks, tulevaks vuodeks. Vitsa sulle, palkka mulle, sulle terveyttä, mulle karkkia!
Pajunoksalla viuhkin, terveyttä sinulle tuon. Virvon varvon vaan, anna karkkia mulle nyt saan!
Minä olen pääsiäisnoita, ja tulen ovellesi koputellen. Virvon varvon, loitsun lausun, terveyttä sulle, karkkia mulle!
Koivunoksalla koputin, ovellesi tulin viputin. Virvon varvon, terveeks, anna mulle makeeks!
Virvon varvon, tuoreeks terveeks, tulevaks vuodeks!
Paljon onnea ja terveyttä, iloa ja menestystä. Vitsa sulle, palkka mulle, suklaamunan verran riittää!
Virvon varvon, tiputan! Jos et karkkia anna, niin mä huomenna palaan! Hyvää pääsiäistä!
Olen pieni virpoja, tuon sulle oksaa ja iloa. Virvon varvon tuoreeks, anna mulle pieni makeinen!
Virvon varvon, koko vuoden puolesta. Terveyttä ja onnea taloon, karkkipussin mulle mukaan!
Luudalla lennän, luudan kanssa kuljen, pääsiäisnoitana ovellesi tulen. Pajunoksaa heilutan, loitsun lausun:
Virvon varvon, tuoreeks terveeks, tulevaks vuodeks! Palkaksi pyydän vain pienen herkkusen!
Virpomaan mä tulin tänne, oksaa tuon ja onnea kaikille tänne. Virvon varvon tuoreeks, anna rahaa tai karkkia palkkeeks!
Kevätnoita ovellasi seisoo, pajunoksan sinulle heittää. Virvon varvon tuoreeks terveeks, anna palkka pienelle noidalle!
Pääsiäispupu virpoo, onnea ja iloa sinulle hippoo! Virvon varvon, tuoreeks terveeks, anna mulle suklaamuna makeeks!
Piip piip, piip piip, tipu virpomaan on lähtenyt. Virvon varvon, tuoreeks, karkkia pienen tipun kiireeks!
Virvon varvon! Terveyttä ja iloa! Vitsa sulle, palkka mulle!
Virvon varvon digiaikaan, mutta perinne elää edelleen! Terveyttä tuon ja onnea kannan, anna karkkia niin kiitän ja kannan!
Virvon varvon, tuoreeks terveeks, tulevaks vuodeks!
Koko perheelle onnea, terveyttä ja auringon lämpöä. Vitsa sulle, palkka mulle, kiitos ja hyvää pääsiäistä kaikille!
Miepä virvon vitsasella, varvon koivun oksasella. Sulle toivon terveyttä, oksan myötä virkeyttä.
Mie virvon vitsallain, toivottelen terveyttä, menestystä. Enkä paljon palkkaa vaadi, enkä velkakirjaa laadi.
Virvon varvon vitsasella, koskettelen pajun oksasella. Isännälle ikä pitkä, emännälle perä leveä, tyttärelle punaset posket, pojalle hyvä hevonen. Siulle vitsa, miulle mitä vaan.
Virpoi, varpoi vitsat siul, kana ko munnii, nii muna miul!
Virpominen on suomalainen pääsiäisperinne, jossa lapset pukeutuvat pääsiäisnoidiksi ja kulkevat ovelta ovelle pajunoksien kanssa. Virpoja lausuu virpomislorun, heilauttaa oksaa ja saa palkaksi karkkia tai pienen korvauksen. Perinne on alun perin karjalainen ja liittyy palmusunnuntaihin.
Virpomisloru on runo tai loru, jonka virpoja lausuu ovella virpomisen yhteydessä. Tunnetuin virpomisloru on "Virvon varvon, tuoreeks terveeks, tulevaks vuodeks. Vitsa sulle, palkka mulle!" Lorun tarkoitus on toivottaa terveyttä ja onnea tulevalle vuodelle.
Virpomisen ajankohta vaihtelee alueittain. Länsi-Suomessa virpotaan perinteisesti palmusunnuntaina ja Itä-Suomessa pääsiäislauantaina. Nykyään virpomista harrastetaan kaikkialla Suomessa kummallakin ajankohdalla.
Virpominen on alun perin karjalainen ja itäsuomalainen perinne, joka liittyy ortodoksisen kirkkovuoden palmusunnuntaihin. Toisen maailmansodan jälkeen Karjalan siirtoväki toi perinteen mukanaan ympäri Suomea, jossa se yhdistyi länsisuomalaiseen trullikulttuuriin nykyiseksi virpomisperinteeksi.
Perinteisesti virpoja sai palkaksi munan, omenan tai makeisia. Nykyään virpojalle annetaan tavallisesti suklaamunia, karkkia tai pienen kolikon.