Pääsiäisruno – Kauneimmat pääsiäisrunoja korttiin

Kevät saapuu hiljaa, sulattaa lumen ja jään. Linnut palaavat pohjoiseen, ja aurinko nousee taas korkealle.

Pääsiäinen on kevään juhla, uuden alun ja toivon aikaa. Maa herää eloon, ja sydän täyttyy kiitollisuudesta.

Pajunkissat puhkeavat, pehmeät kuin lupaus keväästä. Pääsiäinen kuiskaa: kaikki alkaa taas alusta.

Lumi sulaa puroiksi, puroja pitkin kevät virtaa. Jokainen pisara kertoo: uusi alku on täällä.

Lumen alta kurkistaa kevään ensimmäinen kukka. Se ei kysy lupaa, se vain kasvaa kohti valoa.

Niin kuin mekin pääsiäisenä – käännymme kohti toivoa, jätämme pimeyden taakse ja uskallamme kukkia.

Mustarastas laulaa aamulla, kevät on tullut takaisin. Pääsiäisen ilo soi luonnon omassa kirkossa.

Kevään ensimmäinen sade pesee talven pois. Pääsiäinen on puhdistus, uusi mahdollisuus jokaiselle.

Munasta kuoriutuu elämä, siemenestä kasvaa kukka. Pääsiäinen muistuttaa: ihme on kaikkialla.

Kiitos kevään ensimmäisistä säteistä, kiitos lintujen paluusta, kiitos lumien sulamisesta. Kiitos pääsiäisestä – uudesta alusta.

Kivi on vieritetty pois, hauta on tyhjä. Kuolema ei voittanut – rakkaus on vahvempi.

Tämä on pääsiäisen sanoma: toivo ei koskaan kuole. Vaikka yö on pimeä, aamu koittaa aina.

Pitkäperjantain hiljaisuudessa muistamme uhrausta. Ristin tiellä kulki rakkaus, joka kantoi meidän taakkamme.

Mutta suru kääntyy iloksi, sillä pääsiäisaamu koittaa. Hän nousi kuolleista, ja antoi meille ikuisen toivon.

Pimeydessä syttyy valo, toivo, joka ei sammu. Pääsiäinen kertoo meille: rakkaus voittaa kaiken.

Armon aamu sarastaa, tyhjä hauta todistaa: kuolema on voitettu, elämä on lahjoitettu.

Niin suuresti Jumala rakasti maailmaa, että antoi ainoan Poikansa. Pääsiäinen on rakkauden juhla, suurin lahja ihmiskunnalle.

Tämän rakkauden edessä sanat eivät riitä. Voimme vain kiittää ja jakaa sitä eteenpäin.

Pääsiäisen polku kulkee pimeyden läpi valoon. Se kulkee tuskan kautta kohti ylösnousemusta.

Ja me kaikki kuljemme omia polkujamme. Mutta pääsiäinen lupaa: lopussa odottaa aina valo.

Jyvä putoaa maahan ja näyttää kuolevan. Mutta keväällä se nousee – sellaista on pääsiäinen.

Pääsiäisaamuna aurinko nousee, lapset ilosta hyppelee ja huutaa. Suklaamunat piilossa on, etsijälleen ne iloa tuottaa ton.

Pieni tipu munasta kuoriutuu, maailmaan uuteen se tutustuu. Pääsiäinen on uuden alun juhla, elämän ihmeen kaunis puhla.

Koivunoksilla koristellaan, höyhenillä somistetaan. Pääsiäinen on kauniin kevään merkki, perinteiden arvokas verkki.

Pienet noidat kulkee ovelta ovelle, pajunoksaa heiluttaen jokaiselle. Virvon varvon, he lausuvat ilolla, ja saavat palkaksi karkkia pullolla.

Näin on tehty vuosisatoja, perinne elää yhä satoja. Pääsiäisen taikaa se on, lasten iloa, suloista ja bon.

Pääsiäisen rauha laskeutuu, kiire ja melu hiljenevät. Perhe kokoontuu yhteen, ja hetki pysähtyy.

Mämmiä ja pashaa pöydässä, kynttilä lepattaa hämärässä. Tämä on pääsiäisen ydin: rauha, rakkaus ja läheisyys.

Kevät saapuu hiljaa, sulattaa lumen ja jään. Linnut palaavat pohjoiseen, ja aurinko nousee taas korkealle.

Pääsiäinen on kevään juhla, uuden alun ja toivon aikaa. Maa herää eloon, ja sydän täyttyy kiitollisuudesta.

Pajunkissat puhkeavat, pehmeät kuin lupaus keväästä. Pääsiäinen kuiskaa: kaikki alkaa taas alusta.

Lumi sulaa puroiksi, puroja pitkin kevät virtaa. Jokainen pisara kertoo: uusi alku on täällä.

Lumen alta kurkistaa kevään ensimmäinen kukka. Se ei kysy lupaa, se vain kasvaa kohti valoa.

Niin kuin mekin pääsiäisenä – käännymme kohti toivoa, jätämme pimeyden taakse ja uskallamme kukkia.

Mustarastas laulaa aamulla, kevät on tullut takaisin. Pääsiäisen ilo soi luonnon omassa kirkossa.

Kivi on vieritetty pois, hauta on tyhjä. Kuolema ei voittanut – rakkaus on vahvempi.

Tämä on pääsiäisen sanoma: toivo ei koskaan kuole. Vaikka yö on pimeä, aamu koittaa aina.

Pitkäperjantain hiljaisuudessa muistamme uhrausta. Ristin tiellä kulki rakkaus, joka kantoi meidän taakkamme.

Mutta suru kääntyy iloksi, sillä pääsiäisaamu koittaa. Hän nousi kuolleista, ja antoi meille ikuisen toivon.

Pimeydessä syttyy valo, toivo, joka ei sammu. Pääsiäinen kertoo meille: rakkaus voittaa kaiken.

Armon aamu sarastaa, tyhjä hauta todistaa: kuolema on voitettu, elämä on lahjoitettu.

Niin suuresti Jumala rakasti maailmaa, että antoi ainoan Poikansa. Pääsiäinen on rakkauden juhla, suurin lahja ihmiskunnalle.

Tämän rakkauden edessä sanat eivät riitä. Voimme vain kiittää ja jakaa sitä eteenpäin.

Pääsiäisaamuna aurinko nousee, lapset ilosta hyppelee ja huutaa. Suklaamunat piilossa on, etsijälleen ne iloa tuottaa ton.

Pieni tipu munasta kuoriutuu, maailmaan uuteen se tutustuu. Pääsiäinen on uuden alun juhla, elämän ihmeen kaunis puhla.

Koivunoksilla koristellaan, höyhenillä somistetaan. Pääsiäinen on kauniin kevään merkki, perinteiden arvokas verkki.

Pienet noidat kulkee ovelta ovelle, pajunoksaa heiluttaen jokaiselle. Virvon varvon, he lausuvat ilolla, ja saavat palkaksi karkkia pullolla.

Näin on tehty vuosisatoja, perinne elää yhä satoja. Pääsiäisen taikaa se on, lasten iloa, suloista ja bon.

Kevään ensimmäinen sade pesee talven pois. Pääsiäinen on puhdistus, uusi mahdollisuus jokaiselle.

Pääsiäisen rauha laskeutuu, kiire ja melu hiljenevät. Perhe kokoontuu yhteen, ja hetki pysähtyy.

Mämmiä ja pashaa pöydässä, kynttilä lepattaa hämärässä. Tämä on pääsiäisen ydin: rauha, rakkaus ja läheisyys.

Munasta kuoriutuu elämä, siemenestä kasvaa kukka. Pääsiäinen muistuttaa: ihme on kaikkialla.

Pääsiäisen polku kulkee pimeyden läpi valoon. Se kulkee tuskan kautta kohti ylösnousemusta.

Ja me kaikki kuljemme omia polkujamme. Mutta pääsiäinen lupaa: lopussa odottaa aina valo.

Kiitos kevään ensimmäisistä säteistä, kiitos lintujen paluusta, kiitos lumien sulamisesta. Kiitos pääsiäisestä – uudesta alusta.

Jyvä putoaa maahan ja näyttää kuolevan. Mutta keväällä se nousee – sellaista on pääsiäinen.